Jaa, että miksikö meidän makkarissa ollut viime aikoina "hiljaista"...

[NeitiNasu]

ei vitsit..
miksi musta kuulostaa tää juttu vähän siltä että joku tekee itsestään marttyyrin. anteeksi vaan. :ashamed:

Tuo lakananvaihto ei ollut tässä se pointti...

Ei ollut ei, mutta ylipäätään..??

Miksi sä teet ruokaa sairaana ja siivoat, eikö kerkiä myöhemminkin? Ne sotkut ei mihinkään karkaa, usko huviksesi ne odottaa siellä kyllä sun tervehtyessäkin. Ja kaupasta saa ihan ok valmissafkaa: ei meilläkään syödä eineksiä siis muuten, mutta poikkeustapauksissa kyllä (eli mun sairastaessa/muuten laiskotellessa). Miksi siitä elämästä pitää tehdä tuollaista? Jokainen on oman onneensa seppä, niin kulunut juttu mutta niin asian ytimeen menee ettei ole toista...

Mitä jos nyt iskisit takapuolesi sinne sohvannurkkaan sen ukkokullan viereen ja katsot sitä urheilua, mikä on pahina mitä siitä voi seurata? Pistätte oikeen koko perheen kisakatsomon pystyyn. Tuskin teidän kodin siisteystilanne siitä kovin dramaattisesti muuttuu, vaikka äiti ottaisi vähän lunkimmin..

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Itsekin masennun ja väsyn lisää jos koti on likainen ja sotkuinen.

En mäkään sotkuisesta kodista nauti. Mutta jostain asiasta on pakko vähän antaa periksi, ellei halua tulla hulluksi.
Tää on oravanpyörä: joko sen pysäyttää tai sitten pyörii siinä koko lopun elämänsä.

 

[mie]

Ymmärrän ap:ta.Ahdistun jos joka paikassa on sotkua ym.En halua henk.koht. elää sikolätissä ja siltä se kämppä alkaa näyttää jos on useampia lapsia....ja lakanatkin pitää joskus vaihtaa.Taitaa olla keskustelun paikka? Jos siivoaisitte yhdessä?

 

[IceRoyal]

:hug:
Osallistun nyt tuohon sotkuhommeliin..eli mulla se menee myös niin että mitä sotkusempaa sen ahdistavampi on mieli.Eli parempi siivota ja vaihtaa lakanat niin saa edes siitä mielenrauhan

 

[mie]

Nyt aamulla yritin avata asiallista keskustelua siitä, miksi miehellä palaa pinna niin helposti lasten kanssa. Tämä vastasi vain "pitää yrittää malttaa mielensä". Ei siis kertonut, että MIKSI.
Samaan kysymykseen olen saanut saman vastauksen sen sata kertaa kun on asiasta puhuttu. Vetoaa siihen, että hermostunhan minäkin. Daa!! Olen JOKA päivä lasten kanssa aamusta iltaan. Kun lähes 24/7 kuuntelee tappeluita, vastaväitteitä ym (tiedättehän millaista useamman alle kouluikäisen lapsen kanssa on...) niin TOTTAKAI välillä pinna katkeaa! Eikö? Herra on muutama tunnin päivässä ja SILTI hermostuu ihan pienestä.

Siinä kaikki mitä kanssani "keskusteli", muuten oli ihan hiljaa
Päätin, että en puhu sitten minäkään ja nyt se sitten hermoilee, että "tälläistäkö loppupäivä tulee olemaan?!". Sanoin vain, että turha hermostua siitä, että joutuu maistamaan omaa lääkettään...

Olenko mä ihan kauhee pirttihirmu?

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä kotiäitinä! Nyt kun olen aloittanut työt niin meillä menee paljon paremmin,en ole enää pirttihirmu vaan suhdekin voi paremmin.Mies joutuu osallistumaan yhtä paljon kotihommiin (kotona ollessa tuntui että kaikki kaatui mun niskaan).Henkisesti voin paremmin kun käyn töissä.

 

[online]

Meillä lasten isä on samanlainen raivo. isommat lapset onkin sanonu ettei aio koskaan olla sen seurassa ilman mua. Enkä ihmettele, kun tunniksikin jättää niin takaisin tullessa kaikki muksut itkee, kun herra vähän raivoo.. (ei siis ole fyysisesti väkivaltainen )Yleensä makaa sohvan pohjalla ja huutaa muksuille et SIIVOTKAA! ja jos lapset leikkivät niin yhtäkkiä sekaantuu hyvin sujuneeseen leikkiin, joko siksi ettei kestä sitä ääntä, tai sitä että lapset liikkuvat, tai sit mielestään tekevät väärin jotain.. ja ymmärrän toki jos joskus menee hermot, kun on paljon lasten kanssa tai kipeä/väsynyt, mut kun ei tee mitään, hermoilee vaan niin joku on pahasti pielessä. Onneks miehellä oma asunto.

 

[ap]

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä kotiäitinä! Nyt kun olen aloittanut työt niin meillä menee paljon paremmin,en ole enää pirttihirmu vaan suhdekin voi paremmin.Mies joutuu osallistumaan yhtä paljon kotihommiin (kotona ollessa tuntui että kaikki kaatui mun niskaan).Henkisesti voin paremmin kun käyn töissä.

Et usko kuinka odotan tietoa opiskelupaikasta, johon olen hakenut!! Pidä peukkuja että pääsen... lapsille on hoitopaikatkin jo hakusessa.
Ja mitä tulee tuohon ruoanlaittoon, niin meillä ei ole taloudellisesti varaa ostaa eineksiä 5-henkiselle perheelle ja toisekseen ne ovat niin pahoja, ettei lapset syö. Joskus toki niitä syödään, mutta että monta päivää peräkkäin... ei.
Siivoan siksi, että kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi -edes siltä osin

Enkä missään nimessä halua olla marttyyri. Äitini on ja se riittää!!

 

[mie]

Mulla oli samanlaisia fiiliksiä kotiäitinä! Nyt kun olen aloittanut työt niin meillä menee paljon paremmin,en ole enää pirttihirmu vaan suhdekin voi paremmin.Mies joutuu osallistumaan yhtä paljon kotihommiin (kotona ollessa tuntui että kaikki kaatui mun niskaan).Henkisesti voin paremmin kun käyn töissä.

Et usko kuinka odotan tietoa opiskelupaikasta, johon olen hakenut!! Pidä peukkuja että pääsen... lapsille on hoitopaikatkin jo hakusessa.
Ja mitä tulee tuohon ruoanlaittoon, niin meillä ei ole taloudellisesti varaa ostaa eineksiä 5-henkiselle perheelle ja toisekseen ne ovat niin pahoja, ettei lapset syö. Joskus toki niitä syödään, mutta että monta päivää peräkkäin... ei.
Siivoan siksi, että kun koti on järjestyksessä on mielikin parempi -edes siltä osin

Enkä missään nimessä halua olla marttyyri. Äitini on ja se riittää!!

Pidetään peukkuja

Ymmärrän sua,meilläkin on 3 lasta.Jännä juttu miten töistä saa energiaa,vaikka välillä väsyttää niin jotenkin lapsia jaksaa paremmin.Kotihommista ei tule samanlaista stressiä vaan se tekee kuka ehtii.Tsemppiä ja voimia! (meille kaikille