Itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pieni minä vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siinä itsemurhassa voi epäonnistua ja vaikka jäädä loppuiäkseen halvaantuneeksi, milläs sitten tapat ittes kun mikään ruumiinosa ei liiku? Että jos puhutaan siitä ettei muka vois mennä vielä pahemmaks...
Ja noi junan alle hyppäämiset osoittaa vaan pelkuruutta ja itsekkyyttä, ei välitetä yhtään siitä että pilataan toisen elämä siinä sivussa kun minäminäminä.
 
[QUOTE="...";30504057]hei olen 13v ja isäni alkoholisti.. haluan tehdä itsemurhan nytten! voiko joku kiltisti kertoa mulle tavan joka ei satu,[/QUOTE]

Eiks ole ketään, jolle voisit jutella?
 
[QUOTE="...";30504057]hei olen 13v ja isäni alkoholisti.. haluan tehdä itsemurhan nytten! voiko joku kiltisti kertoa mulle tavan joka ei satu,[/QUOTE]
Jokaisen elämä on arvokas, kannattaa hakea apua. kouluterkka tai opettaja voi auttaa.Minusta itsemurha on raukkamainen teko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieni minä vain;23309939:
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.


itse murha ei kannata...vaikka ois kuinka vaikeaa...elämä on joskus paska joskus hyvä eli on niitä aikoja kun että on alamäkejä ja niitä että on ylämäkejä. kun tulee alamäki ja tuntuu että ei jaksas sillon kanttaa miettiä mennyttä miettiä niitä hyviä aikoja. kun voin sata prossenttiseti luvata että jos jaksaa oottaa että hyvät ajat taas alkaa!! Eli elämä on vuoristorataa ja jos nyt luovutat et voi tietää mitä elämällä on tarjolla tulevaisuudessa. Ja se että nyt tuntuu että paskalle... mutta tiedän 100 % että kun oottelet niin se palkitsee viellä :)
 
No jaa. Mä oon sitä mieltä että kyllä ihminen itseltään hengen saa vietyä tai vaikka naapurilta, jos niin haluaa. Kaikki itsemurhasta vinkuminen ja kitiseminen on vaan huomionhakua ja läheisten pelottelua, kiristämistä ja uhkailua.

Tää "maailma on niin sitä ja tätä ja mä en jaksa ja mua on kiusattu koulussa" voi buhuu. Ehkä jos ottais vaan sen oman pään pois sieltä perseestä, ni alkas näkee asiat vähän selvemmin. Ei kaikki koulukiusatut itke vielä kymmenen vuoden jälkeen heille tapahtuneita vääryyksiä, eikä kaikki syytä ongelmistaan julmaa maailmaa.

Ja btw. Mä olen kans ns. masentunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pieni minä vain;23309939:
Miten ihminen voi tappaa itsensä kivuttomasti mutta kuitenkin teossa onnistuen? Kukaan tuntemani ei omista asettakaan eikä itselläni ole varaa kovin järeää asetta tähän tarkoitukseen ostaa.

Lääkkeitä en käytä, joten en tiedä millaisilla lääkkeillä hengen itseltään saisi.

En vain kestä enää, haluan pois. Kukaan läheinen ei tiedä pahasta olostani enkä halua kertoa koska en usko että kukaan ottaisi minua tosissaan. Maailma tuntuu liian pahalta ja rankalta paikalta kaltaiselleni herkälle ihmiselle. Olen epäonnistunut koska en osaa olla kova ja sietää elämän normaaleja paineita ja stressitilanteita.

Olen pelkuri koska en uskalla puhua enkä hakea apua koska pelkään että saan leiman otsaani ja läheiseni pettyvät minuun jos paljastan tilanteeni. Haluan pelkurin tien ulos enkä ansaitsekaan tästä syystä elää.

Lisäten: Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi
 
Itsemurha on turhaa. Jos voi huonosti, silloin pitää hakea apua, tehdä elämässä isoja muutoksia eikä vain painaa päätä puskaan ja odottaa kunnes lähtee lapasesta. Huonolle ololle ja omalle elämälleen on tehtävä jotain hetimiten jos noin synkäksi menee. Irti asioista jotka musertaa. Vaikka muuttamalla maailman toiselle puolelle. Muutokset ovat välttämättömiä. Lääkitys ja aktiivinen liikunta auttavat rinnalla. Rypeminen loassa ja itsemurhan hautominen ja suunnittelu ovat nössöjen ja paikallaan polkevien hommaa. Niiden joilla ei ole munaa tehdä asioille raalla kädellä jotain. Elämässä pärjäävät ne, jotka uskaltavat kokeilla eri asioita ja jotka hakevat huonoon tilanteeseensa muutosta.

Ja sitten kun ne eivät auta(yritetty on okein tosissaan)? Päivä päivältä pahempaan
 
Vakavasti olen harkinnu ja tulen sen tekemään kunhan saan aseen hankittua.

meen mökille, saunon ja grillaan, juon pari olutta ja meen liiteriin ja ammun itteeni päähän.
 

Läheisen itsemurhasta jäljelle jää joukko rikkinäisiä ihmisiä. Suruprosessi on pitkä, eikä oikeaa kaavaa ole. Sinä et jaksanut elää, miten jaksamme me? Anna-Leena Härkönen on tarttunut uutuudessaan kipeään aiheeseen, läheisten tuskaan.

Itsemurha rikkoo myös läheiset

Anna-Leena Härkönen käsittelee uutuusteoksessaan Loppuunkäsitelty pikkusiskonsa Killin itsemurhaa. Hän painottaa kirjassaan, ettei itsemurha ole valinta: ”Se on sitä, ettei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa.”

Härkösen kirja on omakohtainen tunnetilitys pikkusiskon itsemurhan jälkeisestä surusta. Vaikka tunteet heiluvat epäuskon, itsesyytösten ja tuskan välillä, häneltä löytyy ymmärrystä ja loputonta rakkautta pikkusiskoaan kohtaan.

”Me sanomme, että tämä on helvetti. Mutta meillä on kaiken tämän keskellä helpompaa kuin sinulla oli, sillä meidän helvetissämme saa välillä hengähtää. Sinun helvetissäsi ei ollut enää taukoja”, kirjoittaa Härkönen.

Itsekäs teko vai ainoa mahdollisuus?

Moni näkee itsemurhan itsekkäänä tekona, toinen kutsuu pelkuruudeksi kohdata elämän ongelmat. Mutta kun rakas ihminen kärsii löytämättä ulospääsyä ahdingostaan, ovatko itsekkäitä läheiset, jotka vaativat häntä jaksamaan heidän takiaan?

Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme näkee työssään läheisten surun ja hämmennyksen. ”Läheisestä itsemurha on usein itsekäs ratkaisu. Se ei kuitenkaan ole kohdistettu läheisille, vaan on usein ainoa keino päästä pois ahdistavasta tilasta. Se on toive, että olo helpottuisi”, Ruishalme toteaa hiljaa.

Suruprosessi - matka anteeksiantoon

”Nyt on taas yksi päivä eletty loppuun (--). Siinä on koko tämän tuskan kuva. Hiljaista kitumista minuutista toiseen, tunnista toiseen. Yksi päivä on jo saavutus, jota pitäisi juhlia”, Härkönen kuvaa tekstissään.
 

Yhteistyössä