Itsevarmuus ratkaisee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja terre verde
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

terre verde

Vieras
Mistä te kaikki revitte ton varmuuden omaan elämäänne? Pakkohan elämässä on tehdä valintoja mutta mulle ne kaikki on tuskaa. Jonkin aikaa menee hyvin kun kuvittelee, että tää on nyt se tie mitä haluan kulkea ja on tavoitteita elämässä, mutta sitten tulee taas tyytymättömyys ja epäily, ei se olekaan niin.

Ja pienissäkin arjen asioissa, miten te voitte aina olla niin varmoja omista mielipiteistänne ja lauotte niitä totuuksina täälläkin. Ite yritän ottaa joka asiassa niin h....tin monta asiaa huomioon. Tuntuu, että ne itsevarmimmat tyypit ottavat huomioon tasan tarkkaan oman etunsa, ja silti ovat niin varmoja että heidän elämäntyylinsä on se oikea.

Musta taas tuntuu, ettei mikään mitä elämässä teen, olekaan enää oikein. Vaikka kunnollinen elämä mulla on, vähän liiankin.
 
Lakkaa kuuntelemasta sellaisten ihmisten neuvoja, joilla ei pitäisi olla sinun asioihisi sanomista, jotka neuvovat kummallisia asioita tai tekevät sen tavalla, joka on epäkohteliasta. Et voi olla tyytyväinen omiin päätöksiisi, jos et perusta niitä siihen, mikä on sinulle parasta. Iso osa asioista on sellaisia, että niistä on oikeus päättää yksin tai oman perheen parissa. Jos vertaat itseäsi muihin ja heidän tekemiinsä asioihin, niin et silloin perusta ratkaisujasi omiin arvoisihi ja tarpeisiisi. Jos joku käyttäytyy huonosti, niin se ei oikeuta sinua tekemään samaa.
 
Mistä te kaikki revitte ton varmuuden omaan elämäänne? Pakkohan elämässä on tehdä valintoja mutta mulle ne kaikki on tuskaa. Jonkin aikaa menee hyvin kun kuvittelee, että tää on nyt se tie mitä haluan kulkea ja on tavoitteita elämässä, mutta sitten tulee taas tyytymättömyys ja epäily, ei se olekaan niin.

Ja pienissäkin arjen asioissa, miten te voitte aina olla niin varmoja omista mielipiteistänne ja lauotte niitä totuuksina täälläkin. Ite yritän ottaa joka asiassa niin h....tin monta asiaa huomioon. Tuntuu, että ne itsevarmimmat tyypit ottavat huomioon tasan tarkkaan oman etunsa, ja silti ovat niin varmoja että heidän elämäntyylinsä on se oikea.

Musta taas tuntuu, ettei mikään mitä elämässä teen, olekaan enää oikein. Vaikka kunnollinen elämä mulla on, vähän liiankin.

Noinhan se juuri on mitä sanot.
Tyhmät ja itsekkäät ihmiset ottavat sen yhden kulman asioista huomioon ja luulevat asioiden olevan mustavalkoisia, ja rahahan heille on useimmiten se mittari.
 
tieto lisää tuskaa.
mitä tyhmempi sitä helpompaa on tehdä valintoja. sanoo kuten toisetkin, tekee kuten toisetkin. mitä enemmistö tekee, olettaa sen olevan oikein.

tyhmälle elämä on helppoa.
 
Mutta jos yrität ottaa huomioon liian monia asioita, niin lopulta voi käydä niin että jumitat vaan paikoillesi etkä saa oikeen mitään päätöksiä tehtyä, etkä saa oltua mitään mieltä. Mä olen päätynyt vaan siihen, että elämä on kompromisseja tuon suhteen. Pitää vaan valita mitä tietä menee ja minkä kannan ottaa silläkin uhalla että joskus tekee virheitä tai on väärässä. Virheistä sitten oppii, jos on kykeneväinen oppimaan. Jos ei koskaan uskalla tehdä virheitä, niin voiko koskaan oppiakaan mitään tai päätyä mihinkään.
 
[QUOTE="heh";27300788]tieto lisää tuskaa.
mitä tyhmempi sitä helpompaa on tehdä valintoja. sanoo kuten toisetkin, tekee kuten toisetkin. mitä enemmistö tekee, olettaa sen olevan oikein.

tyhmälle elämä on helppoa.[/QUOTE]

Näin on. Selkeä enemmistö ihmisistä (kenties naiset vielä enemmän kuin miehet) elää ajattelulta ja toiminnalta yksinkertaista ja siksi tyytyväistä elämää. Vain vahva ihminen pystyy tietämään paljon ilman että esim. sekoaa tai masentuu.

Oman tietomääräni (noin tohtori) arvioin noin 10-15-kertaiseksi keskimääräiseen maisterin tutkinnon tehneeseen verrattuna. Ja jos se tieto on sellaista, joka olennaisesti liittyy arkielämään ja yhteiskuntaan, siitä voi myös tavallaan "kärsiä" koska sitä tietoa ei enää voi heittää nurkkaan ja näkee ihmiset sen läpi. Tietty traagisuus valtaa helposti maailmankatsomusta.
 
[QUOTE="mies";27300893]Näin on. Selkeä enemmistö ihmisistä (kenties naiset vielä enemmän kuin miehet) elää ajattelulta ja toiminnalta yksinkertaista ja siksi tyytyväistä elämää. Vain vahva ihminen pystyy tietämään paljon ilman että esim. sekoaa tai masentuu.

Oman tietomääräni (noin tohtori) arvioin noin 10-15-kertaiseksi keskimääräiseen maisterin tutkinnon tehneeseen verrattuna. Ja jos se tieto on sellaista, joka olennaisesti liittyy arkielämään ja yhteiskuntaan, siitä voi myös tavallaan "kärsiä" koska sitä tietoa ei enää voi heittää nurkkaan ja näkee ihmiset sen läpi. Tietty traagisuus valtaa helposti maailmankatsomusta.[/QUOTE]

Krooh pyyh. Tästä sun itsekorostuksesta on ennenkin puhuttu. Koulutetuksi henkilöksi tunnistat sitä oudon vähän itse.
 
[QUOTE="vieras";27300908]Krooh pyyh. Tästä sun itsekorostuksesta on ennenkin puhuttu. Koulutetuksi henkilöksi tunnistat sitä oudon vähän itse.[/QUOTE]

En mielestäni korosta itseäni; enemmän poikkean niistä raameista, joissa raja itsekorostuksen ja tavallisuuden välillä meillä tavallisesti menee. Olen kasvanut ulos niistä ja karistanut ne taakse kuten nahkaansa luova käärme (samoin on käynyt myös sukupuoliroolien kanssa: hyödynnän molempia maailmoja). Minussa on vanhaa ja uutta nahkaa. Koska uskon siihen, että jos ihminen hylkää täysin vanhan, hän järkkyy. HALUAN olla naiivi ja tietämätön. Osaksi. Mutta myös rajat ylittävä. Osaksi.
 

Similar threads

Yhteistyössä