JÄRKI LÄHTEE lasten kanssa!!

["vieras"]

[QUOTE="hmmm";26596153]perhesurma-laukaisu ei kuulostanut kivalta mut täytyy kyllä sanoa että aika ikävälle/oudolle kuulostaa tuo sun kirjoitus(vaikka tosiaan tiiän tuon hermokiristyksen ja epätoivon)...kannattasko sun tosiaan van lähteä pois rauhoittumaan ja apua hakemaan?[/QUOTE]

Saisko sitä apua edes ja jos niin millaista?
Paljohan sitä on juttuja ollut perhesurmien ym. juttujen yhteydessä ettei apua saa.

 

[So simple]

Ei ole pakko riidellä, kun voi opetella itsehillintää ja asioiden selvittämistä jo ennen kuin tulee riitaa. Tottakai täytyy myös opetella selvittämään erimielisyydet, mutta ei niiden ole pakko edes kehkeytyä riidoiksi.

Näin. On muitakin keinoja selvittää erimielisyyksiä kuin riiteleminen. Sellaistakin voi opettaa lapsille. Huutaa ei tarvitse ollenkaan. Kenenkään, koskaan, kenellekään. Paitsi ehkä vaaratilanteen välttämiseksi. Lapset oppivat kyllä. Aikuisten pitää vain osata myös näyttää mallia.

 

[So simple]

Tästähän oli apua, minäkin voin vaan kääntää aikaa taaksepäin reippaat viisi vuotta ja voilaa! Problem solved!

Kiitos, oi te täydelliset äidit!

Nim.meillä samaa, mutta pikkuhiljaa vähenemessä, kun vanhempi 'jo' 7 vuotta...

Niinhän se on, että niin makaa kuin petaa. Ei elämäänsä voi elää miten sattuu, ja sitten odottaa että muut korjaavat jäljet. Apua toki voi hakea, mutta suurin työ on tehtävä itse. Jos on mokannut jo alusta asti, on työtä tietenkin enemmän. Mutta kyllä muutokset yleensä on vielä mahdollista.

Tunnen perheitä, joissa on ollut "hienoa kun lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja haistatella vanhemmille". Teini-ikään tullessa on tilanne jo täysin kaoottinen ja hallitsemattomissa. En jaksa sääliä, sillä itse ovat tuon tien valinneet.

Elämä on täynnä sääntöjä, ei lapsi siitä kärisi että hänelle opetetaan myös kunnioitavaa käytyöstä toisia kohtaan, ja kykyä ratkaista erimielisyyksiä huutamatta ja lyömättä. Oikeastaan päin vastoin, sellaiset lapset ovat yleensä onnellisimpia jotka on kasvatettu hyvin, ja pärjäävätkin muiden kanssa paremmin.

 

[ugh]

Niinhän se on, että niin makaa kuin petaa. Ei elämäänsä voi elää miten sattuu, ja sitten odottaa että muut korjaavat jäljet. Apua toki voi hakea, mutta suurin työ on tehtävä itse. Jos on mokannut jo alusta asti, on työtä tietenkin enemmän. Mutta kyllä muutokset yleensä on vielä mahdollista.

Tunnen perheitä, joissa on ollut "hienoa kun lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja haistatella vanhemmille". Teini-ikään tullessa on tilanne jo täysin kaoottinen ja hallitsemattomissa. En jaksa sääliä, sillä itse ovat tuon tien valinneet.

Elämä on täynnä sääntöjä, ei lapsi siitä kärisi että hänelle opetetaan myös kunnioitavaa käytyöstä toisia kohtaan, ja kykyä ratkaista erimielisyyksiä huutamatta ja lyömättä. Oikeastaan päin vastoin, sellaiset lapset ovat yleensä onnellisimpia jotka on kasvatettu hyvin, ja pärjäävätkin muiden kanssa paremmin.

Asiallisesti kirjoitettu teksti sulla, mulla ehkä itsellä äskön käämit paloi, kun tullaan tälläiseen ketjuun oikein pätemään ja lyömään lyötyä missä AP kertoo olevansa ihan loppu ja toiset tulee 'neuvomaan'... minkäpä tuolle enää voi.

Ja toinen asia on se, että kyllä meillä on puututtu pienestä pitäen ja komennetaan lapsia edelleen ja istutaan jäähyllä, mutta meillä varsinkin tämä isompi on kovapäinen erityislapsi ja aiheuttaa useimmiten koflikteja. Mutta säännöt on ja niistä kyllä rangaistaan, mutta kun ei mene perille niin ei mene. Pikkuhiljaa nyt kun ikää tullut alkaa tajuamaan jo, mutta on niitä välillä vieläkin huonoja päiviä, sekä minulla että lapsilla. Mutta ei se automaattisesti tarkoita jos lapset tappelee perheessä enemmän ettei asialle olisi mitään tehty.

 

[Pinki]

Oi, sympatiani :|
Kuulosti ihan jumalattoman tutulta ja kyseessä 10v tyttö, 7v poika ja 5v tyttö. Pari viikkoa oli ihan kauheaa, meinasin nyhrätä ranteet auki kirjastokortilla.
Mutta sitten se alkoi helpottamaan, pim! En tiiä mitä tapahtui ja onko kuinka pysyvää, mutta nuo apinat oikeasti osaa olla sovussakin. Jos teillä kävisi samoin?

:hug:

 

[Hankalakinkai]

Niin tuttua tekstiä! Meillä pojat 5v ja 7v ja ehkä noin kerran viikossa saavat leikin sujumaan ilman kinaa ja riitaa. Ja tuo ikuinen kisaaminen siitä,kuka on eka jne. Kyllä on raivostuttavaa. Mä olen kuitenkin pari kertaa tehnyt ihan niin,että pistän pojat yhteen huoneeseen kinaamaan ja sanonut,että pois saa tulla vasta kun asia on selvitetty. Noille on moneen otteeseen kerrottu ja näytetty ja opastettu miten homma selvitetään neuvottelemalla eikä ne tunnu sitä oppivan kuin pakolla. Nämä suljetun huoneen harjoitukset on tuottaneet poikkeuksetta tuloksen ja ovat saaneet homman ratkottua keskenään niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Siltikin sitä kinaamista ja riitelyä on. Mä kuitenkin uskon,että kyllä tästä suosta vielä noustaan. Noiden perusluonteet vaan ovat just sellaiset että ovat törmäyskurssilla kokoajan. Plus se joku luontainen viehtymys ihan vaan ärsyttää toista..

 

["Pop"]

Painotan johdonmukaisuutta. Lasten kasvattamisesta menee pohja jos tänään jaksan puuttua, huomenna en. Ja sen isän pitää kanssa olla mukana, yhdessä sovitaan mikä on meidän linja ja siitä pidetään kiinni. Lapsille myös selvennetään mitkä ovat meidän säännöt ja mitä seurauksia huonosta käytöksestä on. Jos omat voimat ei riitä niin sitten täytyy miettiä mistä saisi apuja ja voimia jaksaa.

 

[lto]

Juuri näin. En ymmärrä että vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, ja sitten vielä valittavat etteivät jaksa heitä. Oma vikahan tuo.

Näin päiväkodissa kymmenisen vuotta työskennelleenä voin sanoa, että on lapsia, jotka voi kasvatta käyttäytymään hyvin. Sitten on lapsia, joita pitää kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen, hetkestä toiseen, ja minuutti sen jälkeen kun olet sanonut jotain saat sanoa sen uudestaan. Ja kaikkea siltä väliltä.

Näiden jälkimmäisten vanhemmat saakoot joskus tuulettaa tunteitaan. Se ON raskasta. Tsemppiä ap! Vakava keskustelu miehen kanssa yhtenevistä rajoista, kerhopaikka tms. lapsille, tukiverkko käyttöön ja hengähdysaikaa sinulle, ja mieti olisiko esim. perheneuvola tarpeen?

 

["vieras"]

[QUOTE="hmmm";26596153]perhesurma-laukaisu ei kuulostanut kivalta mut täytyy kyllä sanoa että aika ikävälle/oudolle kuulostaa tuo sun kirjoitus(vaikka tosiaan tiiän tuon hermokiristyksen ja epätoivon)...kannattasko sun tosiaan van lähteä pois rauhoittumaan ja apua hakemaan?[/QUOTE]

[QUOTE="vieras";26596221]Saisko sitä apua edes ja jos niin millaista?
Paljohan sitä on juttuja ollut perhesurmien ym. juttujen yhteydessä ettei apua saa.[/QUOTE]

Onko sinulla kokemusta tuosta avun hakemisesta ja sen saamisesta vai kirjoitatko siitä muuten vaan?

 

[So simple]

Asiallisesti kirjoitettu teksti sulla, mulla ehkä itsellä äskön käämit paloi, kun tullaan tälläiseen ketjuun oikein pätemään ja lyömään lyötyä missä AP kertoo olevansa ihan loppu ja toiset tulee 'neuvomaan'... minkäpä tuolle enää voi.

Ja toinen asia on se, että kyllä meillä on puututtu pienestä pitäen ja komennetaan lapsia edelleen ja istutaan jäähyllä, mutta meillä varsinkin tämä isompi on kovapäinen erityislapsi ja aiheuttaa useimmiten koflikteja. Mutta säännöt on ja niistä kyllä rangaistaan, mutta kun ei mene perille niin ei mene. Pikkuhiljaa nyt kun ikää tullut alkaa tajuamaan jo, mutta on niitä välillä vieläkin huonoja päiviä, sekä minulla että lapsilla. Mutta ei se automaattisesti tarkoita jos lapset tappelee perheessä enemmän ettei asialle olisi mitään tehty.

Niin, olemmehan me erilaisia temperamenteiltamme. Uskon että jokaisen kotona on aikoja jolloin ne "hermot menee" vähän näyttävämminkin, ja senkin pitäisi voida tapahtua turvallisesti, ettei siis tule mitään äärisanktioita.

Olen sitä mieltä, että lähes kaikissa asioissa ääripäät on aina huonoimpia vaihtoehtoja. Eli tässäkin kumpaankin suuntaan, ei ole hyvä jos riiteleminen ei ole koskaan sallittua, vaan siitä rangaistaan aina ja kovasti, eikä myöskään se, että riiteleminen on aina sallittua, eikä siihen puututa koskaan (puuttumattomuus on minusta sama kuin että aikuinen karjuu samalla mitalla päälle, silloin aikuinen vain itsekin osallistuu riitaan).

Ja on todellakin niitä erityislapsia, joiden kohdalla saakin sitten jo tehdä enemmän työtä ja tarvitsee ulkopuolisenkin apua.

Ajattelen sen myös niin, että kodin pitäisi olla kaikille se rauhan tyyssija, eli pää sääntöisesti kaikilla pitää voida olla hyvä olla, eikä riidat kuulu kenenkään kohdalla jokapäiväiseen elämään. Ei lasten, eikä aikuisten kohdalla siis.

 

["huhhuh"]

Miksi tarvii toi perhesurma-kortti vetästä heti. Monilapsisissa perheissä se elämä usein (etenkin lomalla) on juuri tuota. Ja se on hyvin rasittavaa ja raskasta. Pitää vaan suunnitella niin, että asiat ja päivät sujuu suhteellisen tasaisesti. Ota kynä ja paperia, kirjoita siihen ongelmalliset asiat, ja miten voi näissä tilanteissa käyttäytyä ja opettaa lapsiasi muuttaan käytöstä. Kirjoita myös ylös mitä teette päivän aikana. Kesälomalaiset tarvii hirveen paljon tekemistä, muovailut, piirtelyt, ulkoilut, kyläilyt, kirjastot yms. mitä ikinä keksittekin. Jos oikeen pahalta näyttää, earit korvaan ja youtube lapsenvahdiksi!!! Isommat lapset oppii itse laittaan sieltä uuden ohjelmankin, tosi paljon on kaikkia piirrettyjä disneystä, nallepuhista, tom ja jerrystä, aku ankkaan, löytyy Unelmatarha (in night garden), postimies pate, autot elokuvia jne. Sittn yksi kiva juttu on myös musiikin kuuntelu. Laittaa cd-soittimesta soimaan, ja vaikkaa tanssii lasten kanssa. Sitten tuosta itse kasvatuksesta, niin uhkailu, kiristys, lahjonta toimii. Jos itse on ihan poikki, niin parhaiten toimii lahjonta (annat vaikka uudet palapelit, tai muistipelin) ja saat riidan poikki ja hetken huilata omien ajatustesti kanssa. Tsemppiä. Kyllä me jaksetaan!

 

[So simple]

[QUOTE="huhhuh";26596504]Miksi tarvii toi perhesurma-kortti vetästä heti. Monilapsisissa perheissä se elämä usein (etenkin lomalla) on juuri tuota. Ja se on hyvin rasittavaa ja raskasta. Pitää vaan suunnitella niin, että asiat ja päivät sujuu suhteellisen tasaisesti. Ota kynä ja paperia, kirjoita siihen ongelmalliset asiat, ja miten voi näissä tilanteissa käyttäytyä ja opettaa lapsiasi muuttaan käytöstä. Kirjoita myös ylös mitä teette päivän aikana. Kesälomalaiset tarvii hirveen paljon tekemistä, muovailut, piirtelyt, ulkoilut, kyläilyt, kirjastot yms. mitä ikinä keksittekin. Jos oikeen pahalta näyttää, earit korvaan ja youtube lapsenvahdiksi!!! Isommat lapset oppii itse laittaan sieltä uuden ohjelmankin, tosi paljon on kaikkia piirrettyjä disneystä, nallepuhista, tom ja jerrystä, aku ankkaan, löytyy Unelmatarha (in night garden), postimies pate, autot elokuvia jne. Sittn yksi kiva juttu on myös musiikin kuuntelu. Laittaa cd-soittimesta soimaan, ja vaikkaa tanssii lasten kanssa. Sitten tuosta itse kasvatuksesta, niin uhkailu, kiristys, lahjonta toimii. Jos itse on ihan poikki, niin parhaiten toimii lahjonta (annat vaikka uudet palapelit, tai muistipelin) ja saat riidan poikki ja hetken huilata omien ajatustesti kanssa. Tsemppiä. Kyllä me jaksetaan![/QUOTE]


Olen kyllä hieman eri mieltä. En siitä etteikö lapset tarvitsisi tekemistä, mutta siitä että aikuisen tehtävä olisi olla joku ohjelmatoimisto lapsille etteivät riitelisi. Siitähän ne lapset vasta tylsistyvätkin jos tottuvat siihen että joku silottaa tietä ja keksii tekemistä ja sirkushuveja koko ajan. Johan tuo tappaa oman mielikuvituksenkin.

Tuosta perhesurma kommentista olen kyllä samaa mieltä. Päästään sairaat tekevät perhesurmia, eikä niillä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26596221]Saisko sitä apua edes ja jos niin millaista?
Paljohan sitä on juttuja ollut perhesurmien ym. juttujen yhteydessä ettei apua saa.[/QUOTE]

Pitää sitä edes yrittää saada apua eikä vaan luovuttaa kun ei sitä kuitenkaan saa. Nämäkin riippuu niin monesta asiasta, paikkakunnasta, henkilöstä keneltä sitä apua pyytää jne. Voi olla, että hyvinkin saa apua.

 

["no niin"]

Jos niille ei keksi välillä (siis tosiaan kukaan ei jaksa olla puuhatätinä kaiken aikaa) tekemistä, niin ne tekee niitä sirkushuveja itse, ja tulee riitaa ja huutamista. Jos yhteiset leikit ei suju vaan ollaan naama väärinpäin heti aamusta, onhan silloin selvää, että tarvii aikuisen hieman kehitellä sitä tekemistä. Ja aivan viimenen typeryys on olla sisällä, ulos juokseen, vaikka metsäretkelle missä saa purkaa energiaa kunnolla.

 

[tämä]

Näin päiväkodissa kymmenisen vuotta työskennelleenä voin sanoa, että on lapsia, jotka voi kasvatta käyttäytymään hyvin. Sitten on lapsia, joita pitää kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen, hetkestä toiseen, ja minuutti sen jälkeen kun olet sanonut jotain saat sanoa sen uudestaan. Ja kaikkea siltä väliltä.

nimimerkki kiittää tästä!

 

[HippuTAR]

Oisko mahdollista että se isompi menis sinne isälleen muutamaksi viikoksi?

Kuulostaa todella siltä että tarvisit tauon ja kokemuksesta voin sanoa että muutaman viikon tauko voi tehdä ihmeitä.

 

[Oi joi]

Kuulostaa niin tutulta, täällä taisteluparina 4 ja 7 vuotiaat pojat..ihan kaameeta. Välillä kyllä meinaa hermo palaa ihan kunnolla. Onneksi karjaisu ei tapa ketään mutta helpottaa kummasti

 

[So simple]

Näin päiväkodissa kymmenisen vuotta työskennelleenä voin sanoa, että on lapsia, jotka voi kasvatta käyttäytymään hyvin. Sitten on lapsia, joita pitää kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, kasvattaa, uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen, hetkestä toiseen, ja minuutti sen jälkeen kun olet sanonut jotain saat sanoa sen uudestaan. Ja kaikkea siltä väliltä.

nimimerkki kiittää tästä!

On varmasti lohduttavaa kuulla tuollaista, mutta aika moinen sattuma että kumpikin pojistasi olisi luonnostaan tuollaisia erityislapsia. Uskon kuitenkin että teidän kohdalla on kyse enemmänkin siitä kasvattamattomuudesta. Varma en tietenkään voi tuosta olla, mutta liian monet kasvattavat poikai "pojat on poikia" mentaliteetilla. Mutta varmaksi en voi tuota tietenkään tietää, arvailen vain.

 

[siperia opettaa]

On varmasti lohduttavaa kuulla tuollaista, mutta aika moinen sattuma että kumpikin pojistasi olisi luonnostaan tuollaisia erityislapsia. Uskon kuitenkin että teidän kohdalla on kyse enemmänkin siitä kasvattamattomuudesta. Varma en tietenkään voi tuosta olla, mutta liian monet kasvattavat poikai "pojat on poikia" mentaliteetilla. Mutta varmaksi en voi tuota tietenkään tietää, arvailen vain.

Saanko arvata? Sinlla ei ole lapsia ollenkaan? On vain yksi lapsi? Tai lapsesi ovat vielä niin pieniä, että eivät tappele keskenään? Tai sitten lapsesi ovat luonnostaan rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä? Usein nimittäin "parhaat" neuvot tulevat niiltä, joilla ei ole päivääkään omaa kokemusta siitä, mistä toisia sormi pystyssä opettavat.

 

[Kitiara Uth Matar]

Meillä lapset on 7v tyttö ja 4v poika. lapsilla on omat huoneet missä voisivat leikkiä OMIEN kavereiden kanssa OMIA leikkejä, mutta eih..Kun pitää härkkiä ja ärsyttää toista IHAN TAHALLAAN!! Ja tuo jatkuva kilpailu kumpi ensin..:kieh: Kumpi ensin syö, nukkuu, menee autoon, menee ovesta ulos/sisään, ehtii ensin vessaan jne jne jne..

Ja joka päivä, joka jumalan hetki yritän selittää, kieltää, jäähyttää, opettaa jotain, neuvoa.. Toimii 15minuuttia ja uusi riita on valmis... Elokuussa alkaa koulu ja hoito. 7h hiljaisuutta omassa koulussa ja jospa ne iltariidatkin ois helpompia kun eivät ole naamat vastakkain koko päivää.

Nyt passitin porukan ulos, ni jompi kumpi juoksee koko ajan rollimassa toisesta.. Laitoin isomman puistoon ja pienemmän takapihalle, ni itketään ku haluaisivat leikkiä samaa leikkiä..TURHAUTTAVAAKO???? :headwall:
.

 

[So simple]

Saanko arvata? Sinlla ei ole lapsia ollenkaan? On vain yksi lapsi? Tai lapsesi ovat vielä niin pieniä, että eivät tappele keskenään? Tai sitten lapsesi ovat luonnostaan rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä? Usein nimittäin "parhaat" neuvot tulevat niiltä, joilla ei ole päivääkään omaa kokemusta siitä, mistä toisia sormi pystyssä opettavat.

On lapsia, vanhin jo 15. Ovat kyllä tavallista kiltimpiä (jos niin voi sanoa), riitelevätkin kyllä joskus, mutta päivittäinen elo ei ole koskaan ollut riitaisaa kuten ei meillä vanhemmillakaan.

Esimerkkejä toimivasta kasvatuksesta on minulle tullut myös mm. siskojeni perheiltä, jossa lapsia on 6/perhe,5/perhe, ja 4/perhe. Tyttöjä ja poikia. Tarkoittaen että lapsiluvuista tai sukupuolista huolimatta kaikki ovat aina käyttäytyneet ns. normaalisti, eikä mitään tuollaista vuosia kestävää, jokapäiväistä huuto-orkesteria ole ollut yhdelläkään heistä vaikka lapsista löytyy erilaisia temperamentteja.

Vauvana jotkut ovat olleet kiljukauloja, mutta se nyt on asia erikseen.

 

["vieras"]

Meillä lapset on 7v tyttö ja 4v poika. lapsilla on omat huoneet missä voisivat leikkiä OMIEN kavereiden kanssa OMIA leikkejä, mutta eih..Kun pitää härkkiä ja ärsyttää toista IHAN TAHALLAAN!! Ja tuo jatkuva kilpailu kumpi ensin..:kieh: Kumpi ensin syö, nukkuu, menee autoon, menee ovesta ulos/sisään, ehtii ensin vessaan jne jne jne..

Ja joka päivä, joka jumalan hetki yritän selittää, kieltää, jäähyttää, opettaa jotain, neuvoa.. Toimii 15minuuttia ja uusi riita on valmis... Elokuussa alkaa koulu ja hoito. 7h hiljaisuutta omassa koulussa ja jospa ne iltariidatkin ois helpompia kun eivät ole naamat vastakkain koko päivää.

Nyt passitin porukan ulos, ni jompi kumpi juoksee koko ajan rollimassa toisesta.. Laitoin isomman puistoon ja pienemmän takapihalle, ni itketään ku haluaisivat leikkiä samaa leikkiä..TURHAUTTAVAAKO???? :headwall:
.

No voi harmi. Kieltäisin nyt ensimmäiseksi yhdessä leikkimisen ja samassa tilassa olemisen niin kauan kun homma ei riidatta peilitä. Syömisessäkin riidan haastaja saisi lähteä pöydästä pois. Aina vain eri huoneisiin leikkimään, ja vuorotellen ulos.

 

[Rähinä-Reetta]

Lapset tekee sentään aika pienet tuhot... Toista mitä täällä tänään...

 

[So simple]

[QUOTE="vieras";26596954]No voi harmi. Kieltäisin nyt ensimmäiseksi yhdessä leikkimisen ja samassa tilassa olemisen niin kauan kun homma ei riidatta peilitä. Syömisessäkin riidan haastaja saisi lähteä pöydästä pois. Aina vain eri huoneisiin leikkimään, ja vuorotellen ulos.[/QUOTE]

Ei kun tämä oli siis minun kommenttini. Käytin vahingossa vieras nikkiä. Vähän tuo so simple nikki alkaakin tökkiä, kun eiväthän asiat nyt oikeasti ole aina niin yksinkertaisia . Mutta pelisääntöjä noudattaen samaa nikkiä pitää käyttää samassa ketjussa.

 

["ope"]

(puuttumattomuus on minusta sama kuin että aikuinen karjuu samalla mitalla päälle, silloin aikuinen vain itsekin osallistuu riitaan).

Ja on todellakin niitä erityislapsia, joiden kohdalla saakin sitten jo tehdä enemmän työtä ja tarvitsee ulkopuolisenkin apua.

Ajattelen sen myös niin, että kodin pitäisi olla kaikille se rauhan tyyssija, eli pää sääntöisesti kaikilla pitää voida olla hyvä olla, eikä riidat kuulu kenenkään kohdalla jokapäiväiseen elämään. Ei lasten, eikä aikuisten kohdalla siis.

Aivan samaa mieltä. Hassua kun edellä joku kehotti kasvattamaan lapsensa, vaikka siinä joutuisi välill karjumaankin... No, lapset oppivat mallista ja jos,v aikuinen karjuu, oppivat lapsetkin tehokkaalsti... karjumaan. Perusesimerkki on huutaa "olkaa hiljaa!"

Opettajana olen huomannut, että kun hiljentää ääntä luokan edessä, hiljentävät oppilaatkin usein volyymia. Totta kai sillooin tällöin on pakko korottaa äntä, harkitusti. Ja joskus palaa pinnakin, eikä se ole väärin, vain inhimillistä. Mutta huutamiselta ja raivoamiselta menee teho, jos se on jatkuvaa. Ja tarttuu varmasti lapsiiin, eikä rauhoita tilannetta lainkaan.

Ehkä ap:n rahahuolet näkyvät vanhempien käytöksessä ja siksi lapset ovat myös levottomia ja purkavat sen näin. Koittakaapa rikkoa rutiinit jotenkin, keksikää jotain uutta tekemistä, menkää vaikka retkelle.

Tsemppiä ap:lle!