P
pöhlö
Vieras
Erosimme avomiehen kanssa 6 vuoden suhteen jälkeen, joka oli minun pitkään harkittu päätös. Syitä tähän oli miehen laiskuus, ei käynyt töissä, eikä tehnyt kotitöitä. Kännissä hän oli perjantaista sunnuntaihin poikkeuksetta joka viikonloppu ja krapula kesti tiistaihin asti. Näin ollen minulle olisi ollut aikaa keskiviikkona ja torstaina, mutta sen ajan hän käytti mieluummin tietokoneella. Itse tein kahta työtä ja hoidin yksin kotihommat, kun toinen oli aina "niin väsynyt". Laskut jäi mulle, koska rahaa hänellä ei koskaan ollut ja eleli pikavipeillä. Oli meillä hyviäkin hetkiä ja miehessä hyviä puolia, mutta luettelin tässä nimenomaan ne, miksi päädyin eroon.
Mies on tästä ihan hajalla, erosta on nyt kuukausi. Laittaa paljon viestiä ja haluiaisi nähdä ja viettää aikaa mun kanssa. Sanoo, että ero avasi silmät, eikä tule enää koskaan olemaan sama ihminen. On myös mennyt töihin ja lopettanut jokaviikkoisen juomisen. En vaan tiedä voiko tuohon uskoa, että muutos olisi pysyvä? Skarppaako se nyt vaan ja muuttuu ajan myötä takaisin samanlaiseksi. Päivittäin tulee hetkiä, että kaipaan häntä hirveästi, mutta en halua enää koskaan sellaista elämää kun meillä oli.
Mies on tästä ihan hajalla, erosta on nyt kuukausi. Laittaa paljon viestiä ja haluiaisi nähdä ja viettää aikaa mun kanssa. Sanoo, että ero avasi silmät, eikä tule enää koskaan olemaan sama ihminen. On myös mennyt töihin ja lopettanut jokaviikkoisen juomisen. En vaan tiedä voiko tuohon uskoa, että muutos olisi pysyvä? Skarppaako se nyt vaan ja muuttuu ajan myötä takaisin samanlaiseksi. Päivittäin tulee hetkiä, että kaipaan häntä hirveästi, mutta en halua enää koskaan sellaista elämää kun meillä oli.