Ja markkina-arvosi oli?

[pisti miettimään]

Tuolla eräässä ketjussa puhuttiin ihmisen markkina-arvosta. Mitä sana tarkoittaa sinulle? Onko sinulla tapana testata markkina-arvosi useinkin? Missä testaat arvosi?

Mistä päättelet arvosi olevan korkea/ matala? Miten se mitataan? Kuka päättää arvosi, sinä vai joku toinen? Jos se on joku toinen, onko väliä jos henkilö on tuntematon, puolituttu tai tuttu?

Mitä tapahtuu, jos huomaat arvosi olevan korkea tai matala?

 

[en kestä näitä]

Et sitten ole törmännyt termiin aikaisemmin, Hyvät hyssykät sentäs!

Tuolla eräässä ketjussa puhuttiin ihmisen markkina-arvosta. Mitä sana tarkoittaa sinulle? Onko sinulla tapana testata markkina-arvosi useinkin? Missä testaat arvosi?

Mistä päättelet arvosi olevan korkea/ matala? Miten se mitataan? Kuka päättää arvosi, sinä vai joku toinen? Jos se on joku toinen, onko väliä jos henkilö on tuntematon, puolituttu tai tuttu?

Mitä tapahtuu, jos huomaat arvosi olevan korkea tai matala?

 

[aapee]

Et sitten ole törmännyt termiin aikaisemmin, Hyvät hyssykät sentäs!

Olen toki. Luulen kyllä, että sanalla voi olla erilaisia merkityksiä eri ihmisille.

Jossainpäin palloa markkina-arvo mitataan kameleissa. Tärkeää voi olla naisen nuoruus, koskemattomuus ja kauneus, vanhempien varallisuus. Ennenvanhaan meilläkin oli vissiin merkitystä vanhempien omaisuudella ja asemalla, jos oli naisesta kysymys. Joskus tuli olla hyvä työihminen, luotettava, uskollinen, hyvä ihminen, korkea moraali jne.

Mitä sitten on nykyajan markkina-arvo? Kuuluuko siihen ammatti, asema, omaisuus vai mitä? Ulkonäkö, luonne, älykkyys? Jos arvoa mitataan kapakoissa, niin kuuluuko markkina-arvoon se, että saa mahdollisimman monta kaatoa? Päteekö tämä nykyisin sekä miehiin että naisiin ja kaikissa piireissä? Onko väliä millainen kaato on, tuleeko hänelläkin olla korkea markkina-arvo?

 

[piireissä]

Mitä sitten on nykyajan markkina-arvo? Kuuluuko siihen ammatti, asema, omaisuus vai mitä? Ulkonäkö, luonne, älykkyys? Jos arvoa mitataan kapakoissa, niin kuuluuko markkina-arvoon se, että saa mahdollisimman monta kaatoa? Päteekö tämä nykyisin sekä miehiin että naisiin ja kaikissa piireissä? Onko väliä millainen kaato on, tuleeko hänelläkin olla korkea markkina-arvo?

Riippuu tietenkin siitä, mitä markkina-arvoaan haluaa mittauttaa:ammattiaan, asemaansa, omaisuuttaan, ulkonäköään, luonnettaan, älykkyyttään. Kaikkia mitataan eri kriteereillä ja eri lailla.

 

[pistää miettimään]

Riippuu tietenkin siitä, mitä markkina-arvoaan haluaa mittauttaa:ammattiaan, asemaansa, omaisuuttaan, ulkonäköään, luonnettaan, älykkyyttään. Kaikkia mitataan eri kriteereillä ja eri lailla.

Jaa että ihmisen markkina-arvo ei olekkaan erilaisten arvojen summa? Jos puhuttaisiin esim. ihmisen markkina-arvosta avioliitto markkinoilla, niin eikö silloin oteta huomioon useampi mainitsemistasi markkina-arvoista?

Ammatti/ asema: Siis millä ammatilla korkein arvo ja millä alin? Kuka määrää? Onko eroja eri paikkakuntien, kaupungin ja maaseudun välillä? Onko saavutettu ammatti arvokkaampi, jos sen saavuttamiseksi on joutunut tekemään kovasti töitä? Onko suhteilla saatu asema yhtä arvokas kuin omin voimin saavutettu? Onko ammatti sitä arvokkaampi, mitä suurempi palkka? Vai onko muita kriteerejä, jotka ovat arvokkaampia?

Kuinka paljon omaisuutta tulee olla, jotta olisi arvokas? Minkälaatuista omaisuutta? Onko väliä miten omaisuus on hankittu?

Ulkonäkö: Voi olla vaikeaa, kun makuja on yhtä monta kuin miestä. Onko arvokasta olla missinnäköinen vain jos menee kilpailemaan kauneudessa, vai päteekö missikriteeri muuallakin? Täytyykö olla suomalaisen näköinen vai kelpaako afrikkalainen?

Luonne: Myös vaikeaa, kun ihmiset arvostavat niin erilaisia luonteita. Onko joku kaikille yhteinen piirre, joka on arvokas? Onko joku luonteenpiirre toivottavaa jossain ammatissa toimiville ja ei toivottavaa jossain toisessa ammatissa? Arvostetaanko eri luonteenpiirteitä eri yhteiskuntaluokissa? Onko eroja sukupuolten välillä, luonteenpiirteitä, jotka toivottuja yhdelle ja ei toivottuja toiselle?

Älykkyys: Mitä älykkyydenalaa mitataan, vai kaikkia yhteensä, kun lasketaan markkina-arvoa? Tietenkin mitä työhön tulee, täytyy olla tarpeeksi sitä älykkyydenlajia, mitä työ vaatii. Mitä parisuhteeseen tulee, henkilöillä voi todellakin olla hyvin erilaisia arvostuksia eri älykkyydenlajien suhteen.

 

[täh?]

Jaa että ihmisen markkina-arvo ei olekkaan erilaisten arvojen summa? Jos puhuttaisiin esim. ihmisen markkina-arvosta avioliitto markkinoilla, niin eikö silloin oteta huomioon useampi mainitsemistasi markkina-arvoista?

Ammatti/ asema: Siis millä ammatilla korkein arvo ja millä alin? Kuka määrää? Onko eroja eri paikkakuntien, kaupungin ja maaseudun välillä? Onko saavutettu ammatti arvokkaampi, jos sen saavuttamiseksi on joutunut tekemään kovasti töitä? Onko suhteilla saatu asema yhtä arvokas kuin omin voimin saavutettu? Onko ammatti sitä arvokkaampi, mitä suurempi palkka? Vai onko muita kriteerejä, jotka ovat arvokkaampia?

Kuinka paljon omaisuutta tulee olla, jotta olisi arvokas? Minkälaatuista omaisuutta? Onko väliä miten omaisuus on hankittu?

Ulkonäkö: Voi olla vaikeaa, kun makuja on yhtä monta kuin miestä. Onko arvokasta olla missinnäköinen vain jos menee kilpailemaan kauneudessa, vai päteekö missikriteeri muuallakin? Täytyykö olla suomalaisen näköinen vai kelpaako afrikkalainen?

Luonne: Myös vaikeaa, kun ihmiset arvostavat niin erilaisia luonteita. Onko joku kaikille yhteinen piirre, joka on arvokas? Onko joku luonteenpiirre toivottavaa jossain ammatissa toimiville ja ei toivottavaa jossain toisessa ammatissa? Arvostetaanko eri luonteenpiirteitä eri yhteiskuntaluokissa? Onko eroja sukupuolten välillä, luonteenpiirteitä, jotka toivottuja yhdelle ja ei toivottuja toiselle?

Älykkyys: Mitä älykkyydenalaa mitataan, vai kaikkia yhteensä, kun lasketaan markkina-arvoa? Tietenkin mitä työhön tulee, täytyy olla tarpeeksi sitä älykkyydenlajia, mitä työ vaatii. Mitä parisuhteeseen tulee, henkilöillä voi todellakin olla hyvin erilaisia arvostuksia eri älykkyydenlajien suhteen.

JOKAINEN mittauttaa omia arvojaan itse.

 

[pistää miettimään]

JOKAINEN mittauttaa omia arvojaan itse.

Tietenkin, jos kaikki mittauttaisivat kuten minä, niin ei olisi mitään itua kysellä täällä. Kerro miten esim. sinä mittautat omiasi.

 

[pistää miettimään]

Et sitten ole törmännyt termiin aikaisemmin, Hyvät hyssykät sentäs!

Jospa kertoisit, mitä tämä termi tarkoittaa sinulle, sen sijaan että hyssyttelet.

 

[Minun mittarini]

Menen illalla peilin eteen, kuten tosin kai useimmat pestessään illalla hampaitaan. Sitten mietin sen peilikuvan edessä, olenko tyytyväinen päivän tekemisiin ja käytökseeni, hyväksynkö sen itse, olenko sen kanssa sovussa.

Ja jos vielä vähän tuiketta löytyy silmäkulmasta, tai surun kyynel, tiedän olevani elossa ja se on hyvä se.

 

[Kerro kerro kuvastin]

Itse testaisin (ja olen testannutkin) markkina-arvoani lähinnä siten, paljonko vastakkainen sukupuoli osoittaa kiinnostustaan minuun. Joskus vaan on ollut tarve päivittää tilannetta. Se saa kolhitun itsetunnon kohoamaan edes vähän jos huomaa että herättää vielä kiinnostusta vaikka olisi esim. saanut huonoa kohtelua osakseen aiemmin. Tosin tämä voi toimia myös toisin päin: jos ei saa kiinnostusta osakseen, se voi kolhia itsetuntoa vain lisää.

Mutta tosiaan varsinkin paskassa suhteessa kituneena tämä on joskus erittäin hyvä tapa itsetunnon nostoon. Maallisesta mammonasta tms. markkina-arvosta en perusta.

 

[Kyläyhteisöstä]

Nyt keskustelemme naisen markkina-arvosta. Minulla ei ole yksineläjänä tarvetta mitata haluttavuuttani puolivuosittain. Tulee väkisinkin mieleen takavuosien autokatsastus. Jos joku keksii liikeidean naisten pisteytykselle niin tuskin saa toimilupaa. Kristittynä pidän Wiltsun juttuja eksyttämisenä. Ihme juttu ettei saarnaaja Mikko L. kommentoi asiaan.

 

[pistää miettimään]

Menen illalla peilin eteen, kuten tosin kai useimmat pestessään illalla hampaitaan. Sitten mietin sen peilikuvan edessä, olenko tyytyväinen päivän tekemisiin ja käytökseeni, hyväksynkö sen itse, olenko sen kanssa sovussa.

Ja jos vielä vähän tuiketta löytyy silmäkulmasta, tai surun kyynel, tiedän olevani elossa ja se on hyvä se.

Tykkäsin tästä vastuksesta. Sulla on ihana asenne.

 

[pistää miettimään]

Itse testaisin (ja olen testannutkin) markkina-arvoani lähinnä siten, paljonko vastakkainen sukupuoli osoittaa kiinnostustaan minuun. Joskus vaan on ollut tarve päivittää tilannetta. Se saa kolhitun itsetunnon kohoamaan edes vähän jos huomaa että herättää vielä kiinnostusta vaikka olisi esim. saanut huonoa kohtelua osakseen aiemmin. Tosin tämä voi toimia myös toisin päin: jos ei saa kiinnostusta osakseen, se voi kolhia itsetuntoa vain lisää.

Mutta tosiaan varsinkin paskassa suhteessa kituneena tämä on joskus erittäin hyvä tapa itsetunnon nostoon. Maallisesta mammonasta tms. markkina-arvosta en perusta.

Entäs jos juuri sinä iltana oli ihan väärät miehet liikenteessä? Jos se oikea / ne oikeat oli juuri lähtenyt/lähteneet, tai oli /olivat sellaisessa mielentilassa, että ei/ eivät olisi nähnyt/nähneet ketään?

Tai jos menit väärään paikkaan? Tai oli liian vähän paikkoja valittavana? Ja jossain toisessa paikassa olisi käynyt parempi flaksi?

On myös miehiä, jotka eivät anna kenellekkään sitä, mitä toinen eniten toivoo. Jos haet vahvistusta heikkoon itsetuntoosi, niin tältä mieheltä et sitä saa. Tällainen mies voi ajatella, että olet mahtava nainen, mutta hän osoittaa käytöksellään ihan päinvastaista. Annatko jopa tällaisen miehen päättää markkina-arvostasi?

Minusta tämä tapa mitata omaa arvoa vaikuttaa liian hataralta. Olisiko parempi satsata niin hyvään itsetuntoon, ettei siihen kenenkään miehen tekemiset tai tekemättä jättämiset pure.

Jos ajattelet näin, että miesten mielenkiinto sinua kohtaan määrää sisäisen arvosi, niin voisiko sanoa, että kenellä tahansa miehellä on enemmän valtaa sisimpääsi kuin sinulla itselläsi?

 

[Inhorealisti1]

Nyt keskustelemme naisen markkina-arvosta. Minulla ei ole yksineläjänä tarvetta mitata haluttavuuttani puolivuosittain. Tulee väkisinkin mieleen takavuosien autokatsastus. Jos joku keksii liikeidean naisten pisteytykselle niin tuskin saa toimilupaa. Kristittynä pidän Wiltsun juttuja eksyttämisenä. Ihme juttu ettei saarnaaja Mikko L. kommentoi asiaan.

Mikko L massapostittaa höpinöitään vuodesta toiseen, muttei vaivaudu kommentoimaan saamiaan vastauksia. Bannia sille hörhölle pitäisi antaa.

 

[pistää miettimään]

Nyt keskustelemme naisen markkina-arvosta. Minulla ei ole yksineläjänä tarvetta mitata haluttavuuttani puolivuosittain. Tulee väkisinkin mieleen takavuosien autokatsastus. Jos joku keksii liikeidean naisten pisteytykselle niin tuskin saa toimilupaa. Kristittynä pidän Wiltsun juttuja eksyttämisenä. Ihme juttu ettei saarnaaja Mikko L. kommentoi asiaan.

Markkina-arvo käsite ihmissuhteissa kuvastaa varmaan tätä aikaa. Jokaisessa ajassa meillä on omat tarpeemme, jotka kuvastavat hyvin elettyä aikaa. Tähän aikaan ja maailmankolkkaan on näköjään joillakin ollut tarvis luoda tuollainenkin näkemys ihmisistä. Hyvä kuvaus verrata autonkatsaukseen. On toki olemassa muitakin teorioita mitä parinvalintaan tulee.

Yksinelämisessä on tietyt hyvät puolensa. Saa mm. luoda omat arvonsa, kenestäkään riippumatta. Kaikkina aikoina on ollut yksilöitä, jotka luovat omat arvonsa.

 

[Inhorealisti1]

Tuolla eräässä ketjussa puhuttiin ihmisen markkina-arvosta. Mitä sana tarkoittaa sinulle? Onko sinulla tapana testata markkina-arvosi useinkin? Missä testaat arvosi?

Mistä päättelet arvosi olevan korkea/ matala? Miten se mitataan? Kuka päättää arvosi, sinä vai joku toinen? Jos se on joku toinen, onko väliä jos henkilö on tuntematon, puolituttu tai tuttu?

Mitä tapahtuu, jos huomaat arvosi olevan korkea tai matala?

Ylensä kai markkina-arvosta puhutaan talouselämän lisäksi parisuhdemarkkinoilla. Markkina-arvo on korkea, jos voi valita mieleisistään ja matala, jos ei kelpaa kellekään. Omaan markkina-arvooni olen koko aikuisikäni ollut tyytyväinen, koska olen saanut haluamani. Syy moiseen lienee monen asian summa. Ulkonäkö, älykkyys, supliikki, ahkeruus, onni ja niiden yhteisvaikutuksella hankittu menestys.

Ja jo joku meinaa, että koko markkina-arvoteoria on huuhaata, niin tulkoot esittelemään minulle pariskunnan, jossa mies on köyhä, yksinkertainen ja mitättömän näköinen ja nainen kaiken tuon vastakohta. Minä en ole moiseen vielä törmännyt.

 

[pistää miettimään]

Ylensä kai markkina-arvosta puhutaan talouselämän lisäksi parisuhdemarkkinoilla. Markkina-arvo on korkea, jos voi valita mieleisistään ja matala, jos ei kelpaa kellekään. Omaan markkina-arvooni olen koko aikuisikäni ollut tyytyväinen, koska olen saanut haluamani. Syy moiseen lienee monen asian summa. Ulkonäkö, älykkyys, supliikki, ahkeruus, onni ja niiden yhteisvaikutuksella hankittu menestys.

Ja jo joku meinaa, että koko markkina-arvoteoria on huuhaata, niin tulkoot esittelemään minulle pariskunnan, jossa mies on köyhä, yksinkertainen ja mitättömän näköinen ja nainen kaiken tuon vastakohta. Minä en ole moiseen vielä törmännyt.

Teille Suomessa asuville tää käsite näyttää olevan tuttu. Mulle ei, joten kävin googlaamassa. Näin ensituntumalta varmaan osittain ja joidenkin kohdalla voi pitää paikkaansa. Mutta ne, jotka eivät mallia noudata, eikö heitä lasketa ihmisiin ollenkaan? Teoria haiskahtaa vahvasti natsi saksalle. "Voittajat ja häviäjät" yksinkertaistettuina, kaikki vaan yksinkertaiseen mappiin, jotta jokainen voi alkaa arvottamaan. Ne, joilla oli tarvis tuollainen teoria luoda, ovat luoneet sen itseään ja kaltaisiaan varten.

Mennään hakoteille, kun aletaan yksinkertaistamaan liikaa, miehiäkin on vain kolmea tyyppiä. Minusta teoria tuntuu hyvin puutteelliselta, ihmisen psyyke on tosi monimutkainen kapistus. Ihminen ei ole mikään kone, jonka toimintojen motiiveja voidaan yksinkertaistaa noin. Se, miksi kiinnostuu jostain ja millä tavalla, on monimutkainen prosessi. Koko elämän aikaiset kokemukset voi vaikuttaa valintaan. Emme edes itse ymmärrä kaikkia motiiviamme valintaan, kuinka sen voisi yksinkertaistaa pariin kolmeen sääntöön. Mihin laitetaan esim. äitisidonnaiset, jotka eivät valitse vapaasti?

Kovin yksinkertaiselta tuntuu, että on korkea arvo, jos voi valita mieleisensä. Hän, joka voi ostaa toivomansa kapineen, on arvokas?? Tuleeko käsite markkinamaailmasta? Eiköhän lähes jokainen valitse mieleisensä partnerin, mutta valinta voi olla hyvin erilainen ja hyvin erilaisin perustein tehty. Erittäin harvan olen kuullut sanovan tyytyneensä kakkoseen. Mihin skaalaan laitetaan kaikki ne, jotka valitsee "luuserin", vaikka saisi "voittajan"? "Voittaja ja luuserikin" on tuossa teoriassa yksinkertaistettu. Missä renttuun rakastujat? Psykososiaalinen perimä? Kaikki eivät valitse "parasta mahdollista", vaan haluavat "itseään huonomman" ja nimenomaan haluavat sen "huonomman". Ellit on täynnä tarinoita "kunnollisista" naisista", jotka valittaa luuserijuoppo miehistään. Missä ne, jotka eivät itse valitse, vaan haluavat tulla valituiksi? Ihminen käyttää sekä järkeään että tunteitaan valitessaan, jotkut vähemmän yhtä ja enemmän toista, ei meitä pelkkä biologia ohjaa. Olemme enemmän kuin apinoita.

Kaikki eivät valitse ns. alfauroksia, vaikka saisivatkin. Aika narisitisilta vaikuttavat alfat tuolla kuvauksissa. Kypsä, aikuinen nainen valitsee empaattisen miehen, ei pinnallisesti menestyvää, komeaa miestä. Missä kyky valita onnellinen elämä, tervein tapa elää? Luontoa lähellä elävät, onnelliset, yksinkertaista elämää elävät, tyytyväiset ihmiset? Hekään eivät tuon teorian raameihin mahdu, missä menestys on samaa kuin raha, karriääri ja asema. Onnellinen elämä ei ole sama kuin raha ja menestys. Missä kyky toteuttaa itseään, käyttää resurssinsa parhaalla mahdollisella tavalla? On paljon ominaisuuksia, joita on tuossa teoriassa unohdettu. Markkina-arvo teoria vaikuttaa tietynlaisten ihmisten tarpeelta pönkittää omaa egoaan. Älykäs ihminen ei välttämättä kykene tekemään hyviä valintoja ja ns. menestymään elämässään. Myös älykäs voi olla "luuseri", koska ihminen ei välttämättä ole rationaalinen.

Madonna on rikas, menestyvä ja kaunis, mutta valitsee miehekseen tyhjätasku luusereita, eikä menestyviä alfa-uroksia. Masokisti-nainen, kaunis, älykäs ja rikas, voisi valita vanhan, köyhän ja ruman miehen. Ai niin, eihän tuohon teoriaan mahdu kuin vain ns. "terveet." Ihan kuin natsien aikaan....

 

[Kärsivä nainen]

Ei mitään markkina-arvopaskaa.
Jokaisella meillä on oma "arvomme" jonka itse tiedämme sekä läheiset.

 

[miettimään pistää]

Ei mitään markkina-arvopaskaa.
Jokaisella meillä on oma "arvomme" jonka itse tiedämme sekä läheiset.

Niin uskoinkin, että Suomesta löytyy tarpeeksi tervettä maalaisjärkeä, jolloin ei olla valmiita vastaamottamaan mitä tahansa amerikoista tullutta propagandaa. Markkina-ja myyntimaailman käsitteet sopivat ehkä paremmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, Suomella on erilainen, humanitäärisempi ja solidaarisempi historia. Teillähän on jopa pitkät äitiyslomat, kunnallinen päivähoito, lähes ilmainen terveydenhoito, ilmainen koulusysteemi ja sosiaaliturva jne.

Minustakin käsite vaikuttaa nuorten, sinkkujen, mainos-ja markkina-alalla työskentelevien tavalta myydä itseään. Markkinointiin ja mainontaanhan kuuluu kertoa vain osa totuudesta, tehdäkseen jostain tavarasta haluttavamman kuin mitä se oikeastaan on.

Markkina-arvo teoriassa sanotaan mm. näin: "Ylemmän tason mies: Pystyy valikoimaan laajasta naistarjonnasta ja harvoin tyytyy vain yhteen. Naistennaurattaja, useimmiten miesten ihannoima menestyjän arkkityyppi." Tuo kuvaus voisi sopia hyvin narsistiin. Mainonnan tapaan yksinkertaistetaan ja jätetään kokonaiskuva pois, jolloin tulos on sellainen, että jopa narsisti voisi olla halutuin ja ihanteellisin partneri. Eihän tuo todellisuudessa noin toimi.

 

[eräsperäs.]

Se että meillä jokaisella on ihmisarvo, on aivan eri asia kuin se miten viehätämme vastakkaista sukupuolta ja miten todennäköisesti löydämme itsellemme puolison. Jos tätä jälkimmäistä halutaan kuvata sanalla markkina-arvo, niin olkoon.

Psyykkisesti sairaalla työttömällä moniongelmaisella alkoholistilla on aivan sama ihmisarvo kuin kaikilla meillä muillakin. Se että hän tuskin on kenellekään se ykkösvaihtoehto puolisoksi eli hänen markkina-arvonsa on suhteellisen matala, lienee tosiasia.

Itse olen nätti, hyväkroppainen, korkeastikoulutettu, fiksu, sosiaalisesti taitava, tykään lapsista ja eläimistä ja toimin arvostetussa ammatissa. Markkina-arvoni lienee siis varsin kohtuullinen.

Koska kuitenkin minulle on tärkeämpää muodostaa hyvä suhde yhden ihmisen kanssa, eikä saada niinkään jatkuvasti varmistusta siitä, että miellyttäisin mahdollisimman montaa, niin markkina-arvoni on suhteellisen yhdentekevä, enkä tunne mitään tarvetta asian testailuun. Mitäs sitä itsestäänselvyyksiä testailisikaan

Toisaalta taas nämä asiat saa minut tiedostamaan, että jos nykyinen suhteeni ei toimisi, niin mitä todennäköisimmin löytäisin muutakin seuraa. Koska ihminen on muutakin kuin markkina-arvonsa, tämäkään ei toki olisi aivan varmaa.

 

[pistää miettimään]

Se että meillä jokaisella on ihmisarvo, on aivan eri asia kuin se miten viehätämme vastakkaista sukupuolta ja miten todennäköisesti löydämme itsellemme puolison. Jos tätä jälkimmäistä halutaan kuvata sanalla markkina-arvo, niin olkoon.

Psyykkisesti sairaalla työttömällä moniongelmaisella alkoholistilla on aivan sama ihmisarvo kuin kaikilla meillä muillakin. Se että hän tuskin on kenellekään se ykkösvaihtoehto puolisoksi eli hänen markkina-arvonsa on suhteellisen matala, lienee tosiasia.

Itse olen nätti, hyväkroppainen, korkeastikoulutettu, fiksu, sosiaalisesti taitava, tykään lapsista ja eläimistä ja toimin arvostetussa ammatissa. Markkina-arvoni lienee siis varsin kohtuullinen.

Koska kuitenkin minulle on tärkeämpää muodostaa hyvä suhde yhden ihmisen kanssa, eikä saada niinkään jatkuvasti varmistusta siitä, että miellyttäisin mahdollisimman montaa, niin markkina-arvoni on suhteellisen yhdentekevä, enkä tunne mitään tarvetta asian testailuun. Mitäs sitä itsestäänselvyyksiä testailisikaan

Toisaalta taas nämä asiat saa minut tiedostamaan, että jos nykyinen suhteeni ei toimisi, niin mitä todennäköisimmin löytäisin muutakin seuraa. Koska ihminen on muutakin kuin markkina-arvonsa, tämäkään ei toki olisi aivan varmaa.

Tottahan se on, että jotkut koetaan seksuaalisesti haluttavampina kuin toiset. Ja että joillekkin se on elintärkeää ja joillekin toisille täysin yhdentekevää. Minulle markkina-arvokäsite ihmisistä on uusi. Uusi vissiin, koska ei oikein sopisi siihen kulttuuriin, joka minua ympäröi nyt. Sana taisi kalahtaa korvaan tosi rumasti. Kyllä se tästä lamaantuu, kunhan ensi shokista pääsee.

Niin kai se useimmille hyvässä suhteessa eläville on, että ei ole tarvista tarkistaa markkina-arvoaan. Ja monelle todella riittää se yksi rakas ja että on tarpeeksi hyvä ja hyväksytty ystävien, rakkaiden ja läheisten silmissä. Nämä ovat ihmisiä, jotka tuntevat henkilön pintaa syvemmältä ja heillä on kokonaisvaltaisempi kuva, siksi uskoisin, että heidän mielipiteensä on tärkeämpi.

Jäin ihmettelmään, että todella käydään kapakassa omaa arvoa mittaamassa. En ymmärrä, miten voi mitata arvoaan tuntemattomien joukossa. He eivät tunne sinua, etkä sinä heitä. Mitä väliä, mitä mieltä joku tuntematon kapakassa on? Hänhän näkee vain ulkokuoren, joka on vain pikkiriikkinen osa suurta kokonaisuutta. Ehkä henkilöille, jotka näkevät toisen ja itsensä vain osaobjektina, tällainen arvostus on riittävä. Ulkonäöstä ei näy, onko täydellinen paskahousu, vaimon pahoinpitelijä, lapsenraiskaaja, varas, petturi, työpaikkakiusaaja tai muuta mukavaa. Onko siis väliä mitä mieltä joku lapsenraiskaaja on minusta? Kaikkein kummallisinta on, että lähdetään sekstailemaan kapakkatutun kanssa. Siis, henkilön josta ei tiedetä lähes yhtään mitään. Miltä tuntuisi, jos saisit tietää, että rakastelit joukkomurhaajan kanssa? Vai eikö ole väliä? Varsinkin suuremmissa kaupungeissa mahdollisuus on suuri, että tapaa kaikenkarvaista porukkaa. Psykotaattikin voi olla erittäin komea ja charmikas. Pienemmillä paikkakunnilla tiedetään varmaan enemmän toisista, mutta suuremmilla ei.

 

[eräsperäs.]

Täytyy sanoa, että aikamoisessa Ihmemaassa asustat, jos siellä on täysin vierasta se, että tietyn tyyppiset ihmiset valikoituvat joko ulkoisten tai sisäisten avujensa myötä sopivimmiksi puolisoehdokkaiksi.

Kaikissa minun tuntemissani kulttuureissa on nimittäin joitain tekijöitä, joiden perusteella vastakkaisen sukupuolen edustajia arvotetaan joillain asteikolla ja tietyn tyyppisiä ihmisä pidetään toivotuimpina puolisoina. Tähän kuuluu myös se, että joillain yksilöillä on enemmän valinnanvaraa puolisoehdokkaiden suhteen kuin toisilla

Varsin tuttu ilmiö ihan eläinmaailmastakin, jossa tätä ilmiötä kutsutaan nimellä seksuaalivalinta.

Tällä ei ole mitään tekemistä ihmisen arvon kanssa sinänsä, eikä sen kanssa kuinka paljon hyväksyntää hän saa lähipiriltään. Oikeastaan koko seikalla ei ole juurikaan väliä.

Mutta se ettei jollain markkina-arvolla ole oikeastaan ihmsen jokapäiväisessä elämässä väliä, ei tee sitä, että sellainen imaginäärinen markkina-arvo on olemassa. Ilman markkina-arvoa eläminen tarkottaisi, että olisimme valmiit pariutumaan ihan kenen kanssa tahansa, ilman mitään kriteereitä joita asettaa.

Se olisi minusta outoa, vaikka ehkä kuten väität, sinun kulttuurissasi varsin tavallista.

Ja kyllä minä ymmärrän, että ihminen jolla on heikko itsetunto eikä ole sinut itsensä kanssa tuntee tarvetta testailla säännöllisesti kelpaisiko vaiko eikä ja onko markkina-arvo edelleen kunnossa. Ei sekään mikään uusi ilmiö ole. Miksi edes noissa tilanteissa tarvitsisi harrastaa seksiä, itsetunnon buustaukseksi riittänee tunne, että tolta saisin jos tahtoisin.. Onhan näitä tälläisiä ihmisä ollut kummassakin sukupuolessa kautta aikojen. -ja eiköhän heitä liiku kapakoissa, netissä tai ihan missä vaan missä ihmiset nyt pyörivät.

 

[pisti miettimään]

Vielä pitää tehdä tikusta asiaa, ettei vaan tarttes lähteä tekemään sitä, mitä oikeestaan pitäisi tehdä.

Markkina-arvo käsite vaatii varmaan, että seksi on vapaata, muutenhän nuo säännöt ei pidä. Vain pienessä osassa maailmaa vallitsee vapaa seksi, siis pohjoismaissa vissin, jossain päin Amerikkaa. Jossain pienemmissä piireissä esim. turistipaikoissa, ympäri maailmaa. Pienillä paikkakunnilla ei taida Suomessakaan olla täysin vapaata.

Monissa maissa seksi ei ole vapaata. Näissä maissa miehet elävät niin puutteessa, että kuka tahansa nainen kelpaisi seksiin. Siis kaikilla naisilla on korkea markkina-arvo. Jopa pojat kelpaa jossain naisen puutteessa. Toisaalta vaimoksi ei kelpaisi kukaan, joka suostuu esiaviollisiin suhteisiin. Jos jonkun markkina-arvo on nolla Suomessa, niin suuressa osassa maapalloa se voisi olla kymppi.

Monissa maissa ei valita vaimoksi naista tai mieheksi miestä, joka vetää seksuaalisesti puoleensa, vaan valitaan joku, joka tulee tunnetusti hyvästä, arvostetusta perheestä. Usein joku tuttu tulee puhemieheksi. Tunnen henkilöitä, jotka elävät pitkässä, onnellisessa parisuhteessa näin valitun puolison kanssa. Ei edes odoteta rakkautta heti alussa, vaan rakkaus kasvaa sen yhdessäolon ja kunnioituksen kautta, mikä ajan kanssa seuraa. Opitaan rakastamaan, kun uskotaan, että juuri näin suhteen tulee toimia. Tää on niitä kulttuurieroja, meille kuten heille, on monesti itsestään selvää valita, kuten omassa kultturissamme on tapana ja toisten tapa tuntuu väärälle. Eikös tulinen intohimo kestä korkeintaan pari vuotta? Mitäs tehdään sitten, jos suhde ei kasva rakkaudeksi? Vaihdetaan taas uuteen? Onko siis intohimoinen rakkaus riittävä parisuhteen solmimiseen, vai olisko jotkut muut asiat tärkeämpiä hyvän, pysyvän parisuhteen luomiseen?

Onko Suomessa seksuaalinen vapaus jo johtanut siihen, että edes hyvät, vapaat naiset ei saa seksiä tarpeeksi? Joskus tuntuu siltä, kun Ellejä lukee. Kun kaikki ei kelpaa seksiin, niin voi luoda markkina-arvo käsitteen määrittämään jonkun seksuaalista vetovoimaa. Kuuluuko käsitteen keksiminen tähän aikaan ja maailmankolkkaan? Suuressa osassa maailmaa tuntuisi uskomattomalta, että joku nainen ei kelpaa edes seksiin.

 

[Pyykkäri]

Voisihan tässä aloittaa uuden viestiketjun mitä hyötyä on ellit-jutuista, pyykinpesusta tai maitokaupassa käynnistä pikapuoliin sunnuntaina. Lasteni isän markkina-arvo on aina sama. Hän on markkinoinnin asiantuntija. Rakkautta ei tarvitse testata, ostaa tai myydä. Kävin eilen katsomassa Woodyn uusimman ja kirjoitin reissusta pari sivua päiväkirjaan. Edelläni laskeutui portaita alas iäkäs pariskunta. Jokaisella askelmalla rouva sanoi måste vara förslktig. Elämässä pitää olla varovainen. En pidä radiohitistä tuntematon potilas. Toivottavasti se vaimennetaan pääkaupunkiseudun sairaaloissa. Elämä on arvokkainta kun herää täysin toivottomana tapauksena monen viikon jälkeen unesta. Nyt nousen sohvalta tyhjentämään pesukoneen.

 

[eräsperäs.]

Täytyy sanoa, etten näe mitään yheistä markkina-arvolla ja vapaalla seksillä. Kovin outo rinnastua


Se millä perustein joku yksittäinen ihminen valitsee puolisonsa, ei poista sitä tosiasiaa, että yleisellä tasolla voidaan anta määritelmiä minkälaiset naiset viehättävät miehiä ja minkälaiset miehet viehttävät naisia eniten. Tämä on hyvin kulttuurisidonnaista, mutta uskallan epäillä ettei sellaista kulttuuria olekaan, jossa mitään säännönmukaisuuksia ei esiinny

Silläkään, että kuka tahansa lähiöruusu saa seksiseuraa kantiksestaan joka perjantai, ei ole mitään tekemistä ko lähiöruusun markkina-arvon kanssa. Tai oikeastaan voidaan päätellä, että hänen markkina-arvonsa on varsin matala..
.