Jätin miehen ja se meni paskaksi.

["..."]

Ero tuli. Minä jätin. Tein päätöksen ja en pyörrä sitä. Mieheni on aivan paskana aiheesta. Luulin ettei olisi ero tullut niin äkkipäätöksenä hänelle koska siitä ollaan puhuttu jo aikamme ja juuri syistä jotka tähän johti.
Mä en voi jättää miestä tämän kanssa vellomaan, tunnen hänet. Mutta kun hän ei puhu ystävilleen vaikka haluaisi! (Kuten itse äsken sanoi.)
Hänen paras ystävä on laskettelulomalla ja hän tietää erosta mutta mieheni ei viitsi häntä vaivata. Meillä on miespuoleinen yhteinen opiskeluystävä, hälle juuri äsken soitin ja kerroin tilanteen ja pyysin soittamaan mun miehelle viikonloppuna. Mutta miehellä on 4 muuta hyvää ystävää, ovat samaa kaveriporukkaa. Pitäisikö minun sanoa heille tästä vaikka fb jos soittaisivat miehelle? Mä oon päätökseni tehnyt mutta mies on mun pienten lasteni isä ja olen huolissani hänestä. Huomenna soitan muutenkin perhetyöntekijälle ja pyydän häneltä keskusteluapua miehelle sekä mulle. Vaikka jätän niin ei tää mullekkaan ole helppoa ja päätös ei ole yhdessä yössä syntynyt!

 

[dah]

Huuhtele viemäristä alas ja laita kansi kiinni.

 

[justiinsa]

ensin tehdään hätäpäissään kännissä kakaroita ja sitten erotaan.
vanhemmuuteen pitäisi olla ehdottomasti soveltuvuus ja geenitestit ettei tuollaisia sikiäisi enempää!

 

["vieras"]

Kuka luulet olevasi? Et voi potkia pienten lasten isää pihalle.

 

[ei ihme]

no joo taitaisin kertoa.

Vaan ei tuo ole ensimmäinen ihminen, jolle ero lopulta pamahtaa yllätyksenä. Ja ennen kaikkea sen todellisuus yllättää, vaikka olisi mielestään valmistautunutkin. Siihen asti voi käydä ylpeydellä, mutta äkkiä tajuaa jääneensä laumasta ja silloin ihan eri osat aivoista heräävät.

 

[dah]

[QUOTE="vieras";28226780]Kuka luulet olevasi? Et voi potkia pienten lasten isää pihalle.[/QUOTE]

 

["vieras"]

että tällaista taas. nyt perut sen eron ja vähän äkkiä

 

["vieras"]

Jos tosissasi jätit hänet niin mitä sitä enää murehtimaan, anna olla ja jatka elämääsi. Aikuinen mies kyllä kestää sen. Muuten, jos teillä on jotain sopimattomia asioita niin jutelkaa niistä, jos joku nyt muka on jäänyt ukollesi epäselväksi. Muuten, unohda se ja jatka elämääsi, päätöksesi kun kerta teit.

 

["vieras"]

ensin tehdään hätäpäissään kännissä kakaroita ja sitten erotaan.
vanhemmuuteen pitäisi olla ehdottomasti soveltuvuus ja geenitestit ettei tuollaisia sikiäisi enempää!

Samaa mieltä. Tuntuu että nykyään kaikki vain toimii noin, että mitä MINÄ haluan. Ihmiset on itsekkäitä...

 

[niiin]

Miehet ei vaan kestä sitä että ne jätetään, vaikka olisivat itse jättämässä. Eivät vaan uskalla, ennen kuin joku nainen repäisee ne irti entisestä suhteesta.

 

[astrolabe]

Ei minusta sen jättäjän asia ole hoitaa sielunhoitoa jätetylle. Vähän sama kuin taistelussa haavoittaisi ja jäisi sitten parsimaan haavoja.

 

["helmi"]

[QUOTE="...";28226761]Ero tuli. Minä jätin. Tein päätöksen ja en pyörrä sitä. Mieheni on aivan paskana aiheesta. Luulin ettei olisi ero tullut niin äkkipäätöksenä hänelle koska siitä ollaan puhuttu jo aikamme ja juuri syistä jotka tähän johti.
Mä en voi jättää miestä tämän kanssa vellomaan, tunnen hänet. Mutta kun hän ei puhu ystävilleen vaikka haluaisi! (Kuten itse äsken sanoi.)
Hänen paras ystävä on laskettelulomalla ja hän tietää erosta mutta mieheni ei viitsi häntä vaivata. Meillä on miespuoleinen yhteinen opiskeluystävä, hälle juuri äsken soitin ja kerroin tilanteen ja pyysin soittamaan mun miehelle viikonloppuna. Mutta miehellä on 4 muuta hyvää ystävää, ovat samaa kaveriporukkaa. Pitäisikö minun sanoa heille tästä vaikka fb jos soittaisivat miehelle? Mä oon päätökseni tehnyt mutta mies on mun pienten lasteni isä ja olen huolissani hänestä. Huomenna soitan muutenkin perhetyöntekijälle ja pyydän häneltä keskusteluapua miehelle sekä mulle. Vaikka jätän niin ei tää mullekkaan ole helppoa ja päätös ei ole yhdessä yössä syntynyt![/QUOTE]

en voi muuta sanoa kuin että sä olet*sensuroitu*. mitä sä luulet saavasi elämästäsi enempi kuin mitä miehesi kanssa? Miten sä et ajattele lapsia ton enempää? Luuletko että he on nyt onnellisia? Mitkä oli ne niin kauheat ongelmat? Sun oma kriisi?

Mua vituttaa ihmiset jotka rikkoo kaiken,jopa niiltä lapsilta,sit käytetään tekosyynä sitä että lapsetkin on onnellisia ku vanhemmat on. mikä ei pidä paikkaansa, usein lapset on onnellisempia juuri siinä omassa perheessään vaikka äiti ja isä nukkuis eri huoneissa, muta niin raivostuttaa ap:n kaltaiset itsekkäät ihmiset jotka ajattelee vain itseään!

ja loppupeleissä ei välttämättä edes itseään! Isäni kanssa juuri puhuttiin tälläisestä naisesta.. oli heivannu isän joskus 35v sitte(lapsia ei kyllä ollut), isäni sai tuon jälkeen 9lasta ja on ollut 30v yhdessä äitini kanssa, tuo nainen taas sai kaksi lasta, ja on ollut 30vuotta ns.vanhana piikana ja oli yh, ja onneton

mitä sä luulet löytäväsi? toivottavasti sulel käy niin että huomaat ratkaisun olevan virhe,mutta silloin miehes onki löytänyt jo toisen.

oletteko käynyt terapiassa?

 

["vieras"]

[QUOTE="helmi";28227358]

Mua vituttaa ihmiset jotka rikkoo kaiken,jopa niiltä lapsilta,sit käytetään tekosyynä sitä että lapsetkin on onnellisia ku vanhemmat on. mikä ei pidä paikkaansa, usein lapset on onnellisempia juuri siinä omassa perheessään vaikka äiti ja isä nukkuis eri huoneissa, muta niin raivostuttaa ap:n kaltaiset itsekkäät ihmiset jotka ajattelee vain itseään!
[/QUOTE]

Ja mua v*tuttaa ihmiset, jotka arvostelevat toisia tiemättä asioista yhtään mitään. Eihän ap kertonut eron syistä mitään, josta voisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ap:n huoli koski vain miehensä tilaa.

 

[Mollie]

Voi jeesus mitä vastauksia.

AP:lle: ymmärrän että olet huolissasi miehestäsi. Tuo perhetyöntekijä kuulostaa hyvältä ajatukselta, samoin seurakuntien perheterapia. Kuulostaa että teidän olisi hyvä pystyä purkamaan tilannetta yhdessä. Lastenkin takia se on paljon parempi.

Jos olette naimisissa, avioeron yhteydessä pitäisi saada maksutonta sovittelua. En muista yksitysikohtia tarkemmin, löytyvät varmaan googlettamalla lähin käräjäoikeus.

Älä kuitenkaan liikaa paapo miestäsi. Jos olet varma lähtöpäätöksestä, vain hankaloittaa asioita jos jäät liikaa terapoimaan miestäsi. Hän saattaa luulla, ettet olekaan tosissasi.

 

[Ken guru]

Ei minusta sen jättäjän asia ole hoitaa sielunhoitoa jätetylle. Vähän sama kuin taistelussa haavoittaisi ja jäisi sitten parsimaan haavoja.

Plus että sillä saa usein vielä pahempaa jälkeä aikaiseksi.

 

[Mollie]

Plus että sillä saa usein vielä pahempaa jälkeä aikaiseksi.

Totta; kumpikaan osapuoli ei pääse elämässään eteenpäin; plus että se antaa jätetylle hyvän keinon syyllistää jättäjä oikein kunnolla.

 

["vieras"]

Ei minusta sen jättäjän asia ole hoitaa sielunhoitoa jätetylle. Vähän sama kuin taistelussa haavoittaisi ja jäisi sitten parsimaan haavoja.

Vertauskuva ei toimi jos ero ei ole riitaisa tai siihen ei liity vihan tunteita jättäjän puolesta. Kun eroaa puolisosta josta edelleen välittää ja joka vuosia on ollut kuin osa itseä niin haluaa tietenkin tehdä sen niin että hän kärsii mahdollisimman vähän.

 

[hallittu kaaos]

Palstalaisten suhtautuminen asioihin on jotenkin hetkessä kääntynyt päälaelleen. Ennen joka ketjuun, jossa puhuttiin miehestä vastattiin "jätä se". Nykyään pitäisi näyttää "terveen parisuhteen mallia" lapsille kitkuttamalla yhdessä oli parisuhteen tila mikä hyvänsä. Ihmettelen näitä leuan louskuttajia kovasti, kun ap kuitenkin aloituksessaan antoi ihan selvästi ymmärtää ettei päätös ole syntynyt yhdessä yössä ja asioista on keskusteltu jo pidempää.

Mielestäni huomaavaista, että huolehdit miehen jaksamisesta edelleen vaikka tilanteenne tuo onkin, vaikka toki sinun ei ole pakko sitä tehdäkään. Muista huomioida myös omaa jaksamusta ja älä jää liikaa paapomaan miestä kuitenkaan. Ero on kova pala koko perheelle, eikä miehesi ole ainoa joka tarvitsee tukea. Toki ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla isoissa tilanteissa.

Niinhän se vähän menee, että asioista puhuminen ja niiden toteen tuominen on kaksi eri asiaa. Ehkä miehesi oletti, että vielä on aikaa ja vielä voisitte käyttää uuden mahdollisuuden tmv? Luulen, että se eron todellisuus iskee puun takaa vähän jokaista osapuolta kun asioita aletaan hoitaa käytännössä, eikä vaan puhuta.

 

[Mollie]

Palstalaisten suhtautuminen asioihin on jotenkin hetkessä kääntynyt päälaelleen. Ennen joka ketjuun, jossa puhuttiin miehestä vastattiin "jätä se". Nykyään pitäisi näyttää "terveen parisuhteen mallia" lapsille kitkuttamalla yhdessä oli parisuhteen tila mikä hyvänsä. Ihmettelen näitä leuan louskuttajia kovasti, kun ap kuitenkin aloituksessaan antoi ihan selvästi ymmärtää ettei päätös ole syntynyt yhdessä yössä ja asioista on keskusteltu jo pidempää.

Minusta ap:n saamat vastaukset tässä ketjussa ovat olleet aivan järkyttäviä.

Kuka tälle palstalle viitsii enää kirjoittaa, jos keskustelu luisuu tälle tasolle?

 

["mies"]

Jos tää palsta on jonkinlainen indikaattori suomalaisnaisen mentaliteetista, se on lähellä fiaskoa.

 

[Millenia]

Minä en usko, että kaikki nämä nälvijät ovat edes naisia. Miehillä on myös pitkä historia naisvaltaisilla foorumeilla kukkumisesta ja provoilusta. Näykkijöitä on molemmissa sukupuolissa, ja säälittävää ja jossain määrin huolestuttavaakin se on.

Niin tai näin niin se on aina väärinpäin, ainakin jos on ap:sta kyse. Oikein odottavat sormet syyhyten taas uutta aloitusta, jossa voivat kääntää tunteitaan purkavan ihmisen ongelmat täysin hänen syykseen ja vielä vähän sylkäistä päälle. Suosittelisin näille ihmisille oikeasti parempien harrastusten hankkimista. Olisitte oikeasti tyytyväisempiä.

Itse pitää välillä pitää palstalomaa kun alkaa ilkeily liikaa vituttamaan, ja välillä meinaa itsekin alkaa kinastelemaan noiden provoilijoiden kanssa. Silloin on hyvä tehdä taas vähän aikaa jotakin positiivisempaa ja palata myöhemmin takaisin, niin jaksaa itsekin keskustella vittuilematta. Se on ihan todellinen juttu se, että ajattele mukavia ajatuksia ja tee mukavia juttuja, niin olet onnellisempi. Masentunut ei enää oikein voi "ottaa itseään niskasta kiinni", mutta me vielä terveiden kirjoissa olevat voimme kyllä vaikuttaa omaan negatiivisuuteemme.

 

["vieras"]

Mä haluaisin erota, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä, tiedän miltä se tuntuu kun olen sen itse kokenut. Tilanne on kuitenkin se, että meillä riidat on sitä, että mies käyttää henkistä väkivaltaa, osansa saa välillä myös lapset...oikeasti mies päästää suustaan ihan mitä sattuu, todella pahoja juttuja. Haukkuu minua lasten kuullen ja lapsia minun kuulteni, ei usko järki puhetta ei vaikka olen yrittänyt sanoa, että jos käytös ei muutu on ero väistämättä edessä. Musta kuitenkin tuntuu, että mies ajattelee etten ikinä voisi ottaa eroa ja olen ikuisesti tässä suhteessa ihan vaikka lasten vuoksi. Mutta kun en oikeasti tiedä kohta onko lapsille parempi tällainen perhe vai sellainen jossa asuvat vain minun kanssani.

Musta tuntuu että miehellä on liian kova itseluottamus, se luulee itsestään liikoja, luulee voivansa kohdella perhettään miten tykkää, ilman seuraamuksia...musta tuntuu että ero olisi ainut tapa pudottaa se maan pinnalle.

Lapset, varsinkin isompi, jostain syystä silti isänsä perään vaikka saa tältä haukut tämän tästä.

Oletteko oikeasti sitä mieltä, että tässäkin tilanteessa olisi parempi vain pysyä yhdessä??

Mies on siis myös pettänyt, annoin anteeksi, mutta en pysty unohtamaan, ajattelin että kun mies saa elämänsä virheen anteeksi, tajuaisi hän sitten kohdella perhettään paremmin, kun oli vähällä menettää sen, mutta ei.

 

[Millenia]

Mielestäni eropäätös on ihan oikea. Eikä sinun tarvitse huolehtia miehesi pärjäämisestä. Helpompaa on molemmille, jos otatte selkeän eron nyt sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sen verran kommunikoitte yhdessä ja pidätte välejä, että asiat lasten kanssa sujuvat mahdollisimman hyvin, mutta älä jää lohduttelemaan ja kädestä pitelemään.

Te olette eroa jo miettineet pitemmän aikaa, etkä sinä ole mikään pahis joka yhtäkkiä jättää rakastuneen miehen kuin nallin kalliolle. Mieskin pääsee paremmin jaloilleen, kun et jää siihen syyllistettäväksi hoivaajaksi.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";28227490]Mä haluaisin erota, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä, tiedän miltä se tuntuu kun olen sen itse kokenut. Tilanne on kuitenkin se, että meillä riidat on sitä, että mies käyttää henkistä väkivaltaa, osansa saa välillä myös lapset...oikeasti mies päästää suustaan ihan mitä sattuu, todella pahoja juttuja. Haukkuu minua lasten kuullen ja lapsia minun kuulteni, ei usko järki puhetta ei vaikka olen yrittänyt sanoa, että jos käytös ei muutu on ero väistämättä edessä. Musta kuitenkin tuntuu, että mies ajattelee etten ikinä voisi ottaa eroa ja olen ikuisesti tässä suhteessa ihan vaikka lasten vuoksi. Mutta kun en oikeasti tiedä kohta onko lapsille parempi tällainen perhe vai sellainen jossa asuvat vain minun kanssani.

Musta tuntuu että miehellä on liian kova itseluottamus, se luulee itsestään liikoja, luulee voivansa kohdella perhettään miten tykkää, ilman seuraamuksia...musta tuntuu että ero olisi ainut tapa pudottaa se maan pinnalle.

Lapset, varsinkin isompi, jostain syystä silti isänsä perään vaikka saa tältä haukut tämän tästä.

Oletteko oikeasti sitä mieltä, että tässäkin tilanteessa olisi parempi vain pysyä yhdessä??

Mies on siis myös pettänyt, annoin anteeksi, mutta en pysty unohtamaan, ajattelin että kun mies saa elämänsä virheen anteeksi, tajuaisi hän sitten kohdella perhettään paremmin, kun oli vähällä menettää sen, mutta ei.[/QUOTE]

En nyt perehdy kirjoitukseesi sen enempää, mutta omasta puolestani sanon, että tottakai ero on joskus paras vaihtoehto, kaikille.

Jotkut ajattelevat asian toisin, mutta eiköhän useampi ole kuitenkin vähän armollisemmalla kannalla tässäkin asiassa. Uskoisn.

 

["mies"]

Minä en usko, että kaikki nämä nälvijät ovat edes naisia. Miehillä on myös pitkä historia naisvaltaisilla foorumeilla kukkumisesta ja provoilusta. Näykkijöitä on molemmissa sukupuolissa, ja säälittävää ja jossain määrin huolestuttavaakin se on.

Niin tai näin niin se on aina väärinpäin, ainakin jos on ap:sta kyse. Oikein odottavat sormet syyhyten taas uutta aloitusta, jossa voivat kääntää tunteitaan purkavan ihmisen ongelmat täysin hänen syykseen ja vielä vähän sylkäistä päälle. Suosittelisin näille ihmisille oikeasti parempien harrastusten hankkimista. Olisitte oikeasti tyytyväisempiä.

Itse pitää välillä pitää palstalomaa kun alkaa ilkeily liikaa vituttamaan, ja välillä meinaa itsekin alkaa kinastelemaan noiden provoilijoiden kanssa. Silloin on hyvä tehdä taas vähän aikaa jotakin positiivisempaa ja palata myöhemmin takaisin, niin jaksaa itsekin keskustella vittuilematta. Se on ihan todellinen juttu se, että ajattele mukavia ajatuksia ja tee mukavia juttuja, niin olet onnellisempi. Masentunut ei enää oikein voi "ottaa itseään niskasta kiinni", mutta me vielä terveiden kirjoissa olevat voimme kyllä vaikuttaa omaan negatiivisuuteemme.

Olen samaa mieltä. Tokihan minäkin olen provosoiva kirjoittaja, mutta mielestäni useimmiten sanon aiheesta ja herätän keskustelua enkä pyri loukkaamaan ketään ellei minua loukata.

Palsta on samansuuntainen omien, kieltämättä ei aina niin myönteisten, kokemusteni kanssa naisista. Mulle tällainen ilkeilyn kulttuuri ja tapa keskustella kielteisyyden, pessimismin ja toisen loukkaamisen kautta on aivan käsittämätön naiselta eikä se sovi miehellekään. Täällä se tuntuu olevan normi. Mieleni ei tavallaan suodata sellaisia naisia ja hämmentyy, koska ajattelen naisista hyvää ja että he ovat esim. huolehtivia ihmisinä vieraallekin ja myös miehelle. Tiedän nimittäin, että myös niitä kilttejä, empaattisia ja hyväsydämisiä naisia on paljon. Mutta mihin kummaan he ovat hautautuneet Suomessa ja täällä niin pahasti? Tytsi-89 on harvoja nimimerkkejä, joka kirjoittaa "lämpöisesti", en nyt muutakaan sanaa keksi kuvaamaan, toisena ehkä esim. Phoebsi. Tosi monella muulla on terävä ja aggressiivinen sävy teksteissään, jota itse käytän hyvin harvoin. Tekstit ovat kuin kylmäkiskoisen miehen päästä.

Jos tällainen viestintä on teillä arjessa käytettyä, olen aivan eri maailmassa kuin te ja miehenne siitä, millaista viestintä parisuhteessa ja yleensä naisen suusta on ja pitäisi olla.