M
mamma
Vieras
Mieheni naytti ensimmaisia merkkeja masennukssta kun toinen lapsemme oli ihan pikku vauva. Hanella oli synkkia ajatuksia elamasta, han tunsi etta oli tullut umpikujaan eika ulospaasya ollut.Han puhui jopa etta sietaisi narunjatkoksi. Tama tapahtui noin 5 vuotta sitten. Oli syksy ja pimeaa. Kun lapsemme olivat pienia mieheni ei halunnut tehda asioita yhdessa, olla esim.lasten kanssa ulkona.Jouduin olemaan paljon lasten kanssa yksin.
Viime kevaana mieheni alkoin vehtailla vieraan naisen kanssa ja jai kiinni.Haimme apua perheneuvojalta. Han sanoi perheneuvoalla etta mina olin lopettanut arvostamasta hanta, hanen mielestaan nalkutin koko ajan.Han ei nahnyt yhtaan positiivista piirreetta minussa. Olin huono vaimo kuin myos aitikin. Aina olen laittanut lapsen, perheen etusijalle. Huolehdin itsestani urheillen jotta en ihan harakalta nayttaisi muiden enka miehenikaan silmissa.Han hakeutui itse laakariin koska oli tunnostuskissaan ja kertoi etta mikaan ei enaa tunnu hyvalta ja elama on tasapaksua.Paikkakunta jossa asuimme oli hanen mielestaan huono, han naki muuton mahdollisuutena etta alkaisi voimaan paremmin. Han oli vasynyt, menetti malttinsa helposti, huusi niin minulle kun lapsille.Laakarin mukaan hanelle oli kaikki masennuksen oireet.Han alkoi syoda masennuslaakkeita. Mieheni kertoi jopa minulle etta ei itsekkaan ymmarra mika hanessa on vikana kun on kaksi tervetta lasta, vaimo, talo ja molemmilla tyopaikka mutta ei kuitenkaan tunne oloaan hyvaksi. Laakkeiden alkuvaiheessa miehellani oli oireina suunkuivumista, yollista hikoulua. Raivokohtaukset havisivat mutta tilalle tuli mielestani zombi. Mielestani han ei ollut iloinen muttei surullinenkaan.Han pohottyi kasvoista kesan aikana ja oli erittain vasynyt.Paljon puhui etta nyt alan tehda sita tai tata mutta mitaan ei tapahtunut.Mieluiten makasi sohvalla toiden jalkeen tai nukkui.Kesa meni kuitenkin hyvin vaikkakin han oli vasynyt koko ajan. Alku syksysta mieheni ilmoitti yllattain etta han haluaa erota minusta. Han kertoi etta hanen huono olonsa johtuu minusta ja meidan suhteesta, myos masennus johtui minusta.Loukkaisi minua sanoin kuin teon.Kayttaytyi akkipikaisesti, harkitsemattomasti.Han oli vihaa taynna. Jos olisin vaaraa tehnyt ymmartaisin syyn miksi han noin kayttaytyi mutta kun ole mitaan vaaraa tehnyt.
Voiko toinen ihminen aiheuttaa toiselle masennuksen?En ole koskaan kieltanyt miestani harrastamasta, pikemminkin kannustanut mutta han ei ole ollut kiinnostunut. Mieheni on vuosien aikana moneen kertaa innostunut yksitaisista asioista hetkellisesti mutta innostus lopahtaa yhta nopeaa kun alkanutkin.Ensiksi hankki kissan mutta ei jaksanut kissaa hoitaa sitten hankki ison koiran, vajaan vuoden jaksoi koiraan kunnes sekin jai minun vastuulle ja oli pakko antaa muiden hoidettavaksi. Miehellani ei ole mitaan tajua rahankaytosta. Jos hanella on rahaa, hanella on aina ostovimma ja mieluummin aina parempaa kuin muilla.Han ei osaa saastaa.Han on vaihtanut autoa vuosien varrella moneen otteeseen ja kun olen yrittanyt toppuutella on han ollut niin pahalla paalla etta on pakko ollut antaa periksi. Naen hanesta kun han saa ostetuksi jotain uutta niin han on hetken paremmalla tuulella.
Voihan se olla vaan niin etta han on kyllastynyt perhe-elamaan kun nyt muutti ja lahti. Kaksi kuukautta on nyt mennyt ja han sanoo voivansa jo paljon paremmin. Kun kerrankin saa tehda mita haluaa, osti hienon uuden auton, laittoi vaatekeron uusiksi, ostellut kalliita lahjoja lapsille ja asuu vuokralla. Mieheni ei ola korkeatuloinen joten varaa naihin ei hanella oikeasti olisi jos jarkevasti ajattelisi.Onko tama jotankin masennusta vai ihan tavallinen ero?Tassa mina sitten nyt vierasti katselen toisen uutta elamaan kun nayttaa menevan niin hyvin. Itse olen kaksi kuukautta itkenyt paivittain mutta en ole masentunut.Olen vain surullinen etta menetin ihmisen jonka luulin tuntevani..
Viime kevaana mieheni alkoin vehtailla vieraan naisen kanssa ja jai kiinni.Haimme apua perheneuvojalta. Han sanoi perheneuvoalla etta mina olin lopettanut arvostamasta hanta, hanen mielestaan nalkutin koko ajan.Han ei nahnyt yhtaan positiivista piirreetta minussa. Olin huono vaimo kuin myos aitikin. Aina olen laittanut lapsen, perheen etusijalle. Huolehdin itsestani urheillen jotta en ihan harakalta nayttaisi muiden enka miehenikaan silmissa.Han hakeutui itse laakariin koska oli tunnostuskissaan ja kertoi etta mikaan ei enaa tunnu hyvalta ja elama on tasapaksua.Paikkakunta jossa asuimme oli hanen mielestaan huono, han naki muuton mahdollisuutena etta alkaisi voimaan paremmin. Han oli vasynyt, menetti malttinsa helposti, huusi niin minulle kun lapsille.Laakarin mukaan hanelle oli kaikki masennuksen oireet.Han alkoi syoda masennuslaakkeita. Mieheni kertoi jopa minulle etta ei itsekkaan ymmarra mika hanessa on vikana kun on kaksi tervetta lasta, vaimo, talo ja molemmilla tyopaikka mutta ei kuitenkaan tunne oloaan hyvaksi. Laakkeiden alkuvaiheessa miehellani oli oireina suunkuivumista, yollista hikoulua. Raivokohtaukset havisivat mutta tilalle tuli mielestani zombi. Mielestani han ei ollut iloinen muttei surullinenkaan.Han pohottyi kasvoista kesan aikana ja oli erittain vasynyt.Paljon puhui etta nyt alan tehda sita tai tata mutta mitaan ei tapahtunut.Mieluiten makasi sohvalla toiden jalkeen tai nukkui.Kesa meni kuitenkin hyvin vaikkakin han oli vasynyt koko ajan. Alku syksysta mieheni ilmoitti yllattain etta han haluaa erota minusta. Han kertoi etta hanen huono olonsa johtuu minusta ja meidan suhteesta, myos masennus johtui minusta.Loukkaisi minua sanoin kuin teon.Kayttaytyi akkipikaisesti, harkitsemattomasti.Han oli vihaa taynna. Jos olisin vaaraa tehnyt ymmartaisin syyn miksi han noin kayttaytyi mutta kun ole mitaan vaaraa tehnyt.
Voiko toinen ihminen aiheuttaa toiselle masennuksen?En ole koskaan kieltanyt miestani harrastamasta, pikemminkin kannustanut mutta han ei ole ollut kiinnostunut. Mieheni on vuosien aikana moneen kertaa innostunut yksitaisista asioista hetkellisesti mutta innostus lopahtaa yhta nopeaa kun alkanutkin.Ensiksi hankki kissan mutta ei jaksanut kissaa hoitaa sitten hankki ison koiran, vajaan vuoden jaksoi koiraan kunnes sekin jai minun vastuulle ja oli pakko antaa muiden hoidettavaksi. Miehellani ei ole mitaan tajua rahankaytosta. Jos hanella on rahaa, hanella on aina ostovimma ja mieluummin aina parempaa kuin muilla.Han ei osaa saastaa.Han on vaihtanut autoa vuosien varrella moneen otteeseen ja kun olen yrittanyt toppuutella on han ollut niin pahalla paalla etta on pakko ollut antaa periksi. Naen hanesta kun han saa ostetuksi jotain uutta niin han on hetken paremmalla tuulella.
Voihan se olla vaan niin etta han on kyllastynyt perhe-elamaan kun nyt muutti ja lahti. Kaksi kuukautta on nyt mennyt ja han sanoo voivansa jo paljon paremmin. Kun kerrankin saa tehda mita haluaa, osti hienon uuden auton, laittoi vaatekeron uusiksi, ostellut kalliita lahjoja lapsille ja asuu vuokralla. Mieheni ei ola korkeatuloinen joten varaa naihin ei hanella oikeasti olisi jos jarkevasti ajattelisi.Onko tama jotankin masennusta vai ihan tavallinen ero?Tassa mina sitten nyt vierasti katselen toisen uutta elamaan kun nayttaa menevan niin hyvin. Itse olen kaksi kuukautta itkenyt paivittain mutta en ole masentunut.Olen vain surullinen etta menetin ihmisen jonka luulin tuntevani..