Tää ei nyt varsinaisesti kuulu tähän ketjuun mutta koska tässäkin tarinassa on kyse itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä (ja koska mua tämä tarina kosketti kovasti), haluan kertoa tämän teillekin.
Elettiin sota-aikaa. Köyhä, elämän murjoma vanha nainen soitti ovikelloa. Oven avasi nainen jonka elämä oli kullalla silattu. Tämä nainen ei ollut koskaan nähnyt nälkää eikä kokenut kylmää.
-" Olisiko antaa leipäpalasta ja lasia vettä? En ole syönyt moneen päivään ja olen hyvin väsynyt."
-"Ei ole!"
Sama toistui monena päivänä. Vanha nainen soitti aina saman rikkaan naisen ovikelloa eikä koskaan saanut edes vesilasillista. Viimein vauras nainen kyllästyi ovellaan ramppaavaan naiseen ja päätti että nyt riittää. Hän tiesi, että kohta nainen tulisi taas kysymään leipäpalasta ja teki valmiiksi leivät joiden väliin sirotteli myrkkyä. Vanhan naisen tullessa soittamaan ovikelloa, vauras nainen ojensi hänelle leivät ja tämä laittoi leivät reppuunsa ja lähti kylän keskellä sijaitsevalle lähteelle.
Vanhan naisen pestessään kasvojaan paikalle tuli nuori, väsynyt ja nälkäinen mies. Mies lyyhistyi lähteen ääreen ja vanha nainen kiirehti kysymään, mikä hätänä.
-"Tulen läheisestä kaupungista jonka viholliskoneet pommittivat. Selvisin ainoana hengissä joukkueestamme ja olen matkalla kotiin. En ole syönyt moneen päivään ja lepään tässä vain hetken ennen kuin jatkan matkaa."
Vanha nainen kaivoi repustaan leivät jotka oli saanut vauraalta naiselta ja ojensi ne miehelle. -"Syö nämä, poikakulta, nämä jäi minulta tähteeksi."
Sodasta palaava mies oli vauraan naisen poika.
Elettiin sota-aikaa. Köyhä, elämän murjoma vanha nainen soitti ovikelloa. Oven avasi nainen jonka elämä oli kullalla silattu. Tämä nainen ei ollut koskaan nähnyt nälkää eikä kokenut kylmää.
-" Olisiko antaa leipäpalasta ja lasia vettä? En ole syönyt moneen päivään ja olen hyvin väsynyt."
-"Ei ole!"
Sama toistui monena päivänä. Vanha nainen soitti aina saman rikkaan naisen ovikelloa eikä koskaan saanut edes vesilasillista. Viimein vauras nainen kyllästyi ovellaan ramppaavaan naiseen ja päätti että nyt riittää. Hän tiesi, että kohta nainen tulisi taas kysymään leipäpalasta ja teki valmiiksi leivät joiden väliin sirotteli myrkkyä. Vanhan naisen tullessa soittamaan ovikelloa, vauras nainen ojensi hänelle leivät ja tämä laittoi leivät reppuunsa ja lähti kylän keskellä sijaitsevalle lähteelle.
Vanhan naisen pestessään kasvojaan paikalle tuli nuori, väsynyt ja nälkäinen mies. Mies lyyhistyi lähteen ääreen ja vanha nainen kiirehti kysymään, mikä hätänä.
-"Tulen läheisestä kaupungista jonka viholliskoneet pommittivat. Selvisin ainoana hengissä joukkueestamme ja olen matkalla kotiin. En ole syönyt moneen päivään ja lepään tässä vain hetken ennen kuin jatkan matkaa."
Vanha nainen kaivoi repustaan leivät jotka oli saanut vauraalta naiselta ja ojensi ne miehelle. -"Syö nämä, poikakulta, nämä jäi minulta tähteeksi."
Sodasta palaava mies oli vauraan naisen poika.
.
