P
Pirkko-Liisa
Vieras
Kerron tämän lyhyesti, että jaksatte lukea. Parikymmentä vuotta aviota takana, kolme lasta, hyvä talous, mies erittäin hyvässä hommassa, kohtuullinen virka minullakin (huonompi).
Mies jäi kiinni työkaverin taluttelusta (nuoremman). Hän väittää, että oli lyhyt juttu, vain suukkoja, ei seksiä, mutta jotain hyvää oli kehittymässä. (En kyllä usko tuota, ei tämän ikäiset enää vain pidä kädestä).
Syytä oli minussakin, olin kyllästynyt poissaoloihin, vastuun pakoilemiseen, huonoon seksiin ja jatkuvaan huutoon (myös lapsille). Uhkailin erollakin.
Ok. Pakkasin laukkuni, lähdin siltä seisomalta, sanoin että nyt menen, on sinun vuorosi vastata lapsista, lapset jäävät sinulle. Jos lopetat suhteen heti, ihan heti, vaikka soittamalla, voimme jatkaa keskustelua enkä lähde. Muuten tulee ero. Mies ei suostunut, joten lähdin. Aamulla mies soitti kännykkääni. Tule takaisin, yritetään vielä. Kysyin onko juttu lopetettu? Ei ollut, joten sanoin etten palaa ennenkuin on. Iltapäivällä mies soitti ja sanoi lopettaneensa suhteen. Siispä palasin kotiin.
Nyt seuraa ongelmani. Jatkoimme kuin ennenkin, mies oli hellä ja hurmaava, tietysti, hänen tehtävänsähän oli saada minut unohtamaan menneet. Viikon päästä kysyin häneltä, että jos minä nyt jättäisin hänet, menisikö hän takaisin suhteensa luo? Halusin testata kuinka paljon suhteessa oli tunnetta, eli olisiko siitä voinut tulla jotain vakavampaa.
Mies vastasi kauhukseni ""varmaan menisin koska se on velä niin lähellä"".
Tästä on nyt kulunut pari kuukautta enkä pääse tuosta yli. Se tulee mieleeni vähän väliä. Kannattaako jatkaa miehen kanssa jolla on toinen varalla. Silloinhan elää jatkuvassa epävarmuudessa. Vai meneekö tunne ohi mieheltä vähitellen. Voi p-kat tätä elämää!
Mies jäi kiinni työkaverin taluttelusta (nuoremman). Hän väittää, että oli lyhyt juttu, vain suukkoja, ei seksiä, mutta jotain hyvää oli kehittymässä. (En kyllä usko tuota, ei tämän ikäiset enää vain pidä kädestä).
Syytä oli minussakin, olin kyllästynyt poissaoloihin, vastuun pakoilemiseen, huonoon seksiin ja jatkuvaan huutoon (myös lapsille). Uhkailin erollakin.
Ok. Pakkasin laukkuni, lähdin siltä seisomalta, sanoin että nyt menen, on sinun vuorosi vastata lapsista, lapset jäävät sinulle. Jos lopetat suhteen heti, ihan heti, vaikka soittamalla, voimme jatkaa keskustelua enkä lähde. Muuten tulee ero. Mies ei suostunut, joten lähdin. Aamulla mies soitti kännykkääni. Tule takaisin, yritetään vielä. Kysyin onko juttu lopetettu? Ei ollut, joten sanoin etten palaa ennenkuin on. Iltapäivällä mies soitti ja sanoi lopettaneensa suhteen. Siispä palasin kotiin.
Nyt seuraa ongelmani. Jatkoimme kuin ennenkin, mies oli hellä ja hurmaava, tietysti, hänen tehtävänsähän oli saada minut unohtamaan menneet. Viikon päästä kysyin häneltä, että jos minä nyt jättäisin hänet, menisikö hän takaisin suhteensa luo? Halusin testata kuinka paljon suhteessa oli tunnetta, eli olisiko siitä voinut tulla jotain vakavampaa.
Mies vastasi kauhukseni ""varmaan menisin koska se on velä niin lähellä"".
Tästä on nyt kulunut pari kuukautta enkä pääse tuosta yli. Se tulee mieleeni vähän väliä. Kannattaako jatkaa miehen kanssa jolla on toinen varalla. Silloinhan elää jatkuvassa epävarmuudessa. Vai meneekö tunne ohi mieheltä vähitellen. Voi p-kat tätä elämää!