Toggle sidebar

IVF-Munasolupunktio vk:lla 45

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anuski79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa

Oireeton olo täälläkin, punktiosta toivuin nyt paljon nopeammmin kuin viimeksi. Lauantain jälkeen ei enää tuntunut missään. Rinnat täälläkin hieman arat lugeista johtuen, ollut joka piinisaikana. Noita oireita on kyllä niin helppo tässä piinailuaikana kehitelllä, siinä mäkin olen mestari :)
Ajatukset liikkuu niin tarkasti nyt tämän asian ympärillä ja itseään tulee tarkkailtua vaikka yritttäisikin olla ajattelematta koko asiaa. Mutta kiva huomata että muillakin on samoja vaikeuksia...

Hienoa että Maikin pääsee huomenna siirtoon, tsemppiä sullekin!
 

Juu 2-3 päivää siirrosta alkioiden pitäisi kiinnittyä. Koko ajan ajatukset liikkuvat noissa pikkuisissa, tapahtuukohan tuolla kohdussa mitään. Oireita tai tuntemuksia ei ole. Kovasti koitan niitä tsempata kiinnittymään

=) (joku kun kuulis, kun juttelen niille, luulis varmaan hulluksi)

Mites muilla piinailu sujuu?

pp3 vasta menossa...
 
Heips!

Siirto on nyt takana päin... Oli kuulema tosi hyvä yksilö jonka saivat siirrettyä =)
Toista hedelmöittynyttä ei sit varmaan saatukaan pakkaseen, sanoivat sen olevan liian heikko.
Eli toivottavasti nyt tulee odotettu tulos =) . Raskasta olisi aloittaa taas kaikki hoidot alusta alkaen.
Mun täytyy vielä pistää Ovitrelleä 11 ja 15 pvä. Se kuulema antaa vielä jonkun lisä sysäyksen tähän mahdolliseeen tulevaan raskauteen.
Joutuuko joku muukin vielä pisteleen?
 
Hymytyttö70, en löydä sanoja. Toivottavasti palaat tälle palstalle kun haluat jakaa tuntemuksesi.

Mulla ei ole kyllä ollut oikein mitään oireita vaikka hakemalla hakisin. Sen sijaan sairaistuin tosi sinnikkääseen virtsatietulehdukseen. Antibiootit ei auttaneet ja olin vielä viikonlopun ulkomailla, etten saanut käytyä lääkärissä hakemassa uusia. Kärsitty on siis kirvelystä ja verenvuodosta neljä päivää. Tänään vasta alkoi oireet helpottaa.

Malttamattomana kokeilin tänään tehdä raskaustestin...negaa se näytti ja tottakai on ihan tyhmää tehdä tuollaista tässä vaiheessa, kun tulos voi olla ihan mitä vaan.. :ashamed: ...kyllä tyo tulos kuitenkin vähän vaikutti vähän masentavalta. Olen jo alkanut valmistautua ajatukseen, että negatiivinen tulee perjantainakin.

:(
 

Voi, olen niin pahoillani Hymytytttö, voimia sulle :hug:

Täällä piinis jatkuu, välillä on toiveikas olo mutta sit taas iskee epätoivo ja masennus. Oireita ei ole mihinkään suuntaan, koko ajan pelkään että kohta alkaa menkkakivut.

Koovee testasit ihan liian aikaisin, älähän nyt vielä luovu toivosta. Koitetaan nyt vaan jaksaa vielä hetki toivoa kuitenkin vaikka se vaikeaa onkin. Itse ajattelin ainakin tuonne sunnuntaille sinnitellä, maanantainahan se virallinen testipäivä olis.
 
Pahoittelut Hymytytölle, voimia sinulle!!

Minulla on nyt viikko siirrosta ja joka päivä on ollut kuukautiskipu oireita, milloin on arka mahanpohja tai vihlasee tai nipistelee... Rinnat on kipeät mut se varmaan kuuluukin asiaan...
Kauhulla tässä odottelen että kohta tietenkin alkaa menkat :(
Vielä viikko täytyy piinailla että saa tehdä testin...
 
Eilen oli se Suuri Päivä. Tein aamulla kotitestin, joka näytti negatiivista! Tuo masensi...verikokeessa oli kuitenkin käytävä, että asiasta saadaan varmuus. Sitten iltapäivällä soitin hoitajalle tuloksesta, ja se olikin ++plussa++! Olin aivan sanaton, koska olin jo lähes sopeutunut tuohon negaan. Jos nyt jälkikäteen miettii oireita, niin väsynyt kyllä olen ollut. Torstaina nipisteli vähän alavatsaa. Jossain vaiheessa huomasin, että kirkkaan veren väristä ihan kuin kuidun näköistä jäi paperiin vessassa pyyhkiessä. Luulin, että se liittyy virtsaputken tulehdukseen, mutta ehkä ei liittynytkään. Uskomattominta oli se, että tuon kotitestin olisi pitänyt reagoida jo 10 IU/l ja mulla oli 39 IU/l. Älkää siis luottako noihin testeihin liian pian, vaikka niissä lupaillaankin reagoivan herkästi.

Täällä ollaan sitten nyt ihmettelevissä ja iloisissa tunnelmissa. Toivottavasti kuulen maanantaina muitakin iloisia uutisia!
 
Onnea, onnea, onnea KooVee!!!!!!!!!

Olen sivusta seuraillut teidän pinon tapahtumia ja oireita ja mielialoja, kun itselläni on keväällä ensimmäinen IVF/ICSI. Takana yksi epäonnistunut inssi. Enempää ei tehdä - niin huonot mahdollisuudet onnistua. Jonot on vaan niin hirmuiset noihin rankempiin hoitoihin... Mieli tekisi siirtyä yksityiselle. Lyhentäisihän se odottamista ainakin muutamalla kuukaudella. Todennäköisesti.

Mutta siis pointtini: ONNEA ja voimia ja jaksamista! Ja toivoa ja uskoa!
 

Ihanaa koovee, onnitteluhalaus =) vihdoinkin meidänkin pinossa jotain positiivista, jospa tää ois hyvä alku!

Mulla on testaus edessä sit huomenaamulla, mieli on tehnyt jo monta kertaa testailla mut oon saanut hillittyä itseni. Torstai- ja perjantaiaamulla oli tullu vähän sellaista vaaleanpunaista tuhruvuotoa, olin jo ihan varma että tää on nyt tässä, että kohta alkaa kunnon vuoto mutta sit ei mitään. Rinnat on arat edelleen ja väsynyt olen ollut. Jotenkin pelottaa se testaus että jos se on taas nega... no huomennahan se selviää
 

Aamulla tein minäkin sitten testin ja kaksi viivaa siihen ilmestyi! Ihan uskomaton fiilis, voiko tää oikeesti olla totta. Veritestissäkin kävin ja sen tuloksen saan huomenna.

Nyt menen sulattelemaan tätä asiaa ja palailen huomenna ketomaan tuon veritestin tuloksen.
 

Iltapäivällä sain veritestin tuloksen ja se oli 445! Hoitaja sanoi että voi hyvin olla kaksosetkin tulossa mutta varmuudella ei voi sitä sanoa, ei niin paljoo yläkanttiin ollut toi tulos mutta se selviää sitten ultrassa muutaman viikon kuluttua. Rauhallisin mielin voin ootella ultraa :)

Maille myös tsempitykset loppupiinailuun!
 
Onnea onnea Wilhelmiina! Vai että kaksoset tulossa, huh huh :)

Nimimerkistä päätellen olet vielä nuori äiti, minä olen syntynyt -69 ja joskus iän vaikutus kaikkeen tähän mietityttää. Vähän lohduttaa se, kun kuulen että serkkuni (47 v.) saa vauvan tammikuussa. Tosin tämä on hänelle kolmas.

Raskaus tuntuu tällä hetkellä epäuskottavalta, kun ei ole mitään oireita. Huonovointisuus alkaa kuulemman yleensä viikoilla 6-7, joten kohta nähdään alkaako tuo. Sisarellani ja äidilläni on ollut kolme ekaa kuukautta koko ajan huono olo. Näin myös viime yönä kammottavan unen keskenmenosta. :/

Mieheni kielsi minua innostumasta ja touhottamasta liikaa...ostin kuitenkin jo yhden vauvakirjan ja ekan Odotus-lehden...täytynee pitää piilossa vielä hetken aikaa. ;) Mies ei uskalla vielä iloita tästä asiasta, koska on pettynyt jo niin monta kertaa ja joutunut jo totuttelemaan ajatukseen, että ei ehkä koskaan saa omaa lasta.

Minneköhän palstalle pitäisi seuraavaksi siirtyä keskustelemaan alkuraskauden tuntemuksista ja oireista? Ja tietenkin toivomaan, että ei tarvitse palata tänne palstalle eli että kaikki menisi hyvin.

Toivottavasti kuullaan tällä palstalla vielä lisää plussia!
 

Oikein paljon onnea myös sinulle Maj =)

Vieläkään ei oikein tahdo tätä todeksi uskoa. Väsymys vaivaa ja rinnat ovat arat mutta ei muita oireita. Alamasussa välillä pientä vihlontaa, hoitaja sanoi että on ihan normaalia. Mites muilla? Jatkatteko muuten lugeja vielä? Mulla neuvottiin vähentämään vähitellen pois eli tän viikon oon laittanut kahta ja sit ens viikolla enää yhtä kapselia ja sit pitäis lopettaa.

Koovee: Täälläkin Odotus-lehti ostettu jo =) Samaa pohdin minäkin, milleköhän palstalle sitä siirtyis
 
Onnea onnea Mai! :flower:

Musta tuntuu tai pelkään joka toinen päivä, että en voi olla raskaana kun ei tunnu juuri miltään...joka toinen päivä haluan uskoa, että olen. Rinnat on vähän arat ja ihan kuin munasarjoissa tuntuisi jotain, mutta eihän se ole loogista. Lugesteronit lopetin eilen eli käytin lääkärin kirjoittaman reseptin loppuun.

Odotusaika-palstalla on ketju nimeltään Heinämassut07, jossa on jo 51 sivua viestejä. Sinne sitten pitäisi varmaan siirtyä...tai odotella vielä vähän varmuuden varalta. Kai menkat pitäisi tulla pian, jossa tässä välissä olisi alkion kehittyminen loppunut... kunpa osaisi ottaa rauhallisesti eikä miettisi näitä koko ajan!

 
Hei!

Mulla on ollu koko siirron jälkeisen ajan jos minkälaisia oireita ja pissalla saa juosta koko ajan... kuulin kaverilta että on kuulema ihan normaalia, toivottavasti! Käytin kaksi viikkoa siirrosta suppoja ja torstaina lopetin ne. Huomenna on lääkärille soitto ja ajanvaraus ultraan.

Kyllä tässä koko ajan tulee mietittyä että mahtaakohan tämä olla totta vai ei, on tämä niin iso asia.
Mullakin on jo ikää 38.v ja eka vauva tulossa. Ollaankin KooVeen kanssa samaa ikäluokkaa =).
Piinaviikot meni ihan mukavissa merkeissä, olimme koko sen ajan Suomessa... Eilen palattiin takaisin kotiin tänne Ruotsin maalle.
Kertokaa millä sivulla meinaatte jatkossa kirjoitella, olisi mukava kun näin samoissa odotuksissa ollaan että vois jakaa kuulumisia ja kysymyksiä.
 
Nyt vasta pystyn kirjoittamaan, että viikko sitten mulla alkoi vuoto/tuli keskenmeno. Miten tuon nyt haluaa ilmaista. Todella tyhjä olo. Minulla oli viime viikko kiireinen ja olin jopa matkoilla, joten ajatukset onneksi väkisinkin kääntyi muualla välillä. Kun tulin matkoilta kotiin miehen kanssa oli jotain sanaharkkaa ja hän alkoi itkeä. Tuota ei ole tapahtunut vuosiin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että kyllä tästä yli päästään nimenomaan seuraavan yrityksen odotuksen avulla. Mai, toivottavasti sinulla on edennyt paremmin!
 
Koovee.
Ei tällaiseen tilanteeseen löydä sanoja... Ei koskaan tarpeeksi lohduttavia, ei tarpeeksi voimia-antavia, ei tarpeeksi lämpimiä, ei tarpeeksi mitään. Luen sun kirjoittamia sanoja ruudulla uudelleen ja uudelleen. Ei se voi olla totta. Juurihan sinua onnittelin.

Voimia teille molemmille tämän kaiken keskelle.

siili
 
Voi ei, olen sydämmestäni todella pahoillani KooVee että kävi näin ikävästi :hug: . Jaksamista sinulle/teille tosi paljon ja toivottavasti pääsette pian taas yrittämään uudestaan.

Minulla on pikkuinen vielä pysynyt matkassa mukana, mutta koskaanhan sitä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan...
12.pvä on ultra , vihdoinkin pääsee konkreettisesti näkemään että onko siellä tosiaan elämää ja kaikki hyvin.

Hyviä jatkoja vielä Koovee ja toivottavasti palataan vielä hyvien uutisien merkeissä myöhemmässä vaiheessa!!
 

Voi Koovee, olen niin pahoillani. Jaksuja teille molemmille :hug:
en tiedä mitä sanoisin!

Muakin pelottaa tosi paljon miten tässä käy, toisena päivänä olen huolissani kaikesta mahdollisesta ja sit taas toisena päivänä luottavainen. Ens viikon maanantaina on sit ultra.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa