Järkytys!

[äippä]

Elikkä mitä teidän 1-2 luokkalaiset pitää koulussa päällä? Satuin tänään kulkemaan kauppamatkalla koulun ohi ja ihan järkytyin millaisissa mökkiretkuissa jotkut on koulussa! Minä kun olen yrittänyt opettaa lapsille että kun mennään ihmisten ilmoille pitää olla siistit vaatteet (ei tartte välttämättä olla uudet ja trendikkäät merkkituotteet kunhan on puhtaat ja ehjät), kotona ja mökillä voi olla huonommissakin. Mutta laittaisitteko lapsenne kouluun polvesta puhki olevissa verkkareissa tai virttyneissä, pari numeroa liian pienissä collareissa??? Ehkä päiväkodissa (meillä ei edes siellä) pidetään niitä pihavaatteita kun meuhkataan enemmänkin mutta että koulussa!

 

[sebuni]

Hmm...kyllä meillä lapset saavat itse vaikuttaa siihen mitä päälle puetaan, mutta ehdoton edellytys on, että ne ovat EHJÄT ja PUHTAAT.

 

[niinpä]

Itse olen tarkka mitä lapseni laittaa päälleen kouluun - siisteissä, puhtaissa ja ehjissä vaatteissa kulkee. Mutta tuli tuossa mieleeni että jotkut lapset lähtevät aamulla kotoa kouluun ilman vanhemman opastavaa läsnäoloa ja silloin saattaa päälle eksyä mitä ihmeellisimpiä yhdistelmiä ja muutenkin sellaisia vaatekappaleita mitä ei vanhemmat kouluun lähtijän päälle laittaisi. Ne verkkarit, vaikka sitten polvesta rikkikin saattavat olla lapset lempihousut jotka laitetaan päälle jos kukaan ei ole sanomassa että ei noita ja vaikka illalla olis valmiiksi laitettu ehjät ja siistit vaatteet...

 

[taustalla]

Mulla myös sama periaate. Ja hyvin on mennyt perille, tyttö kun aina kysyy ennen kouluunlähtöä että voiko näissä mennä kouluun vai pitäisikö olla joku muu paita ja mikä takki sopisi parhaiten juuri näihin vaatteisiin... =)
Viikonloppuna voisi kyllä olla vähän rennommissa... Vaan kun ei neidille sovi!

 

[Jonsered]

Ehjät, siistit, puhtaat ja sopivan kokoiset ja tilanteeseen sopivat. Se jättää vielä paljon tulkinnan varaa.

Meillä 1-2-luokkalaiset ovat paljon ulkona, retkeilevät hiekkakuopalla ja kiipeilevät metsässä puissa, eli useasti vaate ei enää iltapäivällä ole ihan priimakunnossa Mutta ei se mitään! Meidän koulussa ei ole kiusaamista, joka saisi alkunsa vaatteista, puhevioista tms ulkoisesta, kyllähän mänttipäitä aina löytyy, mutta lähes utopiassa ovat saaneet lapsemme koulua käydä.

 

[Epätoivoinen Kotirouva]

Oma kolmasluokkalainen poikani on pakostakin välillä resuisissa, likaisissa vaatteissa. Poika kun ei ole paikallaan pysyvää sorttia, vaatteetkin kärsii. Vaikka laittaisin lapselle vaatteet valmiiksi aamua varten, päälle usein löytyy jotkut muut.
Ainakin 3-4 kertaa viikossa poika tulee koulusta kotiin rikkoontuneissa tai vain ruohonvihreissä vaatteissa. Mulla ei ainakaan riitä taidot saamaan kaikkea likaa aina pois, monet housut on pysyvästi vihreät polvista. :ashamed:

Tyttö on ihan eri maata, rikki on tainnut mennä vain pari vaatekappaletta.

 

[Jonsered]

Vieläkin olen sitä mieltä, että monet vanhemmat opettavat lapsensa liian ulkonäkökeskeisiksi.

 

[taustalla]

No meillä kyllä menee risat ja nuhjaantuneet vaatteet roskiin. Hieno ei tartte olla mutta siisti. Ja se on ymmärrettävää että joskus on ulkona polvet vihreinä tai yltä päältä kurassa eikä se niin haittaakaan mutta vaatteesta näkee kyllä onko se ollut aamulla puhdas....

 

[LeenaK]

Joos, polvesta rikkiolevat verkkarit on meidän pojalla liikuntapäivinä, saamaton äiti kun ei jaksa paikata verkkareita. Jalkapallokentällä menee housuista kuin housuista polvet puhki alta aikayksikön. Muuten on kyllä mielestäni siisteissä, ehjissä, puhtaissa ja hyvännäköisissä vaatteissa. (eikä vielä ole koulussa menneet yhdetkään polvet puhki, *koputtaa puuta*)

 

[Fabulous Patsy Stone]

Meillä oli pojalla aina housun polvet puhki vaikka muuten siisteissä olikin. Ja joillakin kun on niitä lempivaatteita jotka on melkein puhkikuluneet ja haalistuneet mutta silti niin rakkkaita. Meidän pojalla sellainen on huppari joka on kulunut ja haalistunut mutta vaatteista se paras hänen mielestä

 

[nari]

Minä en jaksa välittää pikku rei'istä polvissa. Niitä kun tuppaa tulemaan niin helposti. Sitten kun reikä on isompi, niin heitän housut roskiin. Aikaisemmin tuli housuja paikattuakin (nykyisinkin joskus muta esim. verkkareita en enää paikkaa) ja sitä työtä riitti. Olin saattanut paikata haalarin edellisenä iltana ja jo seuraavana päivänä sai paikata uusiksi Tämä oli silloin kun poika 4-vuotiaana opetteli kävelyä. Nyt 10-vuotiaana kävely sujuu jo hyvin, mutta edelleen housuihin tulee reikiä helposti, sillä eihän reiän syntymiseen tarvita muuta kuin yksi kaatuminen asfaltilla (pojalla on cp-vamma ja siksi huono tasapaino). Muidenkaan lasten kanssa en ole tarkka. Esim. vuorillisissa housuissa pikku reiät ei juuri haittaa eikä niitä onneksi huomaakaan helposti.

 

[Neljäs vielä]

Mulla on ainakin periaate se, että ehjät ja puhtaat vaatteet on koulussa oltava. Meidän eppuluokkalainen poikakin on aika tarkka että on puhtaat vaatteet päällä, haluaa aina ottaa likaset vaatteet pois päältään. Tottakai koulussa voi vaatteet likaantua, se nyt on ihan tavallista, mutta onneks on pesukone joka pesee ne puhtaaks. Muutenkin tykkään pitää lapset siisteissä vaatteissa, lapsille kun on nykyään niin ihania vaatteita, pojillekin! Enkä tarkota mitään merkkivaatteita.

 

[puolukka]

Aloittajan ei kannata ehkä järkyttyä ihan kaikesta, perheitä ja ihmisiä on erilaisia. Meillä kolme koulupoikaa kulkee vaarmaan hänen mielestään resupekkoina. Polvissa saattaa olla reikä ja vielä 11-vuotiastakin saa vähän vahtia, et muistas vaihtaa päällyspaitaa, jos jo tahrainen. Oonkin sanonu pojille, et mua hävettää, mitä ihmiset MINUSTA aattelee, eikö äiti pese vaatteita(vaikka muuta en juuri harrastakaan,ku pyykinpesua)Juuri nyt, kun on kosteet kurakelit, en todellakaan pese tuulitakkeja joka ilta, vaikka niissä likaatahroja onkin, hetihän ne on seuraavana päivänä samannäkösenä.

 

[rapsakka]

Ajattelitko,että ehkä lapsella,jolla oli pienet ja resuiset vaatteet tulee perheestä,missä ei ole varaa ostaa uusia/isompia vaatteita.Itse yritän hommata lapsilleni asiallisia vaatteita;ne eivät ole muoti- eikä kalliita vaatteita,mutta ainakin puhtaita.

 

[maria]

Meillä lapset kulkee aina koulussa kauniissa, puhtaissa, siisteissä vaatteissa ja ei ole lainkaan harvinaista että tytöllä on päällä esprittiä ja pojalla timberlandin vaatteita. Mutta... se johtuu vain äidin laiskuudesta juosta kaupoilla etsimässä hoikan tytön ja pulskan pojan vaatteita ja nuo ovat takuu varmat merkit mistä löytyy.

Siitä huolimatta toivon että et opeta asennettasi omille lapsillesi. Meillä lapsille on hyvin tarkkaan opetettu että vaatteista ei saa huomautella kavereille kuin positiivisessa mielessä ja opettajalta on tullut hyvää palautetta kun lapset kehuvat muita lapsia kaikessa, niin vaatteissa kuin käytöksessäkin. Olen selittänyt lapsille että eri syistä kaikissa perheissä ei ole aikaa tai rahaa keskittyä vaatetukseen ja että se ei ole sen enempää lasten kuin heidän vanhempiensa vika. Esim. kuusilapsisella perheellä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ostaa tavaraa kuin meillä vaikka tulot olisivat samat. Ja hyvin on opit menneet perille. Mielellään lapset esittelevät lahjotusvaatteitaan tai kirpparilta löydetyjä, mutta eivät koskaan kaupasta ostetuija. Nöyryys tässä asiassa on hyvä ja yleensä vaatteista huomauttelu on kotoa opittu tapa.

 

[Jonsered]

\

Meillä lapset kulkee aina koulussa kauniissa, puhtaissa, siisteissä vaatteissa ja ei ole lainkaan harvinaista että tytöllä on päällä esprittiä ja pojalla timberlandin vaatteita. Mutta... se johtuu vain äidin laiskuudesta juosta kaupoilla etsimässä hoikan tytön ja pulskan pojan vaatteita ja nuo ovat takuu varmat merkit mistä löytyy.

Siitä huolimatta toivon että et opeta asennettasi omille lapsillesi. Meillä lapsille on hyvin tarkkaan opetettu että vaatteista ei saa huomautella kavereille kuin positiivisessa mielessä ja opettajalta on tullut hyvää palautetta kun lapset kehuvat muita lapsia kaikessa, niin vaatteissa kuin käytöksessäkin. Olen selittänyt lapsille että eri syistä kaikissa perheissä ei ole aikaa tai rahaa keskittyä vaatetukseen ja että se ei ole sen enempää lasten kuin heidän vanhempiensa vika. Esim. kuusilapsisella perheellä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ostaa tavaraa kuin meillä vaikka tulot olisivat samat. Ja hyvin on opit menneet perille. Mielellään lapset esittelevät lahjotusvaatteitaan tai kirpparilta löydetyjä, mutta eivät koskaan kaupasta ostetuija. Nöyryys tässä asiassa on hyvä ja yleensä vaatteista huomauttelu on kotoa opittu tapa.

:flower: Ihanaa, että ihmisiäkin vielä löytyy

 

[taustalla]

Samaa mieltä edellisen kanssa :heart: Meitä on kuitenkin monenlaisista perheistä!! Sitten vielä ihmetellään miksi on koulukiusaamista..Saattaapa vanhemmatkin vaikuttaa asiaan omilla puheillaan ja kommenteillaan.

 

[alkuperäinen]

Korostan edelleenkin että ei tarvitse olla uudet ja hienot trendivaatteeet, kunhan on PUHTAAT, EHJÄT JA SOPIVAN KOKOISET! Omanikin kulkee monesti kirpputorilta ostetuissa vaatteissa mutta on silti siisteissä eikä missään mökkiretkuissa. Tottakai vaatteet likaantuvat ja joskus rikkoutuvatkin päivän aikana, mutta on eri asia lähteä aamulla kotoa puhtaissa ja ehjissä kuin valmiiksi likaisissa tai repaleisissa. Ketään ei toki tarvitse arvostella saati kiusata pukeutumisen takia, enkä sitä ole lapsille opettanutkaan vaan että osaavat itse pukeutua oikein eri tilanteissa. Sehän ei meille kuulu mitä muilla on päällä, niinkuin ei myöskään se mitä muut tekevät. En siis kuulu ollenkaan niihin jotka kyttäävät toisten tekemisiä. Pääasia että itse tietää miten ollaan ja eletään ja siis myös pukeudutaan.
Ja edelleen olen ylpeä että lapseni (kaikki 3) ovat oppineet että ihmisten ilmoille mennään siististi pukeutuneena, kotona ja mökillä voi sitten olla huonommissakin. Eli pukeutumaan tilanteen mukaan.
Hauskaa että on tullut näin paljon kannanottoja sivusilmällä tekemääni huomioon! =)

 

[teerenpilkku]

\

Aloittajan ei kannata ehkä järkyttyä ihan kaikesta, perheitä ja ihmisiä on erilaisia. Meillä kolme koulupoikaa kulkee vaarmaan hänen mielestään resupekkoina. Polvissa saattaa olla reikä ja vielä 11-vuotiastakin saa vähän vahtia, et muistas vaihtaa päällyspaitaa, jos jo tahrainen. Oonkin sanonu pojille, et mua hävettää, mitä ihmiset MINUSTA aattelee, eikö äiti pese vaatteita(vaikka muuta en juuri harrastakaan,ku pyykinpesua)Juuri nyt, kun on kosteet kurakelit, en todellakaan pese tuulitakkeja joka ilta, vaikka niissä likaatahroja onkin, hetihän ne on seuraavana päivänä samannäkösenä.

Kyllä useasti katson omien lasten vaatteita kauhulla, mitähän ne ihmiset ovat oikein ajatelleet nähdessään nuo. Itse olisin tarkka mielelläni nimenomaa puhtaudesta ja ehjyydestä, mutta....mutta. Poijjat kun saattavat hakea aamulla lempihupparin vaikka pyykkikorista, kun ei se niin kovin likainen ole....ja pikkureikiä tosiaan tulee helposti esim jalitsua pelatessa. Sään mukainen pukeutuminen on myös mielestäni tosi tärkeää opettaa. Nytkin 12 v lähti -5 pelkällä kuoritakilla kouluun hupparin ja t-paidan kera, kun toppatakki oli viime keväältä jotenkin huonon tuntuinen. Äiti siis paasaa meillä ja pojjat pukevat mitä nyt pukevat milloinkin, joskus noudattavat ohjeita paremmin kuin toiste.
Ehkäpä pukisivat tosi siistejä jos ei periksi olisi koskaan annettu, mutta en ole sitä sitten aivan ykkösjuttuna kuitenkaan pitänyt. Vielä on aikaa opettaa hieman ennenkuin lentävät pesästä.

 

[ohhoh]

Kyllä vanhemmilla sen verran auktoriteettia pitää olla ettei lapset ainakaan liian vähissä vaatteissa juokse. T-paita ja huppari kuulostaa aika kevyeltä tuonne keliin. Todistaa vain sen ettei 12v ole kypsä päättämään asioista, niin kuin ei vielä kuulukaan. Meillä jos ei sana mene perille se näkyy jossain muussa asiassa, esim. peruttuna viikkorahana tms. Ehkä olen tiukkis mutta ainakin tähän mennessä on viestit kyllä ymmärretty...

 

[Caroline]

Ostan pojalle aika paljon kirpparilta, mutta olen tarkka siitä, että on aina puhtaat ja ehjät vaatteet päällä. Haluan myös, että värit sointuvat yhteen. Uusia vaatteita hankin lähinnä H&M:ltä, Seppälästä ja KappAhlista tai Lindexiltä. En siis mitään kalliita merkkejä.
Kouluvaatteet laitan valmiiksi joka aamu ja huolehdin, että pipo ja hanskat on mukana + tarpeeksi lämmin takki päällä. Tykkäisin pukea pojan vähän "hienomminkin", mutta olen nuuka ja lisäksi poika ei tykkää olla hienoissa vaatteissa vaan mieluiten pitää trikoopaitoja ja kiristämättömiä housuja.
Jos vaatteet menevät rikki, paikkaan tai heitän pois. Toki huonommat vaatteet kelpaavat kotipihassa ja työn touhussa.

 

[voi voi]

\

ihan järkytyin millaisissa mökkiretkuissa jotkut on koulussa!

Taitaa toisilla mennä liiankin hyvin, kun tämmöinen asia ihan järkyttää.

 

[yxz]

Entäs kun se lapsi lähtee kotoa siistin näköisenä ja ehjissa vaatteissa? Ja kotiin tullaan sitten polvi hajalla ja vaatteet likaisena \|O \|O \|O

Samoin se kikkana suosikkipaita kaivellaan jostain kaapin perältä päälle, vaikka se on sinne laitettu, että pienempi kasvaa muutaman sentin ja saa sen käyttöönsä.

Kuinka monella on vanhemmat kotona katsomassa, mitä sinne päälleen laitetaan? Nyky päivänä aika moni koululainen lähtee itsekseen kouluun vanhempien ollessa töissä tai matkalla sinne. Niistä suosikkivaatteista kun ei tahdota luopua, vaikka mikä olisi. Ne saatetaan vaihtaa päälle, vaikka valmiiksi olisikin katseltu aivan muut vaatteet.

 

[niin on]

Muista hämärästi ajan, jolloin minä ihmettelin samaa: rseuisissa vaatteissa lontostavia koululaisia ja lapsia.
Ja sitten oma kultamussu kasvoi, tuli just kouluikäiseksi. Vaatteet meni hajalle ihan hetkessä. Puoli tuntia ulkona, ja polvet ja takin olkapäät hajalla. Oli repinyt itsensä leikkipuiston aitaan tai käynyt tutkimassa päiväkodin alapohjaa :headwall:

Kengät hajosi viikossa, ei mitään merkitystä sillä, mitä merkkiä osti ja paljonko maksoi. Kesässä meni kenkiä sitä tahtia, etten millään ennättänyt ostaa perässä uutta..

Toka-kolmasluokkalaisena hän kävi kesällä majanrakennusleiriä täällä pääkaupunkiseudulla,. Minä oli töissä, lapsi kulki matkat julkisilla. Arvatkaapa minkä näköinen hän oli kun päivän rymyisi metsässä majan rakennuspuuhissa !! Aivan järkyttävän laikainen päästä varpaisiin.

Muuttui siinä sitten omakin käsitys siitä, että vika ei ole lapsen kodissa eli siinä, ettei vanhemmat huolehdi, vaan siinä, että ainakin pojat, rauhallisetkin pojat, onnistuu rymyämään niin hurjasti, että vaatteet menee rikki hetkessä.

Mutta sitten tulee se mutta. Toisaalta nimittäin ymmärrän ap:ta.

Mieheni viikonloppulapset, tytöt!!, on vaatettu just semmokseksi, kuin remontti tai kesämökkipuhasteluun menisivät. Nuoremman vaatteet on isonsiskon vanhoja, risoja, kulahtaneita, liian isoja. Kengät on todella surkean näköiset. Hiukset roikkuu kampaamattomana, laittamattomana, pipot on samaa luokkaa kuin kassi-almalla, en tiedä mistä äitinsä ne on löytänyt, kellään muulla lapsella en ole semmosia nähnyt. Puhtaita he ovat, oikein narisevat puhtauttaan. Mutta risoja, huonokuntoisia, liian isoja, huolittelemattomia, mikä tekee heistä rääsyläisen näköisen. Ja lapset pukevat tasan sen, mitä äiti kaapista eteen laittaa, itse eivät saa valit sitä ehjää mielipaitaa... Apu ei kelpaa, rahasta ei olle kyse vaan enemmänkin ettei asia ole tärkeä. ??

Ja minulla kyllä nuorin on päiväkodissa paikatuissa tai ns. huonoissa vaatteissa ! AINA ei voi vaate olla uusi, joskus se kuluu on on sen näköinenkin!
Syys ja kevätkeleille en todellakaan viitsi laittaa parasta piha-asukokonaisuutta päälle .

Katokaa yksityiskohtia rääsylapsissa: kengät, lapaset, pipot. Hiukset, onko ne kammattu edes aamulla tai edes yritetty laittaa kiinni..

Mutta kaikilla ei tosiaan ole mielenkiintoa, voimavaroja, aikaa, rahaa, kykyä huolehtia.

Vika ei ole lapsen. Lapsi on vanhempiensa armoilla. Näin opetin omalleni kun hän kasvoi isommaksi ja vaatteet taas säilyi ehjänä, ja luokalla oli poika, joka haisi
Siitä juteltiin aika paljon, lapsen osasta, perheistä, omasta suhtautumisesta.
:heart:

 

[niin on]

\

Kyllä vanhemmilla sen verran auktoriteettia pitää olla ettei lapset ainakaan liian vähissä vaatteissa juokse. T-paita ja huppari kuulostaa aika kevyeltä tuonne keliin. Todistaa vain sen ettei 12v ole kypsä päättämään asioista, niin kuin ei vielä kuulukaan. Meillä jos ei sana mene perille se näkyy jossain muussa asiassa, esim. peruttuna viikkorahana tms. Ehkä olen tiukkis mutta ainakin tähän mennessä on viestit kyllä ymmärretty...

Voi, joskus sitä pitää lapsen kanssa käydä todellisia taisteluja, että menee se viesti perille, jos on siis lapsi joka on kovin vahvatahtoinen.

Esikoinene, tytär, hänen kanssaan just tuossa 12-v iässä käytiin kädenvääntöä. Vaikka piilotin vaatteita hän etsi ne käsiinsä. Talvella pakkasella sitten mentiin napa paljaana syysvaatteissa: navan paljastava neulepaita, päällä ohutvuorinen takki.

Lopulta löytyi näillekin semmonen piilo, että lopputalven sitten kulki asianmukaisemmissa vaatteissa.

Tänä päivänä on aikuinen, asuu omillaan ja päättää siis itse vaatteensa ihan kokonaan, eikä se vaatetus aina minun "seulan " läpi mene. Farkkutakki suunnilleen hajosi päälle, mutta kun se oli niiiiiin ihana vaikka olin ostanut uuden, en tosin yhtä ihanaa. Farkkurotsista sanoin, että vielä kerran se minun aikana hänen päällään on, nakkaan roskiin sen. Samantien.
Olen huomauttanut edelleen hänen väärästä pukeutumisesta vuodenaikaan nähden. Huihai, nää on niin ihanii ja joo joo nyt mulla on nää .. ja siis on täysi-ikäinen nuori aikuinen, käy töissä, jollakin tavalla tämä on enemmänkin persoonan kehittymättömyyteen tai mihin lie, mutta ei kaikki ole kotoa tullutta oppimista tai oppimattomuutta tai sitä, etteikö olisi asioista puhuttu.