[QUOTE="vieras";23002912]Tästä tulee varmasti paskaa niskaan kuten oletettavaa on. Mä olen itsekin sairastanut vakavasti ja suhteemme siitä vain vahvistuu. Mutta SILTI, mä tunnen suurta sääliä hyytiksen miestä kohtaan. Vaikka kuinka rakastaisi lastaan, joutuu todella koville koska on käytännössähän on yksinhuoltaja, sillä erotuksella että hyytiksen tilityksestä voisi päätellä joutuu huolehtimaan vielä vaimostaankin. Sitä toivoisi jokaiselle tasapainoista suhdetta, ei hoitosuhdetta jossa on käytännössä pakko elää kun ei muutakaan voi kun tietää että toinen on niin epävakaa. Hyytiksellä on takuulla hyvä mies, sitä en epäilekään. Mutta sitä epäilen, että mitä mies tuollaisessa suhteessa saa "vastalahjaksi" ?

[/QUOTE]
Voi hyvä jumala mitä tekstiä.. Mulla menee niin yli tämä joidenkin ihmisten ajatusmaailma.
Siis aivanko vilpittömästi sä nyt sielä tilität että "voi mies parkaa, väkisin joutuu olemaan ku ei tohi lähteä.."
Kyllä se nyt jumaliste on niin että jos toista oikeasti rakastaa se on ihan saamarin sama vaikka sen joutus joka perhanan aamu nostamaan sängystä, syöttämään ja hoitamaan. On se silti se sama ihminen vaikka onkin välillä huonommassa kunnossa.
Itsellä tuo on hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa edessä, eikä mieleenkään tulis tästä lähteä. Ihan yhtälailla tuo mies on jaksanu minun kanssa taistella vaikka välillä oon niin kipeä että hengittäminenkin sattuu eikä normaali elämästä tule yhtään mitään ilman toisen apua. Se on sitä perhanan vastamäkeä mitä kukaan ei tunnu käsittävän.
Ja hyvä mies se on ihan varmasti tuo Hyytiksen mies. Mutta ei mikään jumala. Se RAKASTAA tuota naista, ja se on varma.
(Tiedän,tiedä, plaa plaa, mutta on vähän liian lähellä omaa persettä tämä aihe, siksi vuodatus..Tana...)