Toggle sidebar

Jääköhän meidän lapsille traumoja tms, kun heillä ei ole oikein mitään kodin ulkopuolista harrastusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti79"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

"äiti79"

Vieras
Esikoinen on 10 v ja viisi hänestä nuorempaa. Ovan erittäin toimeliaita ja idearikkaita, keksivät paljon tekemistä. Pari vanhempaa ovat käyneet pari vuotta seurakunnan kerhossa joka toinen viikko. Ovat kotihoidossa olleet kaikki. Kesäisin uivat päivittäin, pyöräilevät, touhuilevat metsässä, poimivat marjoja ja talvisin hiihtävät ja luistelevat yms muita lumileikkejä.

Tarviiko edes olla ns oikein harrastuksia, jos he ovat oikein tyytyväisiä ilmankin. Tullu joskus sellainen tunne että joidenki mielestä että onnellisen lapsuuden tekee harrastukset... mitä enemmän harrastat, sitä parempi. Meillä arvostetaan myös kiireetöntä arkea, ei joka iltaisia kuskaamisia.

=)
 
[QUOTE="tilda";25410938]tuskin traumoja jää, mutta kyky toteuttaa itseään josskain missä on hyvä voi jäädä uinumaan.[/QUOTE]

juu, tätä olenkin joskus miettinyt... =) Tuo on kyllä yks miinus. Siis yksi syy siihen ettei he harrasta kodin ulkopuolella oikein mitään, on se että asutaan syrjemmässä. Itse ovat siis hyvinkin tyytyväisiä mutta mä usein mietin noita asioita.
 
[QUOTE="a.p";25410951]juu, tätä olenkin joskus miettinyt... =) Tuo on kyllä yks miinus. Siis yksi syy siihen ettei he harrasta kodin ulkopuolella oikein mitään, on se että asutaan syrjemmässä. Itse ovat siis hyvinkin tyytyväisiä mutta mä usein mietin noita asioita.[/QUOTE]

Toisaalta kun olet ilmeisesti ollut paljon lastesi kanssa ehkä olisit havainnut, jos jolla kulla olisi kykyjä ja haluja sellaiseen taitoon mitä harrastuksessa voisi kehittää ja silloin teillä voisikin olla harrastav(i)a lapsi(a).
 
tosi kivalta, astrid lindgrenmäisellä tavalla! Kyllähän sitä ehtii harrastaa sitten aikuisenakin ja ei kaikista tarvitse tulla konserttipianisteja yms. jossa valmentautuminen täytyy aloittaa jo lapsena. Pärjäävät varmasti hyvin sitten aikuisina ihmisinä jossain ammatissa, mihin voi lukea/opiskella vasta koulun jälkeen tms. Tuollaisesta lapsuudesta jää mukavat muistot ja usein sellainen voi ollakin paljon tärkeämpää kuin "itsensä toteuttaminen" jossain luovassa ammatissa (jossa muuten on nälkäpalkat lähes aina..)
 
En mä näe tuossa mitään pahaa. Jos ei ole edes mahdollisuutta ajella myötäinsä harrastuksiin, ja saahan lapset paljon siitä, että on tyyliin mahdollisuus vaan mennä ulos ja alkaa hiihtää.

Mä olen tänään harrastanut omani kanssa ja harrastus oli ihan yksinkertaisesti mallia pulkkamäkeen.
 
riippuu siitä haluaako lapset harrastaa,jos haluaa ja ei anneta tai ei oo varaa niin sitten tilanne kurja,mutta jos ovat tyytyväisiä niin tilanne ok=)
Meillä 12-vuotias aloitti nyt ekan harrastuksen..halusi tanssia,ja 9-vuotias aloittaa nyt kuvataidekurssin kun halusi sinne..aiemmin ei ole kiinnostusta ollut.Pienenmät taas ei käy yksin kuin kerhossa ja minun kanssa muskarissa ja isänsä kanssa jumpassa.
 
[QUOTE="kenu";25411004]tosi kivalta, astrid lindgrenmäisellä tavalla! Kyllähän sitä ehtii harrastaa sitten aikuisenakin ja ei kaikista tarvitse tulla konserttipianisteja yms. jossa valmentautuminen täytyy aloittaa jo lapsena. Pärjäävät varmasti hyvin sitten aikuisina ihmisinä jossain ammatissa, mihin voi lukea/opiskella vasta koulun jälkeen tms. Tuollaisesta lapsuudesta jää mukavat muistot ja usein sellainen voi ollakin paljon tärkeämpää kuin "itsensä toteuttaminen" jossain luovassa ammatissa (jossa muuten on nälkäpalkat lähes aina..)[/QUOTE]

Tämä kirjotus kuulostaa hyvältä... tuli hyvä mieli. ;) Niin ja lukevat paljon nuo lapsukaiset, kirjastossa käydään usein. Sekin on hyvä ns kotiharrastus. Joskus pelaavat tietokoneella.
 
[QUOTE="Minä";25411127]riippuu siitä haluaako lapset harrastaa,jos haluaa ja ei anneta tai ei oo varaa niin sitten tilanne kurja,mutta jos ovat tyytyväisiä niin tilanne ok=)
Meillä 12-vuotias aloitti nyt ekan harrastuksen..halusi tanssia,ja 9-vuotias aloittaa nyt kuvataidekurssin kun halusi sinne..aiemmin ei ole kiinnostusta ollut.Pienenmät taas ei käy yksin kuin kerhossa ja minun kanssa muskarissa ja isänsä kanssa jumpassa.[/QUOTE]

Niinpä, harrastuksen voi aloittaa vaikka VASTA 12 vuotiaana. :) Tai vasta aikuisena.
 
[QUOTE="tilda";25410938]tuskin traumoja jää, mutta kyky toteuttaa itseään josskain missä on hyvä voi jäädä uinumaan.[/QUOTE]


Tämä mullekin tuli ensimmäisenä mieleeni, mutta toisaalta voihin sen kyvyn löytää itsekin ja harrastaa sitä kotona.

Itse olen ollut tyytyväinen, että olen saanut lapsena harrastaa ja niistä on ollut hyötyä vielä aikuisiällä.
 
[QUOTE="vieras";25411162]Millaisen lapsen haluan: futista aktiivisesti harrastava, mutta runessa roikuvaa poikaa vai ap:n kaltainen poika?[/QUOTE]

Mun poika harrastaa aktiivisesti futista omalla kotipihalla ja koulun kentällä :D ;)
 
[QUOTE="a.p";25411145]Niinpä, harrastuksen voi aloittaa vaikka VASTA 12 vuotiaana. :) Tai vasta aikuisena.[/QUOTE]


Toisaalta on harrastuksia, joissa pärjätäkseen pitäisi aloittaa jo lapsena. Esim. tänään juuri kuulin, että viulunsoittokin pitäisi aloittaa jo lapsena, jotta saisi sen kauniisti soimaan.
Jos taas ajatteelee vaikka urheilua, niin lajia on helpompi vaihtaa, kuin että aloittaa nuorena uusi laji.
 
[QUOTE="a.p";25411178]Mun poika harrastaa aktiivisesti futista omalla kotipihalla ja koulun kentällä :D ;)[/QUOTE]

Näin, eli liikkua voi ilman seuraakin. Kuntourheilun voi aloittaa jo lapsena ja jatkaa sitä läpi elämän ilman seuroja.
 
Ainoa mikä mua mietityttää on se että onhan heillä kaikilla omia kavereita esim. sitten koulusta (kun niitä ei harrastuksista ole tullut)? Edes jonkinlaiset kaverisuhteet kun on tärkeä osa sosiaalisia suhteita viimeistään kouluiässä, ja ne eivät kyllä kehity tarpeeksi jos aina ja vain sisarusten kanssa leikkii.

Mutta jos tää asia hoidossa ja jos kukaan heistä ei kaipaa harrastusta niin kaikki on ok! :)
 
Kuulostaa tosi kivalta kyllä teidän elämä. Itseä harmitti kun aloitin erään urheilulajin vasta 10-vuotiaana ja en koskaan kilpaillessa päässyt samalle tasolle kuin jo 6-vuotiaana aloittaneet.. Urheilutaustasta on ollut suurta hyötyä työnhaussa vaikken liikunta-alalla olekkaan. Usein tullut kehuja miten on hienoa että olen nuoresta asti ollu aktiivinen, sitoutunut ja osoittanut pystyväni koviin suorituksiin. Toisaalta uskon täysin että lapsesi pystyvät kyllä samaan, harrastus on vain kätevä todiste näistä taidoista.

Jos on rahasta kiinni niin monet harrastukset voi aloittaa edullisestikin esim. koulun kerhoissa. Jos alkaa paljon kiinnostaa niin alkaa vasta sitten reenaamaan ihan urheiluseurassa tai soittotunneilla. Partiosta jäi lapsena kanssa kivat muistot :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Blue:
Ainoa mikä mua mietityttää on se että onhan heillä kaikilla omia kavereita esim. sitten koulusta (kun niitä ei harrastuksista ole tullut)? Edes jonkinlaiset kaverisuhteet kun on tärkeä osa sosiaalisia suhteita viimeistään kouluiässä, ja ne eivät kyllä kehity tarpeeksi jos aina ja vain sisarusten kanssa leikkii.

Mutta jos tää asia hoidossa ja jos kukaan heistä ei kaipaa harrastusta niin kaikki on ok! :)
Click to expand...

Heillä käy kyllä kavereita meillä ja he käyvät kavereillaan. =) Kaverisuhteet ovat munki mielestä erittäin tärkeitä, siis muutkin mitä koulukaverit.
 
tätä harrastamista. Meillä kaksi poikaa, ja kumpikaan ei tällä hetkellä harrasta mitään. Välillä tuntuu, että meidän perheen harrastamattomuus on muille isompi ongelma kuin meille.... Itse olen nuorempana ollut partiossa, soittanut viulua ollut vaikka missä yhdistyksissä yms. Pikkuveljeni ei harrastanut mitään, ja hänestä tuli ihan täyspäinen ihminen!
 
[QUOTE="Minä";25411249]tätä harrastamista. Meillä kaksi poikaa, ja kumpikaan ei tällä hetkellä harrasta mitään. Välillä tuntuu, että meidän perheen harrastamattomuus on muille isompi ongelma kuin meille.... Itse olen nuorempana ollut partiossa, soittanut viulua ollut vaikka missä yhdistyksissä yms. Pikkuveljeni ei harrastanut mitään, ja hänestä tuli ihan täyspäinen ihminen![/QUOTE]

Heh, en mä oo epäilly yhtään etteikö harrastamattomista tulis täyspäisiä... :D mut juu, kiva kuulla ettei teilläkään sen kummemmin harrasteta ;)

Tuli mieleen yksi perhe, jonka äiti kertoi äskettäin ettei heillä harrasteta mitään koska lapset eivät kaipaa eikä halua. He olivat tyytyväisiä niin ja kertoi miten mukavaa on, kun on perheen yhteistä aikaa enemmän. =)
 
Minulle jäi, kun en päässyt balettikouluun (istuin kaikki tunnit penkillä ja seurasin parhaan ystäväni opiskelua), opettaja sen salli.. Omallani on ehkä jo liikaakin harrastuksia, mutta omasta halustaan harrastaa ja saa käydä maksoi mitä vaan. Saa myöskin lopetaa, jos haluaisi, olen jopa yrittänyt et voisi yhden jumpan jättää pois, mutta ei käy. Haluaisi lisää vaan ja uusia kavereita siinä sivussa.
 
Meillä päinvastoin, ja alkaa tämä kuskaamisrumba väsyttää mua! Mutta minkäs teet, "tulevan maajoukkuetähden" on päästävä harkkoihin 3-4 krt viikossa, muusikkojen päästävä soittotunneilleen (ja kotona joka päivä harjoittelevat), tytön tanssimaan ja kuoroon. Sen lisäksi ne hiihdot, uinnit ja luistelut...aktiivisesti myös leikkivät ja pelaavat keskenään. Tosin nyt menen patistamaan sänkyihin ja tylsästi käsken keräämään leikit :D
 
Mutta jos poikasi harrastaa fudista muutenkin pihoilla, niin miksette veisi oikeisiin treeneihin, kun kerta lajista pitää?? Kehittyisi kaikin tavoin ja jäisi ehkä pelaamisen into vanhemmallekin iälle?

Minä ainakin veisin. Samoin, jos muilla lapsilla on joku juttu, mistä pitävät muutenkin.
 
Voihan olla, että he ovat hyviä olemaan metsässä ja lukemaan luontoa? Ja juuri tuo metsässä touhuaminen sisarusten ja kaverusten kanssa on paras tapa herättää tätä taitoa.

Joku partio tms. voisi olla kiva lisä joka syventäisi tuota kokonaisuutta?

Miten lukeminen iskee? Vaikka Marja-Leena Tiaisen Antti ja susi?
 
Meillä lapset melkein 10 ja 9 v eikä vielä ole kummallakaan mitään harrastusta. Eivät ole itse halunneet niin en ole sitten vienyt pakollakaan. Tai varmaan tuskin se pakkoa olisi kun alkuun pääsisivät mutta eivät siis itse ole kaivanneet ainakaan vielä mihinkään ohjattuun harrastustoimintaan. Muuten tekevät pitkälti samomoja asioita kuin ap:n lapsetkin eli leikkivät ulkona, käydään uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä jne. Lisäksi lukevat kirjoja, piirtelevät jne...
Joskus tuntuu että lasten harrastaminen on vanhemmille sellainen "kunnia-asia" (en oikein nyt keksi kunnon sanaa) eli siksi lapselle haalitaan mahdollisimman paljon harrastuksia kun luullaan että lapsi jää jostain paitsi jos ei harrasta ohjatusti.
Itsellä ainakin sula mahdottomuus jos lapsilla joka ilta joku harrastus olisi nimittäin itsellä vuorotyö ja yh:nä olen niin ei oikein tuo kuljetus onnistuisi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa