jännitys huipussaan, loppuelämä vaakalaudalla
- Viestiketjun aloittaja Jemina
- Ensimmäinen viesti
\
Miks kannattaa ottaa velkaa, jos mies tienaa huonosti ja on muutenkin surkea.
Ihmettelen vain. Suosittelisin matalaa tasoa
myös asumisessa.
Alkuperäinen kirjoittaja 26.04.2007 klo 10:22 jemina kirjoitti:Nyt alko tulla niitä oikeita neuvoja
Kyllä taitaa mennä muillakin huonosti!
itsellä taitaa olla ero tulossa, ainakin mies ei muuta nyt osaa kuvitellakkaan! Eipä tässä sitten varmaan muu auta!
Katsoa eteen päin jumalattomat velat niskassa, kolmen lapsen yksinhuoltajana! Ei kovin ruusuiselta näytä, mutta tällä hetkellä olen sitä mielä että paremmin minulla on asiat, kun miehellä, jolla samat velat niskassa hengittää, ei asuntoa, työ josta saa #&%?$!* palkaa! Jospa se löytää uuden onnen ja uuden perheen ja huomaa kohta olevansa yhtä #&%?$!* jamassa kuin nyt! Koska aina ongelmia tulee ja jos niitä ei osaa käsitellä niin miten voisi helpottua vaihatamalla uuten!
mutta heti takaisin ottaisin jos olisi valmis tulemaan ja yrittämään ihan oikeasti! Voi kuulostaa naurettavalta mutta rakkaus ei kuole salamana, vaan saattaa peittyä muuhun pahaanoloon! No mutta nyt on helppo jossitella että jos olisin tehnyt toisin ja sanonut toisin... ja kuvitella että kaikki olisi hyvin!
Kohti uusia tuulia yksin tai yhdessä, nyt on kuitenkin itsellä suht. hyvä olo! Toki #&%?$!* fiilis saattaa yllättää minuutin päästä!
Miks kannattaa ottaa velkaa, jos mies tienaa huonosti ja on muutenkin surkea.
Ihmettelen vain. Suosittelisin matalaa tasoa
myös asumisessa.
F
fjöösaa
Vieras
I
idiootti
Vieras
Ei tainnu tippu fjöösaa tänään?
Mulla ainakin tuo kaikki kunnossa olen edelleen täysin rakastunut mieheeni ja seksiä on on on ja on yhdessä vasta 9kk oltu eli auvoisia aikoja vietetään
I
Idiootille
Vieras
E
Epätoivosta onneen
Vieras
\
Meillä mies lähti "lepäämään" äitinsä luo. Oikeasti hän kuitenkin majaili ystäväni luona. Kun sain tietää asiasta ilmoitin hänelle, että hänen on aika tehdä päätöksensä. Joko palaa kotiin tai lähtee iäksi. Hän päätti palata kotiin. Nykyään suhteemme on parempi kuiin olisin voinut kuvitellakkaan. Mutta tuo aika oli mulle tosi epätoivoista aikaa. Silloin tajusin katsoa peiliin ( myös mieheni teki sen) ja huomasin kuinka esim. kyseenalaistin hänen väsymystään jne. Olin ollut itsekäs ja kuvitellut että mieheni jaksaa yhtä paljon kuin minä. Olemme puhuneet asiasta paljon. kahdenkeskistä aikaa hakeneet. Mutta minkä koin tärkeäksi niin tajusimme itse omat töppimme ja myös itse aloimme muuttaa tapojamme ilman toisen painostusta.
Alkuperäinen kirjoittaja 26.04.2007 klo 13:27 jemina kirjoitti:
Meillä mies lähti "lepäämään" äitinsä luo. Oikeasti hän kuitenkin majaili ystäväni luona. Kun sain tietää asiasta ilmoitin hänelle, että hänen on aika tehdä päätöksensä. Joko palaa kotiin tai lähtee iäksi. Hän päätti palata kotiin. Nykyään suhteemme on parempi kuiin olisin voinut kuvitellakkaan. Mutta tuo aika oli mulle tosi epätoivoista aikaa. Silloin tajusin katsoa peiliin ( myös mieheni teki sen) ja huomasin kuinka esim. kyseenalaistin hänen väsymystään jne. Olin ollut itsekäs ja kuvitellut että mieheni jaksaa yhtä paljon kuin minä. Olemme puhuneet asiasta paljon. kahdenkeskistä aikaa hakeneet. Mutta minkä koin tärkeäksi niin tajusimme itse omat töppimme ja myös itse aloimme muuttaa tapojamme ilman toisen painostusta.
mieheni on palannut kotiin, mutta emme ole pysytyneet puhumaan asioita selviksi! (mieheni ei pysty) vaikka sovimme, että kun hän tulee kotiin, sovimme yhteiset "pelisäännöt" siitä huolimatta yhteys väliltämme on kadonnut kokonaan, olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan, kertonut omasta pahasta olosta, (syyttämättä), omista tunteista, toiveista, siitä kaikesta mitä olen tajunnut tehneeni väärin, mitä nyt haluaisin tehdä toisin yrittänyt olen kysellä mitä hän toivoo, odottaa...
mutta olo on kuin hakkaisi päätä seinään :headwall:
mies on sen saanut kerrottua että hänen pitää saada oma pää selväksi ennne kuin pystyy keskustelemaan! mielestäni aikalisä oli sitä missä hänen nämä asiat piti selvittää, mutta nyt kuitenkin hän on myöntänyt ettei vielä tiedä haluaako olla vai lähteä! Todella rasittavaa, omat ajatukset ja jaksaminen alkaa olla todella kortilla"
Hän vaan sanoo, että yritetään, mutta ei ole valmis yrittämään millään muotoa! Hän sanoo että Aika näyttää mitä tästä tulee vai tuleeko mitään!
kuinka mikään muuttuu paremmaksi jos asian eteen ei tee mitään?????
mutta olo on kuin hakkaisi päätä seinään :headwall:
mies on sen saanut kerrottua että hänen pitää saada oma pää selväksi ennne kuin pystyy keskustelemaan! mielestäni aikalisä oli sitä missä hänen nämä asiat piti selvittää, mutta nyt kuitenkin hän on myöntänyt ettei vielä tiedä haluaako olla vai lähteä! Todella rasittavaa, omat ajatukset ja jaksaminen alkaa olla todella kortilla"
Hän vaan sanoo, että yritetään, mutta ei ole valmis yrittämään millään muotoa! Hän sanoo että Aika näyttää mitä tästä tulee vai tuleeko mitään!
kuinka mikään muuttuu paremmaksi jos asian eteen ei tee mitään?????
E
Epätoivosta onneen
Vieras
Niin. Mieheni palasi kotiin myös "pääsekaisin" eikä hänestä ollut keskustelemaan kunnolla asioista. Mutta hän oli tajunnut että haluaa jatkaa meidän kanssa elämää. Annoin hänen nukkua kunnolla jonkin aikaa. Ja kun hän alkoi olla "järkevämmässä kunnossa" aloitimme asioiden puinnin kunnolla. Onko miehesi loppuun palanut???
Varmasti hän on väsynyt kaikkeen mitä lapsiperheen arki tuo tullessaan, lissäksi työ, oman ajan puute jne. painaa. eikä varmasti tiedä itsekkään mitä hän haluaa, miettii olisiko yksin parempi vai...
Kuitenkin oma jaksaminenkin on kortilla ja sitä vaan niin haluaisi selvittää kaikki asiat. Eläminen epävarmuudessa ahdistaa!!!!
Kuitenkin oma jaksaminenkin on kortilla ja sitä vaan niin haluaisi selvittää kaikki asiat. Eläminen epävarmuudessa ahdistaa!!!!
\
Mitä, jos todellakin nyt yrittäisit antaa miehen olla vain etkä painosta omilla tunteillasi ja ajatuksillasi. Ymmärrän kyllä, että haluaisit saada selvyyden tilanteeseen heti, mutta joskus siihen vain tarvitaan aikaa ja malttia. Mielestäni sinun ei myöskään kannata ryhtyä miehellesi itseäsi syyttämään eli älä ota syntipukin kuormaa kontollesi, ethän. Ihan itsesi takia. Vaikea tilanne on teillä.
Oikein paljon jaksamista sinulle :hug: !
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2007 klo 18:47 jemina kirjoitti:
Mitä, jos todellakin nyt yrittäisit antaa miehen olla vain etkä painosta omilla tunteillasi ja ajatuksillasi. Ymmärrän kyllä, että haluaisit saada selvyyden tilanteeseen heti, mutta joskus siihen vain tarvitaan aikaa ja malttia. Mielestäni sinun ei myöskään kannata ryhtyä miehellesi itseäsi syyttämään eli älä ota syntipukin kuormaa kontollesi, ethän. Ihan itsesi takia. Vaikea tilanne on teillä.
Oikein paljon jaksamista sinulle :hug: !
J
Jeminalle neuvo
Vieras
\
Älä tosiaankaan puhu asioista, odota ja katso eteenpäin, vaikka miten raastaisi. Mies ei tod.näk. ole nyt keskustelukunnossa.
Pidä itsesi kunnossa, pidä vähän etäisyyttä ja näytä miehellesi hienovaraisesti, että olet pitämisen arvoinen nainen. Eli tee hänet vähän mustikseksi.
Itse olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa kuin sinä ja me selvisimme siitä. Jälkeenpäin ja tilanteen ollessa päällä, mies sanoi, ettei halua puhua ja sanoi ainaisten keskusteluyritysten olleen rasittavia.
Miehelläsi on varmaan jonkinlainen loppuunpalaminen, kuten minun miehelläni. Asia oli hyvin monitahoinen, paljon selvisi pjaskamaisia asioita (ei kuitenkaan pettämistä), mutta asian kanssa homma on helpottanut.
Miehelläni oli paljon ihan univelkaa, rahahuolia yms. ja miehet näkyvät olevan sellaisia, että haluavat sitten tosipaikan tullen jättää koko uppoavan laivan. :/ Valitettavasti!
Onneksi ymmärsin, että nyt ei ole mies tolpillaan ja saimme apua ja mieskin alkoi tajuta asioita. Paljon oli minun niskaani kaadettua pahaa oloa ihan hänen omista asioistaan ja minut oli sitten helppo syyllistää. Lapsetkin saivat valitettavasti osansa.
Apua tosiaan hain meille ja ilman lukuisia keskusteluja homma ei olisi lähtenyt selviämään. Mies kuin voi olla tiedostamatta omia asioitaan ja kääntää ne ihan päälaelleen. Tarvittiin ihmisiä ns. suomentamaan, miten asiat oikeasti ovat.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen mies on onnellinen, että jäi ja antaa suuren arvon sille, että jaksoin välittää hänestä ja pakottaa hänet kanssani hakemaan apua. Hän antaa suuren arvon perheelleen ja sanoo rakastavansa minua syvästi.
Entäpä minä? Kaikki katkeruus, viha ja negatiiviset tunteet nousivat pintaan, kun tilanne alkoi helpottaa. Katkeroin, paasasin ja vihoittelin miehelle aikani ja hän kesti sen kuin mies. Lopulta oli pakko tehdä päätös, että nyt menen eteenpäin ja lopetan katkeroimisen kaikesta siitä pahasta, mitä sain kokea. Välillä päätöksen pitäminen on ollut vaikeaa, mutta yhä harvemmin enää tunnen tarvetta purkautua.
Toivon sydämestäni, että saisitte asiat järjestymään ja sinä itse jaksaisit ahdistavassa ja painostavassa tilanteessanne. Älä ole liian helppo, älä painosta ja koita saada teille keskusteluapua. Se voi pelastaa suhteenne. :hug: :hug: :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2007 klo 18:47 jemina kirjoitti:
Älä tosiaankaan puhu asioista, odota ja katso eteenpäin, vaikka miten raastaisi. Mies ei tod.näk. ole nyt keskustelukunnossa.
Pidä itsesi kunnossa, pidä vähän etäisyyttä ja näytä miehellesi hienovaraisesti, että olet pitämisen arvoinen nainen. Eli tee hänet vähän mustikseksi.
Itse olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa kuin sinä ja me selvisimme siitä. Jälkeenpäin ja tilanteen ollessa päällä, mies sanoi, ettei halua puhua ja sanoi ainaisten keskusteluyritysten olleen rasittavia.
Miehelläsi on varmaan jonkinlainen loppuunpalaminen, kuten minun miehelläni. Asia oli hyvin monitahoinen, paljon selvisi pjaskamaisia asioita (ei kuitenkaan pettämistä), mutta asian kanssa homma on helpottanut.
Miehelläni oli paljon ihan univelkaa, rahahuolia yms. ja miehet näkyvät olevan sellaisia, että haluavat sitten tosipaikan tullen jättää koko uppoavan laivan. :/ Valitettavasti!
Onneksi ymmärsin, että nyt ei ole mies tolpillaan ja saimme apua ja mieskin alkoi tajuta asioita. Paljon oli minun niskaani kaadettua pahaa oloa ihan hänen omista asioistaan ja minut oli sitten helppo syyllistää. Lapsetkin saivat valitettavasti osansa.
Apua tosiaan hain meille ja ilman lukuisia keskusteluja homma ei olisi lähtenyt selviämään. Mies kuin voi olla tiedostamatta omia asioitaan ja kääntää ne ihan päälaelleen. Tarvittiin ihmisiä ns. suomentamaan, miten asiat oikeasti ovat.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen mies on onnellinen, että jäi ja antaa suuren arvon sille, että jaksoin välittää hänestä ja pakottaa hänet kanssani hakemaan apua. Hän antaa suuren arvon perheelleen ja sanoo rakastavansa minua syvästi.
Entäpä minä? Kaikki katkeruus, viha ja negatiiviset tunteet nousivat pintaan, kun tilanne alkoi helpottaa. Katkeroin, paasasin ja vihoittelin miehelle aikani ja hän kesti sen kuin mies. Lopulta oli pakko tehdä päätös, että nyt menen eteenpäin ja lopetan katkeroimisen kaikesta siitä pahasta, mitä sain kokea. Välillä päätöksen pitäminen on ollut vaikeaa, mutta yhä harvemmin enää tunnen tarvetta purkautua.
Toivon sydämestäni, että saisitte asiat järjestymään ja sinä itse jaksaisit ahdistavassa ja painostavassa tilanteessanne. Älä ole liian helppo, älä painosta ja koita saada teille keskusteluapua. Se voi pelastaa suhteenne. :hug: :hug: :hug:
