Järjetöntä??

[turhautunein]

Olin miesystäväni luona yötä. Emme olleet tavanneet viikkoon ja olin erittäin väsynyt. Totesin miehelle, että olen nukkunut huonosti ja hänen kanssaan nukun parhaiten. Aamulla en herännyt kellon soittoon, eikä mies herättänyt minua. Hän söi nukkuessani aamiaisen ja teki aamutoimet ja tuli sitten suukottamaan minua.

Heräsin pusuihin ja mies kysyi nukuinko hyvin? Kerroin nukkuneeni. Mies näytti mielestäni vihaiselta ja kysyin miksi hän on niin vihaisen näköinen? Mies totesi, että ei ole vihainen ja säntäsi pois vuoteesta.

Nukahdin uudestaan ja parin minuutin kuluttua mies tulikin ulkovaatteissaan takaisin sänkyyn ja herätti minut. Huomasin, että on jo pukenut ulkovaatteet ja totesin, että voithan sä lähteä nyt sitten töihin.

Ja mies lähti.

En saanut enää unta, joten lähdin kotiin.

1,5 tunnin päästä mies laittaa tekstaria, että Vieläkö sait unen päästä kiinni????

Vastasin, että en saanut, vaan lähdin kotiin.

Tähän mies vastaa: OK, et sitten vaan halunnut kohdata minua aamulla??????



Siis HÄH?? Miten niin minä EN halunnut kohdata aamulla?? Miten minä olisin voinut kohdata , koska minä nukuin?? Miten olisin voinut kohdata, jos mies ei herätä minua aamiaiselle? Ei kerro, että hänen täytyy lähteä töihin 5 minuutin päästä siitä, kun herättää minut ensi kerran?? Säntää pois sängystä?? Tulee ulkovaatteet päällä hyvästelemään minut? Ja MINÄ EN HALUNNUT KOHDATA????


Miehen mukaan minä TEESKENTELIN nukkuvaa, koska EN halunnut nousta ylös vuoteesta ja sen takia EN HALUNNUT KOHDATA HÄNTÄ???

Kuitenkin sanoo, että tiesi minun nukkuvan eikä halunnut herättää minua ennen lähtöään ja tiesi että olin hereillä hänen lähtiessään? Ja sitten väittää että ajatteli minun teeskentelevän, koska en halunnut kohdata häntä???


Vääntäkää mulle nyt joku rautalangasta, kun en tosiaan tajua mistä helvetistä tämä mieheni puhuu??? Että joku logiikka tässä nyt kai on?? VAI ONKO???

 

[eikö]

sinun pitäisi puhua pikkupojasta, eikä miehestä?

Poika on tullut elämänsä aikana jätetyksi ilman turvaa ja nyt hän etsii merkkejä, mistä huomaa, että toistuuko sama, että häntä ei huomioida. Hänen elämästään ja lapsuudestaan on puuttunut läheisyys.

 

[karisma]

sinun pitäisi puhua pikkupojasta, eikä miehestä?

Poika on tullut elämänsä aikana jätetyksi ilman turvaa ja nyt hän etsii merkkejä, mistä huomaa, että toistuuko sama, että häntä ei huomioida. Hänen elämästään ja lapsuudestaan on puuttunut läheisyys.

No huh heijjaa! Ja kaikki tuo selvisi heti aloittajan jutusta?

Veikaisin vaan, että oli odottanut tapamiselta hieman enemmän- pettyi ja huono aamu.

 

[vaimoke]

Sun täytyy alkaa opetteleen ajatusten lukua. Mä ole yrittänyt oppia lukemaan miehen ajatuksia kohta kymmenen vuotta, tosin huonolla menestyksellä. Sen sijaan olen opetellut lukemaan ruumiin kieltä, eleitä, katseita. Se tuntuisi sujuvan paremmin.
Syyllistäminen on tosin helppoa, ihan kaikille, sukupuoleen katsomatta.

 

[Raemo]

Piparie aomusella ja kun ei soanu, ni rupesi tympäsemmää...

 

[Kerron]

Äijällä oli aamuseisokki ja sie vaan nukuit hävytön. Olisit edes ottanu poskeen, seuraavan kerran muistat sitten.

 

[Itsenäinen nainen]

Äijällä oli aamuseisokki ja sie vaan nukuit hävytön. Olisit edes ottanu poskeen, seuraavan kerran muistat sitten.

Osuit varmaankin aika lähelle. Mies ehkä odotti läheisyyttä ja mahdollisesti seksiä. Nainen vain nukkuu, joten mies tulitsee omaa epävarmuttaan kaiken mahdollisimman negatiivisesti.

Puhuminnen auttaa varsinkin suhteen alussa, jolloin ei vielä kunnolla tunneta toista.

 

[eikö]

No huh heijjaa! Ja kaikki tuo selvisi heti aloittajan jutusta?

Veikaisin vaan, että oli odottanut tapamiselta hieman enemmän- pettyi ja huono aamu.

anteeksi, jos minulle selvisi

 

[K Westerlund]

Meillä kaikilla on joka tilanteessa omat odotuksemme, eli ajatukset siitä, miten homma todennäköisesti tai toivomamme mukaan tulee etenemään. Kun istahdamme lentokoneeseen, oletamme, että se nousee ilmaan ja vie meidät turvallisesti määränpäähämme, ja kun tyttö- tai poikaystävämme tulee pitkästä aikaa kylään, näemme myös mielessämme jonkun meitä miellyttävän tapahtumaketjun.

Ihan samasta on muuten kyse myös, kun aloitamme uuden suhteen: näemme kumppanissamme omat haaveemme ja toiveemme, emme niinkään sitä, millainen ihminen vierellemme on todellisuudessa ilmestynyt.

Tästä syystä joudumme aina välillä pettymään tai ainakin toteamaan, etteivät hommat menneet, kuin olimme toivoneet tai edes kuvitelleet. Meillä on voinut olla epärealistisia ajatuksia, tai asiat vain etenivät monesta mahdollisesta vaihtoehdosta sellaiseen suuntaan, joka ei ollut toivelistallamme kärkisijoilla. Kaikki ei ehkä mennytkään tai ollutkaan niin, kuin mielessämme olimme kuvitelleet tai toivoneet.

Tunne-elämältään tasapainoinen ja järkevä ihminen osaa suhtautua tähän vähemmän tunnepitoisesti, sillä hän ymmärtää, että näin voi käydä. Mutta tunne-elämältään epäkypsä ihminen kokee helposti tällaisen pettymyksen itseyttään loukkaavana, ja hän saattaa lähteä tulkitsemaan tapahtumaa kuin se olisi häntä kohtaan tehty vääryys.

Luulenpa, että ap:n kuvailemassa tapauksessa oli juuri näin, miten nim. "eikö" ja "Itsenäinen nainen" kirjoittivat. Voin hyvin kuvitella, että ap:n miesystävällä oli mielessään jokin ajatusmalli aamun tulevista tapahtumista, ja pettyi ilmeisesti kovasti, kun näin ei sitten käynytkään. Hän ilmeisesti koki tämän hyvin henkilökohtaisesti, koska lähti tulkitsemaan ap:n "toimintaa" kuin häntä kohtaan tehtynä vääryytenä. Tämä todella viittaa hänen tunne-elämänsä keskenkasvuisuuteen: hän ei kyennyt näkemään tapahtuneessa muita vaihtoehtoja kuin sen, että kaikki oli suunnattu häntä vastaan. Hän asetti omat tarpeensa ja odotuksensa tyttöystävänsä edelle, tai ei ainakaan näytä osanneen suhtautua tämän tarpeisiin empaattisesti ja ymmärtäväisesti.

Hän siis tulkitsi kaiken hyvin itsekeskeisesti, mikä kieltämättä viittaa siihen, että kaverilla saattaa olla tunne-elämän lukkoja ja itsetunnon jonkinasteista kehittymättömyyttä. Tämä johtuu yleensä siitä, mitä "eikö" aiemmin totesi: perusturvattomuudesta.

Tällainen käyttäytyminen on valitettavasti harvoin tilapäisluonteista. Perusurvaton ihminen etsii toisista aina merkkejä petturuudesta, hylkäämisestä ja laiminlyönnistä, sillä hän on kasvanut sellaisessa maailmassa. Tämä pulpahtaa aina tilaisuuden tullen ilmoille, sillä on hyvin vaikeata ellei mahdotonta aina välttyä tilanteilta, jotka eivät saattaisi koetella luottamusta ja antaa mahdollisuuden epäilyille.

Joillakin tämä on helposti korjattavissa, kunhan itse tajuavat tilanteensa ja haluavat eheytyä. Jonkun toisen kanssa asian esille ottaminenkin aiheuttaa voimakkaita puolustusreaktioita, loukkaantumista ja vetäytymistä.

Tästä huolimatta kehottaisin ap:tä ottamaan asian puheeksi poikaystävänsä kanssa, sillä jos hän vastaa poistiivisesti keskusteluyritykseen, tämä tulee vahvistamaan vuorovaikutustanne ja luottamustanne. Mikäli ei, se osoittaa ap:lle, että tapaus on vaikea ja ehkä parantumatonkin, ja silloin kannattaa vakavissaan miettiä, kannattaako suhdetta jatkaa.

Tunneohjautuvat ihmiset ovat vaikeita ja rasittavia elämänkumppaneita. Siksi kannattaa aina pyrkiä pääsemään asiassa älylliselle tasolle, eli keskustelun ja vuorovaikutuksen tielle.

Toivotan onnea!

 

[alkuperäinen]

Siis eniten minua hämmästytti koko episodissa se, että mies ei herättänyt minua?? Olisi saanut aamiaisseuraa, huomiota ja sitä piparia. On aika vaikea antaa mitään näistä, jos nukkuu autuaan tietämätöntä unta...

Asiasta keskusteltiin ja lopputulema oli siis tämä:

Koska en saanut enää unen päästä kiinni miehen vihdoin ja viimein herätettyä minut ja lähdettyä töihin, mies ajatteli että olen teeskennellyt nukkuvaa koko aamun???????????

 

[K Westerlund]

Siis eniten minua hämmästytti koko episodissa se, että mies ei herättänyt minua?? Olisi saanut aamiaisseuraa, huomiota ja sitä piparia. On aika vaikea antaa mitään näistä, jos nukkuu autuaan tietämätöntä unta...

Asiasta keskusteltiin ja lopputulema oli siis tämä:

Koska en saanut enää unen päästä kiinni miehen vihdoin ja viimein herätettyä minut ja lähdettyä töihin, mies ajatteli että olen teeskennellyt nukkuvaa koko aamun???????????

Olette keskustelleet itse tapahtumasta, mutta päätyneet keskeneräiseen tulokseen, koska mies on asiasta yhtä mieltä, ap toista. Sen lisäksi tapahtuman vaikuttimet ja syyt, miksi toinen on yhtä mieltä ja toinen toista - ja ennen kaikkea MIKSI on tätä mieltä - on edelleen selvittämättä.

Tämä, että mies ajatteli ap:n teeskentelevän, on mielestäni koko jutussa se kaikkein vakavin asia. Hän on siis selvästi sitä mieltä, että kumppani valehtelee hänelle, tai ainakin ettei hän pysty luottamaan kumppaniinsa. Hänen mielestään ap on niin kiero, että mieluummin on nukkuvinaan kuin viettää yhteistä aikaa hänen kanssaan. Se on vakava syytös, ja huono lähtökohta yhteiselämälle, kun pienestäkin tilanteesta tulee iso ongelma.

Miesystävä selvästi odotti, että ap nousisi ylös herätyskellon soitua. On aika tavallista, että odotamme muiden ympärillämme osaavan lukea ajatuksiamme ja tekevän niin kuin ajattelemme, sitten pettyäksemme, kun näin ei käykään. Vähän tällainen tilanne varmasti tämäkin kertomus on ollut: kummallakin on omat ajatuksensa siitä, miten asiat etenevät, mutta kumpikaan ei ole sitä ääneen sanonut, eikä ajoissa siitä toiselle puhunut (varsinkaan mies, sillä ap:hän oli todennut olevansa väsynyt ja nukkuvansa miesystävänsä seurassa hyvin, kuten tekikin). Tilanne on sitten ajautunut kummankin osalta keskenään ristiin, kun toinen on jatkanut nukkumista ja toinen olisi halunnut tämän nousevan.

Itsessään turvallinen ihminen ei koe tällaista mitenkään ahdistavana, mutta tunneohjautunut ihminen voi kokea sen hyvinkin voimakkaasti kielteisenä. Ja kuten ap:n poikaystävä, kääntänyt tapahtuman ja kumppaninsa "ratkaisun" itseään vastaan.

"Keskustelunne lopputulema" oli siis pikemminkin vain uusi ja entistä vakavampi syy ottaa asia juurta jaksaen käsittelyyn. Keskustelu on tapahtuma, joka päättyy vasta sitten, kun kaikki osapuolet ovat asiasta yhtä mieltä, tai selkeästi päässeet selvyyteen siitä, että yhteisymmärrystä asian suhteen ei ole saavutettavissa. Sujuvan keskustelun lopputulos on aina ratkaisu. Ellei näin ole, keskustelu on vielä kesken. Tässä tapauksessa juttu on edennyt syytökseen, ei lopputulokseen.

Ap:n pitää saada selville, minkä takia poikaystävä luulee, että hän on teeskennellyt nukkuvansa mieluummin kuin olisi kohdannut tämän aamulla. Poikaystävän tulee esittää tälle järkeenkäypä syy, jonka ap:kin voi mukisematta hyväksyä (jos sellaista yleensä on olemassa), tai sitten hänen on kyettävä myöntämään, että hän on tunneperäisesti ylitulkinnut sen, miten on kokenut ap:n toimivan. Siis että häntä on loukannut se, että ap on jatkanut nukkumista, vaikka hän itse on odottanut jotakin muuta.

Kannattaa myös ystävällisesti tiedustella, miksi poikaystävä ei ollut herättänyt ap:tä aamiaiselle, vaan istui marttyyrinä (?) itsekseen syömässä. Varsinkin kannattaa häneltä pyytää järjellistä selistystä siihen, miksi hän toisaalta väittää halunneensa ap:n nukkua, ja toisaalta sitten syyttää tätä nukkumisen teeskentelystä ym. Eikö hän itsekään tiedä mitä itse asiassa haluaa?

Toisaalta tulee tässä vähän sellainen olo, että kannattaako tällaisesta asiasta tehdä itseään isompi ongelma, eli antaako vain olla ja jatkaa elämistä? Jos sitten tulevaisuudessa on syntymässä uusi vastaavanlainen tilanne, lähtisi heti alusta alkaen sujuvamman vuorovaikutuksen linjalle, ja sanoisi heti nätisti ja suoraan, jos asiat eivät etenisi odotetulla tavalla.

 

[eräsperäs.]

Minun mielestäni itsensä "turvalliseksi tunteva ihminen" ei tee myöskään kärpäsestä härkästä kuten aloittaja tässä.

Kuulostaa lähinnä isolta väärinkäsitykseltä koko tapahtumasarja. Sen perusteella tuskin pystyy analysoimaan kenenkään luonteen syvyyksiä. Varsinkaan kun aloittajan miehestä näemme tässä hyvin kapean viipaleen, ja senkin toisen käden tietona.

Mies yksinkertaisesti kuvitteli aloittajan heränneen kellon soittoon ja että aloittaja telki valinnan jäädä nukkumaan mieluummin, kuin seurustelemaan hänen kanssaan.

En näe tilanteen tarvitsevan mitään sen syvällisempää keskustelua, kuin että aloittaja pahoittelee ettei herännyt ja mies pyytää anteeksi virheellisiä oletuksiaan.

Sen kummemmin asiaa tuskin tarvitsee jauhaa.

 

[eikö]

Minun mielestäni itsensä "turvalliseksi tunteva ihminen" ei tee myöskään kärpäsestä härkästä kuten aloittaja tässä.

Kuulostaa lähinnä isolta väärinkäsitykseltä koko tapahtumasarja. Sen perusteella tuskin pystyy analysoimaan kenenkään luonteen syvyyksiä. Varsinkaan kun aloittajan miehestä näemme tässä hyvin kapean viipaleen, ja senkin toisen käden tietona.

Mies yksinkertaisesti kuvitteli aloittajan heränneen kellon soittoon ja että aloittaja telki valinnan jäädä nukkumaan mieluummin, kuin seurustelemaan hänen kanssaan.

En näe tilanteen tarvitsevan mitään sen syvällisempää keskustelua, kuin että aloittaja pahoittelee ettei herännyt ja mies pyytää anteeksi virheellisiä oletuksiaan.

Sen kummemmin asiaa tuskin tarvitsee jauhaa.

Minusta ap on oikeutetusti ymmällään. Ap:n miesystävä taisi tulla paljastaneeksi itsestään yhden piirteen.

Mitä on kuunnellut tuttuja, niin seurustelusuhteen alussa kannattaisi ottaa selvää ulosottotiedoista, oikeuden päätöksistä, päättyneistä liitoista, huollettavien lasten määrästä. Niin valitettavaa, kun se onkin, niin markkinoilla on myös ihmisiä, jotka eivät hoida yksinkertaisimpiakaan asioitaan.

 

[Mieslapsia]

Minusta ap on oikeutetusti ymmällään. Ap:n miesystävä taisi tulla paljastaneeksi itsestään yhden piirteen.

Mitä on kuunnellut tuttuja, niin seurustelusuhteen alussa kannattaisi ottaa selvää ulosottotiedoista, oikeuden päätöksistä, päättyneistä liitoista, huollettavien lasten määrästä. Niin valitettavaa, kun se onkin, niin markkinoilla on myös ihmisiä, jotka eivät hoida yksinkertaisimpiakaan asioitaan.

No ne ihmiset tunnistaa ihan siitä, että heillä on aina kiire saada joku.