Järkyttävät liitoskivut-en pysty enää mihinkään:(

["vieras"]

Mulla alkoi rv24:lla järkyttävät liitoskivut. Ja nämä pahenee vain Hyvä jos saan välillä jalkoja pari senttiä maasta ja kävely on jo ankan vaappuvaa marssia. Illalla nukkumaan mennessä kipu on valtava ja se säteilee nivusista alas. Yli tunti menee ennen kuin se jomottava kipu helpottaa. Pitäisi liikkua jonkun verran, mutta kun kaupassa käynnin (autolla miehen kanssa) jälkeen on jo jumissa niin minkäs voit. Esikoisesta jouduin jäämään aikoinaan sairaslomalle rv30:llä, mutta nyt odotan kaksosia ja nämä kivut on paljon pahemmat. Esikoisesta kun kivut tuntui pienempinä. Sanoin neuvolassakin ja panadolia suositteli, mutta eipä ollut apua Iso peittomytty jalkojen välissä helpotti sen suurimman kivun. Mitä muuta luontaista konstia voisi yrittää? Seisominen/kävely iltapäivällä ei onnistu kovien tuskien takia ja meidän ruokahuolto(minä teen ruoan yleensä), pyykkien laitto, siivous, erinäisten tavaroiden keräys lattialta jne. on mahdotonta ilman järjetöntä kipua ja jos joku pitää lattialta noukkia on se hidasta ja tuskallista.

 

["Blue cat"]

Täällä sama vaiva

 

[rv]

Lepoa lepoa. Sairaslomaa pyydät.


N. kuukausi sitten minulla oli ihan samaa, itkin kun luulin että koko loppuraskaus sellaista: painoa ei kestänyt laittaa toiselle jalalle ollenkaan ilman hirveää kipua. istua vain pystyi.

Edellaan kävely on ankkakävelyä. Uskon että sinullakin helpottaa kun paikat "asettuu kohilleen".

tsemppiä!

 

[kaalimaan vartija]

:hug:
Mulla oli tässä viimeisessä raskaudessa niin kauheet liitoskivut, että en päässyt kunnolla kävelemään. Alkoivat heti alussa MUTTA onneksi katosivat loppua kohden. Samaten kaikki muut raskausvaivat, kuten väsymys, huonovointisuus ja huonotuulisuus, ärtymys.... Lopussa olo oli niin hyvä, että olin vielä töissäkin edellisenä päivänä ennen synnytystä. Ja alkuraskauden kuitenkin makasin sängyn pohjalla täysin toimintakyvyttömänä.... :/

 

["vieras"]

Lepoa lepoa. Sairaslomaa pyydät.


N. kuukausi sitten minulla oli ihan samaa, itkin kun luulin että koko loppuraskaus sellaista: painoa ei kestänyt laittaa toiselle jalalle ollenkaan ilman hirveää kipua. istua vain pystyi.

Edellaan kävely on ankkakävelyä. Uskon että sinullakin helpottaa kun paikat "asettuu kohilleen".

tsemppiä!

Kotona olen jo sairaslomalla. Toivottavasti helpottaa, kun aika tuskaista tämä on ja kamalaa jos tosiaan kestää synnytykseen asti.

 

[kaalimaan vartija]

Mulle lääkäri sanoi, että noi kivut yleensä kasvaa vaan mitä useampi raskaus on takana....
Kuule, jätä ruookahuolto miehen vaivoiksi, lelut ei karkaa mihinkään sieltä lattialta, joko mies tai lapsi kerätköön ne. Eiköhän sun mies pysty ottamaan vetovastuun loppuraskauden ajaksi? Katsele vaikka toiseen suuntaan jos häiritsee miehen tapa tehdä asioita tai miehen tapa olla tekemättä niitä asioita.... (meillä ainakin toimii...)

 

[tsee]

se on turkkasen kipeetä, tiedän. Mutta ainakin itse väänsin itseni kävellen töihin hammasta purren raskauden loppuun saakka vaikka vaiva alkoikin puolesta välistä raskautta. Synnyttämään menijän ei paljoa auta kipua pelätä...

 

["pirkko"]

Kiinnostaisi tietää miten nuo liitoskivut on vaikuttaneet synnyttäessä? En tiedä onko nämä minun kipuni liitoskipuja, mutta siis nivuset, häpy ja koko lantion alue aivan kauhean kipeä, käveleminen tuskaista varsinkin istumisen jälkeen ja kyljenkääntö sängyssä melkein mahdotonta. Olenkin miettinyt, miten ihmeessä pääsen synnyttäessä sopiviin asentoihin jne. näiden kipujen kanssa. Minulla kipuja on pahentanut se, että jouduin syyskuussa vuodelepoon ja olen alkanut liikkua vasta nyt pari-kolme viikkoa sitten kun viikkoja on jo 38 täynnä. Kroppa ei siis ole tottunut kantamaan mahaa.

 

[Kumikameli]

Täälläkin on alkanut liitoskivut, pelkään että pahenee vaan loppua kohden kuten esikoisesta :/
Hankalaksi tekee se että esikoinen on kohta 2v ja kotihoidossa, eli pitäisi hänen kanssa kuitenkin jaksaa touhuta, ulkoilla yms.

 

[Kumikameli]

[QUOTE="pirkko";22882556]Kiinnostaisi tietää miten nuo liitoskivut on vaikuttaneet synnyttäessä? En tiedä onko nämä minun kipuni liitoskipuja, mutta siis nivuset, häpy ja koko lantion alue aivan kauhean kipeä, käveleminen tuskaista varsinkin istumisen jälkeen ja kyljenkääntö sängyssä melkein mahdotonta. Olenkin miettinyt, miten ihmeessä pääsen synnyttäessä sopiviin asentoihin jne. näiden kipujen kanssa. Minulla kipuja on pahentanut se, että jouduin syyskuussa vuodelepoon ja olen alkanut liikkua vasta nyt pari-kolme viikkoa sitten kun viikkoja on jo 38 täynnä. Kroppa ei siis ole tottunut kantamaan mahaa.[/QUOTE]

Mulla oli tosi pahat liitoskivut just ennen synnytystä, mutta kun synnytys käynnistyi en huomannut liitoskipuja enää ollenkaan. Kai ne supistukset vie kaiken huomion

 

[tsee]

maailman pahimmat liitoskivut hävisi siinä kun alkoi supistukset. Olimme miettineet vaihtoehtoisia synnytysasentoja, leikkaustakin, sillä olin ihan varma että en pysty niillä nivusilla mihinkään. Miten ollakaan, en huomannut koko kipua synnytyksen alkaessa ja se hävisi sen sijän tien. Ei tullut takaisin toisessakaan raskaudessa.

 

[noppispoppis]

Mulla auttoi tukivyö jonkun verran kun olin jo siinä kunnossa etten päässy edes sängystä ylös ilman apua.