Ja sitten vielä toinen. Mikäköhän erityispiirre (vai dementia) tällaisessa tapauksessa voisi olla?

[chef]

Ihminen ei muista. Kyseessä on siis alle keski-ikäinen ihminen, jonka muisti ei ole kovinkaan hyvä. Ei ole itseasiassa koskaan ollut, eli tämä asia ei ole ns. iän mukana tullut.

Hän voi lukea sman kirjan useampaan kertaan (puolen vuoden-vuoden välein) siten, ettei hän muista, mitä kirjassa tapahtui. Hän muistaa kyllä jollakin tavalla juonen pääpiirteen, mutta lukiessaan kirjaa viidettä kertaa, hän kokee lukevansa kirjassa tapahtuvista asioista ensimmäisen kerran.

Sama pätee leffoihin. Hän saattaa katsoa saman leffan vaikka vuoden välein joko niin, ettei hän todellakaan muista leffaa nähneensä tai niin, että hän muistaa kyllä jonkin kohdan joskus nähneensä, mutta kyse on siis vain yksittäisistä pienistä välähdyksistä.

Poikkeuksena leffat, jotka hän on nähnyt 10+ kertaa...ne hän jo melko hyvin muistaa.

Hän ei muista mitä teki viime viikolla. Tai eilen. Jos hän oikein miettimällä miettii, keskittyy ja pinnistää, hän saa aivan lähipäivien asioita josakin määrin muistumaan mieleensä, mutta hän ei muista kaikkea.

Hän hukkaa tavaroita. Kotoota ulos lähtiessään hän kyllä lähes poikkeuksetta muistaa ottaa avaimet, kännykän ja lompakon, mutta hänellä saattaa mennä 5 min siihen, että hän etsii näitä tavaroita, koska hän ei muista mihin hän on ne laittanut.

Hän ei muista lastensa lapsuudesta juuri mitään. Hän ei siis osaisi kertoa lapsilleen heidän ensimmäisistä vuosistaan montaakaan asiaa ilman valokuvia.

Onko tämä ihan normaalia, vai onko tällä ihmisellä dementia? Tai jotain muuta?

 

["vieras"]

Ihminen ei muista. Kyseessä on siis alle keski-ikäinen ihminen, jonka muisti ei ole kovinkaan hyvä. Ei ole itseasiassa koskaan ollut, eli tämä asia ei ole ns. iän mukana tullut.

Hän ei muista mitä teki viime viikolla. Tai eilen. Jos hän oikein miettimällä miettii, keskittyy ja pinnistää, hän saa aivan lähipäivien asioita josakin määrin muistumaan mieleensä, mutta hän ei muista kaikkea.

Hän hukkaa tavaroita. Kotoota ulos lähtiessään hän kyllä lähes poikkeuksetta muistaa ottaa avaimet, kännykän ja lompakon, mutta hänellä saattaa mennä 5 min siihen, että hän etsii näitä tavaroita, koska hän ei muista mihin hän on ne laittanut.

Hän ei muista lastensa lapsuudesta juuri mitään. Hän ei siis osaisi kertoa lapsilleen heidän ensimmäisistä vuosistaan montaakaan asiaa ilman valokuvia.

Onko tämä ihan normaalia, vai onko tällä ihmisellä dementia? Tai jotain muuta?

Mulla on sama näiden asioiden kohdalla. Jos alan miettiä, en muista lapsieni lapsuudesta paljon mitään. Sitten kun näen kuvan tai filminpätkän, muistan kyllä tapahtuman. Omasta lapsuudestani en muista oikeastaan mitään, enkä myöskään muutaman vuoden takaisesta elämästäni.

Mulla on aina avaimet, lompakko tai kännykkä kadoksissa, koska lasken ne kädestäni johonkin enkä sitten enää muista mihin.

En muista ihmisten nimiä tai kasvoja. En muista mitä olen kellekin kertonut, ts. saatan kertoa vaikka miehelleni saman asian moneen kertaan.

Mulla on aina ollut huono muisti, nyt olen 40 v. Luullakseni olen ihan normaali, vaikka välillä dementian mahdollisuus pelottaakin. Isälläni todettiin otsa-ohimolohkodementia 55-vuotiaana, joten kyllähän se pistää miettimään...

 

[tutkimuksiin]

Appiukko joutui juuri tuon vuoksi tutkimuksiin.Unohtelee asioita,ei muista,on ruvennut takertelemaan puhuessaa eli änkyttää kun alkaa jostain puhumaan,joutuu hakemaan sanaa.Ikää on vasta vähän päälle 50v.
Aivokuvissa kävi,ja sieltä löytyi jokin laajasti tuhoutunu aivojen osa,joka siis viittaa dementtiaan tai alzheimeriin,nyt tutkitaan lissä jotta saadaan selville diagnoosi.

 

[FreezeCat]

...olet ilmeisesti jotenkin läheisen ihmisen asemassa nyt tätä asiaa kyselemässä? Onko muut lähipiirin ihmiset huomanneet samaa? Jotenkin voisin olettaa, että tämmöinen asia olisi tullut esille myös esim. lääkärikäynneillä, neuvolassa, missä asioista kysellään....

Mieleen tulee myös, että muistaako hän esim. omasta lapsuudestaan mitään? Tai missä vaiheessa hänen muistinsa huonous tai heikkeneminen on ylipäätänsä huomioitu? Miten hänen oma lähipiirinsä, löytyykö sieltä vastaavia tapauksia? Mikä on hänen elämäntilanteensa - onko ollut esim. poikkeuksellisen rankka, stressaava? Onko ollut pitkäaikaisia sairastumisia, onko hän ollut esim. onnettomuudessa? jne....

Asian selvittely ei ole niin yksioikoista, vaan pitää mennä pintaa syvemmälle ja kauaksikin. Tottakai tilanne luonnollisesti huolettaa lähipiiriin kuuluvia. Apua ja selvyyttä tilanteeseen saa varmemmin lääkärin puoleen kääntymällä.

 

["vieras"]

Appiukko joutui juuri tuon vuoksi tutkimuksiin.Unohtelee asioita,ei muista,on ruvennut takertelemaan puhuessaa eli änkyttää kun alkaa jostain puhumaan,joutuu hakemaan sanaa.Ikää on vasta vähän päälle 50v.
Aivokuvissa kävi,ja sieltä löytyi jokin laajasti tuhoutunu aivojen osa,joka siis viittaa dementtiaan tai alzheimeriin,nyt tutkitaan lissä jotta saadaan selville diagnoosi.

Mun isällä alkoi myös niin, että alkoi unohdella sanoja. Alkuun vähän aikaa mietittyään muisti sanan, mutta meni pahemmaksi koko ajan. Nyt isä on 62-v eikä puhu enää oikeastaan paljon mitään. Dementia keskittyy alueelle joka ohjailee puhetta. Hyvin vaikea sanoa, mitä hän muistaa, koska ei voi testejä tehdä.

Hoitoa tuohon dementiaan ei ole. Pitää vaan katsoa mitä tuleman pitää.

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="vieras";26846141]Mulla on sama näiden asioiden kohdalla. Jos alan miettiä, en muista lapsieni lapsuudesta paljon mitään. Sitten kun näen kuvan tai filminpätkän, muistan kyllä tapahtuman. Omasta lapsuudestani en muista oikeastaan mitään, enkä myöskään muutaman vuoden takaisesta elämästäni.

Mulla on aina avaimet, lompakko tai kännykkä kadoksissa, koska lasken ne kädestäni johonkin enkä sitten enää muista mihin.

En muista ihmisten nimiä tai kasvoja. En muista mitä olen kellekin kertonut, ts. saatan kertoa vaikka miehelleni saman asian moneen kertaan.

Mulla on aina ollut huono muisti, nyt olen 40 v. Luullakseni olen ihan normaali, vaikka välillä dementian mahdollisuus pelottaakin. Isälläni todettiin otsa-ohimolohkodementia 55-vuotiaana, joten kyllähän se pistää miettimään...[/QUOTE]

Mulla hyvin samanlaista, ja monia tapahtumia/asioita muistan hyvinkin, mutta en osaisi sanoa että tapahtuiko ne viime kuussa vai puolivuotta sitten..

 

["kkk"]

Minulla sama, ikää 26. Aivot kuvattu, ei vikaa niissä. Pistän masennuksen piikkiin, olen sairastanut sitä kohta 15 vuotta.

 

["Vieras"]

Ajattelisin että niitä korjoja, elokuvia tms ei ole alunpitäenkään katsottu keskittyneesti, toisin sanoen voi olla esim add tai adhd. Tai jostain muusta syystä oppimiskyky huono, miten on pärjönnyt koulussa? Tai sitten joku muu muistia huonontava sairaus kuten masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, unettomuus tms.

 

[chef]

Appiukko joutui juuri tuon vuoksi tutkimuksiin.Unohtelee asioita,ei muista,on ruvennut takertelemaan puhuessaa eli änkyttää kun alkaa jostain puhumaan,joutuu hakemaan sanaa.Ikää on vasta vähän päälle 50v.
Aivokuvissa kävi,ja sieltä löytyi jokin laajasti tuhoutunu aivojen osa,joka siis viittaa dementtiaan tai alzheimeriin,nyt tutkitaan lissä jotta saadaan selville diagnoosi.

Sanoja on tosiaan myös välillä hukassa. Hetken kun miettii, niin ne kuitenkin löytyy. Ja joskus tuota änkytystäkin, mutta harvemmin.

 

[chef]

...olet ilmeisesti jotenkin läheisen ihmisen asemassa nyt tätä asiaa kyselemässä? Onko muut lähipiirin ihmiset huomanneet samaa? Jotenkin voisin olettaa, että tämmöinen asia olisi tullut esille myös esim. lääkärikäynneillä, neuvolassa, missä asioista kysellään....

Mieleen tulee myös, että muistaako hän esim. omasta lapsuudestaan mitään? Tai missä vaiheessa hänen muistinsa huonous tai heikkeneminen on ylipäätänsä huomioitu? Miten hänen oma lähipiirinsä, löytyykö sieltä vastaavia tapauksia? Mikä on hänen elämäntilanteensa - onko ollut esim. poikkeuksellisen rankka, stressaava? Onko ollut pitkäaikaisia sairastumisia, onko hän ollut esim. onnettomuudessa? jne....

Asian selvittely ei ole niin yksioikoista, vaan pitää mennä pintaa syvemmälle ja kauaksikin. Tottakai tilanne luonnollisesti huolettaa lähipiiriin kuuluvia. Apua ja selvyyttä tilanteeseen saa varmemmin lääkärin puoleen kääntymällä.

Kyllä muutkin ovat sen huomanneet.

Tilanne ei ole niin paha, etteikö ihan hyvin arjessa pärjäisi...eikä se tule varmastikaan esiin lääkärissä tms. Mutta kyllä sen huomaa, kun enempi aikaa hänen kanssaan viettää.

Ei mitään sellaista taustalla, joka voisi asian selittää. Ei siis onnettomuuksia, sen suurempaa draamaa muutoinkaan tms.

Ei muista omaa lapsuuttaan ja ensimäisen kerran asia on huomioitu noin 10 vuotta sitten. Tilanne ei kuitenkaan ole mennyt juurikaan huonommaksi, eli mitään etenemistä ei ole nähtävissä.

Lääkäri taitaa tosiaan olla se oikea taho