Jatkuvaa riitelyä :(( vauva 4kk ...

[annikki]

Maanantaita kaikille
Ajattelin nyt kysellä täältä onko muilla ollut samantapaista. Meillä vauvaa toivottiin vuosia ja tämän ajan siis pitäisi olla kaikkein onnellisinta, mutta jatkuva riitely mieheni kanssa varjostaa sitä valitettavasti. Kotona oleminen on aivan ihanaa ja autuasta, olen onneni huipussa. Miehen kanssa iltaisin ja viikonloppuisin, jopa päivisin tulee riideltyä ja kinattua ikävästi. Samat aiheet mielestäni toistuvat usein, ja asenne toisiamme kohtaan on enemmän vihamielinen kuin ystävällinen. Tällä tarkoitan että joskus tuntuu kuin vihaisimme toisiamme vaikkei näin ole. Olemme naimisissa ja yritämme kovasti päästä tämän "vaiheen" yli..
Yksi toistuva riita on se että mieheni "raataa päivät duunissa ja minä en tee mitään kotona kun vaan laiskottelen vauvan kanssa"... tämä minut saa savuamaan, sillä ei meidän vauvan kanssa aina voi siivota hulluna ja toimittaa asioita. Yritän pitää kotia samalla, mutta usein mieheni heittää pettyneitä kommentteja kotiin tultuaan, ja minulle tulee todella saamaton olo..
Toiset aiheet on perhe: miehellä suuri suku ja kaikki tässä lähellä. Näen heitä usein päiväsaikaan vauvan kanssa, mutta mies sitten haluaa tavata heitä viikonloppuisin enkä minä halua viettää koko aikaa heidän kanssaan. Olen ehdottanut etten sitten tapailisi mummuja ja anoppeja viikolla, mutta sitten käy niin 'etten tykkää heistä'.. huh huh..

Emme kai arvosta toistemme tekemisiä tarpeeksi.... kehutteko te kaikki puolisojanne säännollisesti?? Miten pidätte suhteenne elossa??? Auttakaa nyt ihmeessä....... ((((

 

[Liisa]

Tutulta kuulostaa tuo riitely. Ilmeisesti väsymys saa aikaiseksi sen, että toiselle tulee tiuskittua turhan helposti.

Minä olen palannut jo työelämään ja olen sitä mieltä, että töissä käyvän osa on huomattavasti helpompi, ellei hän sitten illalla ota päävastuuta lapsen hoidosta. Miehet eivät tätä ymmärrä ennenkuin itse joutuvat kokemaan sen kantapään kautta. Lähdepä siis itse viikonlopuksi pois ja vaadi miestäsi hoitamaan yksin sekä lapsen että kodin. Tuskinpa tulee valituksia enää sen jälkeen. Mikäli täysimetät, niin hoidat vain imetykset etkä yhtään mitään muuta ja vaadi miestäsi tekemään kaiken muun. Hän on sen velkaa sinulle, mikäli ei tajua lopettaa älyttömiä vaatimuksiaan.

 

[annikki]

kiitos Liisa!! tosiaan vauva on täysimetyksellä joten en voi oikein mihinkään lähteä, enkä edes halua olla erossa vauvastani.... mutta sun pointti on kyllä hyvä. mun mies tekee pitkää päivää eikä siis ole mahdollista että hän ottaisi päävastuun vauvasta iltaisin, auttaa tosi kaikessa missä voi. nukumme eri huoneissa että hän ei heräilisi vauvan takia.

miten tuota toisen arvostamista voisi osoittaa?? olisko vinkkejä?

 

[Spi]

Koska teillä näyttää olevan kyse siitä, että miehesi ei juuri arvosta sinun panostasi niin olisi todella hyvä jos voisit jättää miehen tosiaan joku viikonloppu kotiin kahdestaan vauvan kanssa aina syöttöjen välillä ( ei siis anoppilaan ). Meillä oli vähän sama tilanne aiemmin kun mieheni ei ymmärtänyt miksi kaikkea ei ehdi/jaksa tehdä kotona kun vauva on pieni ja "vain syö". No teimme myös sitten niin, että hän oli vauvan kanssa kotona ja minä vain käväisin kääntymässä. Kyllä kummasti on muuttunut ajatusmaailma enkä ole enää kuullut kertaakaan vihjailua kodinhoidosta. Nyt meillä hän saa valita esim. lähteekö pojan kanssa kävelylle tai touhuaa jotain muuta ja minä siivoan, vai siivoaako hän. Usein hän kyllä mieluummin siivoaa itse (tekee sen paremmin).
Kuullostaa aika lapselliselta miehesi kommentit liityen hänen sukulaistensa tapaamiseen. Siitä aiheesta ei auta kuin keskustella ja yrittää ottaa huomioon molempien kanta. Muutenkin asioista kiihkottomasti keskusteleminen taitaa olla ainoa keino parantaa tilannetta.

 

[annikki]

kiitos sullekkin Spi!
Ajattelin että sitten kun alan jossain vaiheessa antamaan vauvalle kiinteitä niin voisin hänet miehen kanssa jättääkkin joskus hetkeksi, nyt imetyksellä ei ole rytmiä vaan millon vaan pitää imettää kun vauva haluaa. mies kyllä kehuu miten hyvä äiti olen ja miten hienosti hoidan vauvaa jne, mutta sitten kuitenkin tulee semmosta piikittelyä aina joskus mikä saa mut kohtauksen partaalle. Esim en ehdi pestä tukkaani kuin 3 kertaa viikossa (sitä enempi olisi liian stressaavaa mulle vauvan kanssa) ja mies usein kommentoi kuinka mulla menee aina laittautuessa "vuosikausia" kun laitan aina itteeni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauan jne, sitten kun tokaisen että hei mun suihku sessio kestää 3 minuuttia ja laitan kasvovoidetta ja ripsiväriä ja tukkakin kuivaa harjaamatta usein..... niin silti heittää joskus kommenttia kuinka minä "laitan itteäni niin kauan aina" ...aaarrrggggggg...... siis tällästä tyhmää juttua meillä riittää...

itse olen todennut että meillä on "helppo" vauva ja kun nykyinen koti-arki on helppoa verrattuna duunissa käyntiin, mutta silti ei oo mitään ylihelppoa. nyt vauveli nukkuu joten yritän tässä saada tän kirjotettua ja sitten hiuset harjattua takuista ja pestä hampaat. tuntuu olo kuin peikolla usein!

ollaanko me ainoita jotka tavallaan ajaa toistensa hermot loppuun ihan typerillä jutuilla??

 

[ninnu]

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta tässäpä omani. Mieheni on vapaa tutkija, joka työskentelee kotona. Olemme siis molemmat ja vauva päivät kotona. Mieheni on tosi joustava luonne, tekee työt yöllä ja nukkuu aamulla pidempään, kun me tytöt heräämme. Lisäksi hän ottaa torkut samaan aikaan kun pikkuinen. Itse huomaan tiuskivani hänelle ihan turhista asioista. Milloin ei ole roskia viety tarpeeksi usein, milloin on tavarat laitettu huolimattomasti epäjärjestykseen jääkaappiin. Keskustelimme tästä yhtenä päivänä mieheni kanssa, itse nostin asian esiin, kun en kestänyt enää itsekään itseäni . Rakastan tätä lasta, tätä elämäntilannetta ja miestäni. Mutta täytyy myöntää, että elämänpiiri on käynyt aika pieneksi minulle, joka ennen kiidin paikasta toiseen... Jotenkin vain välillä ottaa aivoon, että tärkein miettittävä asia elämässä on, onko roskapussi viety... Heh. No, kun mies ei ole päivällä kotona, vaan työmatkalla seminaareissa tms. olo on paljon tasaisempi. Ei kai ole hyvä, kun kaksi aikuista häseltää pitkään kotona päivällä. en tiedä.

 

[Pomppi]

niin...kyllä moni mies olisi ymmällään kun jäisi kotiin vauvan kanssa päiväksi ja huomaisi kuinka päivä menee siivillä eikä tosiaan mitään ole saanut aikaan...meillä ainakin päivät menee niin. 2kk ikäinen vauva olisi vain sylissä. Tänäänkään ei ole suostunut nukkumaan ollenkaan sängyssään päikkäreitään, syliin pitää päästä...

Kuullostaa kyllä tosiaan aika lapselliselta nipottamiselta nuo miehesi kommentit. Meillä jos mies huokaisee etten ole saanut tiskattua päivän aikana, siitä saamme kyllä riidan aikaiseksi, koska pahotan mieleni, koska mies ei voi tietää sitä mihin aika päivän aikana on huvennut. Tosin tiedän sen että mies laukoo tuollaisia kommentteja kun on joko kun on väsynyt tai nälkäinen. Aika primitiivistä

Miten sitä arvostusta saisi....No ainakin ymmärtämällä sen ettei toinen ole itsestään selvyys suhteessanne. Kumpikaan! (joo tiedän, tuo olikin sitten tosi viisas käytännön neuvo, mutta siis ajattelemisen arvoinen...)

 

[vivi]

Meillä vastaavaan auttoi mun omat menot (lähdin jumpalle ja vesijuoksemaan, siten en ollut edes puhelimella tavoitettavissa), näin mies jäi hoitamaan lasta, sekä aika ja lapsen kehitys. Kun lapsesi tuosta vielä kasvaa ja kehittyy niin kasvaa se isäkin. Myös se auttoi meillä kun mieheni huomasi että lapsi on minun seurassa aivan erilainen kun isänsä kanssa tai hoitajalla. Vieläkin (poika siis 1,5v) jos menen suihkuun alkaa armoton huuto. Vasta myöhemmin mieheni tajusi kuinka kiinni se lapsi on minussa ja näin ollen en pääse mihinkään tai pysty tekemään kotihommia rauhassa... tai käymään suihkussa ja pestä sitä tukkaa =)

Joku viisas sanoin jossakin joskus että avioerot pitäisi kieltää laissa ennen kun lapsi täyttää 3v. Mä alan olemaan samaa mieltä.... jotenkin varsinkin tuo ensimmäinen vuosi rassa sitä parisuhdetta varmaan kovimmin, myös sitä hyvää parisuhdetta. Mä ainakin kasvoin niin hurjasti ihmisenä ensimmäisen vuoden aikana että kasvukipuja oli. Sekä mulla itellä että parisuhteella.

 

[mie]

Kerran eronnut, yhteen palannut. Kannattaa miettiä myös asian toista puolta. Mies käy töissä vähintään 8 tuntia päivässä. On totta, että välillä ottaa päähän, kun itse hoitaa kämpän ja vauvan. Itse vaan erossa tajusin sen, että miksi ihmeessä sille toiselle valittaa väsymystään, kun Hän tuo kuitenkin työllään rahaa perheelle. Yh-aikana ei ollut ketään kelle valittaa. Oli hoidettava lapsi ja koti ihan mukisematta. En koskaan jättänyt vauvaa miehen hoivaan, koska se ei ikinä sanonu et mee vaan, kyllä mä pärjään. Mä taas jostain syystä olisin tarvinnu sen lauseen. Nyt taas kun ollaan viisaampina yhdessä, en vaadi siivoomaan. Se on mun tehtävä täällä kotona. Tehtävät jaetaan uusix sitte ku palaan töihin. Nykyään käyn viikolla jumpassa, josta saan tarvitsemaani omaa aikaa. Mies tietää päivät, jollon täytyy olla illalla kotona lapsen kanssa. Ja hyvin on pärjänny! Ja miehellä on ne "miehiset" kotityöt. Lampunvaihdot ja korjaushommat Miehelle kannattaa varmaan sanoa, että tuntuu loukkaavalta, kun vähättelee kotona olevaa. Ei ne saippuat, vaipat, ruoat ja muut vaan ilmesty sinne kotiin. Ei se kaupungilla käyminen oo vapaa-aikaa, ku kiljuvan vauvan kanssa juoksee kaupasta toiseen tarjouksien perässä. Koittakaa nyt selvittää ja ennen kaikkea PUHUA asiat.Tsemppiä!

 

[MM]

Meillä oli kanssa sama ongelma kuin annikilla. No tilanne ratkesi itsestään, kun lähden töihin ja mies jäi hoitovapaalle. Vaihdettiin rooleja ja se teki kyllä molemmille hyvää.

 

[VP]

Hyviä vinkkejä oletkin jo saanut! Meillä tehosi ja parin tunnin kauppareissu, eikä mies todellakaan kehtaa enää valittaa. Kun yksi sunnuntai-ilta kotiuduin, sain aivan mieletöntä suitsutusta: "maailman paras äiti, miten ihmeessä sinä saat siivottua ja pestyä pyykit...ja hoidat lapsen (nyt 5kk) siinä sivussa". On toki niin, että lapsi on "helpoin" äidilleen jo pelkästään tissien takia Mutta kyllä isänkin pitäisi muutama tunti pärjätä vauvan kanssa, vaikka lapsi huutaisi naama punaisena koko ajan.

Tsemppiä ja rohkeutta selvittää asiat miehen kanssa! Kyllä se arki siitä suttaantuu, mutta ottaa aikansa, että perhe pääsee muotoutumaan uusiin uomiinsa.

 

[SannaA]

Noihin edellisiin vielä lisäten...
Meillä tuohon "lopun alun -meininkiin" auttoi yksi nätti lyhyehkö positiivisella mielellä käyty keskustelu (sattui näköjään olemaan otollinen hetki juttelulle ja kumpikin jaksoi pysyä rauhallisena ja totesimme, että HALUAMME jatkaa yhdessä).
Lyhykäisyydessä sitten päätimme olla kilttejä toisillemme "vaikka väkisin".
Se auttoi meillä kun kummatkin sitouduimme siihen Mutta me olimme vielä kypsempiä tilanteeseen koska vauva-arkea oli kestänyt "jo" 8kk...(tässä vaiheessa elo oli jo niin paljon helpompaa vauvan kanssa, että pystyi myös keskittymään tähän aiheeseen) Äh, sekavaa. Mutta toivottavasti tajusit pointtini!

 

[VP:lle]

Kun ikää tulee yli 1v ei ole lapsi äidilleen helpoin, äidille kitistään ja kiukutellan, muille ollaan vieraskoreita. Meillä kyllä pienestä asti isälle oltiin aina kilttejä, se tunti päivässä mitä ehtivät toisiaan näkemään.

 

[liisi]

Lukematta muiden vastauksia..
Meillä hermot kiristyy silloin, kun mies on paljon kotona. Esim isyysloman jatkeeksi otti kuuden viikon kesäloman ja mä toivoin jo kolmen viikon jälkeen, että menis jo takas töihin.
Me on totuttu ennen vauvaa olemaan aika itsenäisiä, siis niin että on omat kaveripiirit, omat harrastukset ja sitten on erikseen se yhteinen aika, jota ennen oli viikossa ehkä yhtenä iltana. Tämä johtuen jo miehen työstäkin.

Mutta joo, kyllä käy seinät kaatumaan päälle, jos täällä kolmistaan ollaan monta päivää putkeen. Vähän karun kuulosta, mutta niin se vaan on, kun on yhdessä oltu jo reilu 10 vuotta, että kaipaa vähän muutakin sosiaalista ympyrää kuin vaan mies ja vauva.

Alkuperäiselle annan neuvoksi saman kuin ensimmäiset vastaajat eli lähde liikenteeseen ja jätä vauva miehelle. Tekee hyvää sekä sinulle että miehellesi.

 

[Irkku]

Miten ihmeessä te ette ennätä hiuksianne pestä ettekä hoitaa kotia, kun on yksi vauva hoidettavana? En voi kuin ihmetellä. Minä ehdin kyllä hoitamaan kodin, vauvan sekä myös ompelemaan vaatteita sittä aikaa kun lapsi nukkuu. Joka päivä käydään vielä vauvan kanssa pitkällä kävelylenkillä (että saan liikuntaa). Silti välillä tuntuu, että on liikaa vapaa-aikaa. Ei kai nyt yksi vauvan voi hallita niin elämää, ettei jää aikaa edes hiustenpesuun. Meillä vauvan on nyt 9 kk ja nukkuu parit päikkärit ja iltaisin menee nukkumaan siinä 8 maissa ja herää noin kello 6-7 aamulla. Yöllä ei syödä enää mitään ja vauva nukkuu omassa huoneessaan. Päivisin nukkuu vaunuissa tai omassa sängyssään päiväunia yhteensä n. 3-4 tuntia. Lapsi viihtyy myös itsekseen, kun ei olla opetettu sitä olemaan sylissä kokoajan. Huom! On silti ihan tyytyväinen ja jokeltelee (emme ole huudattaneet lasta). Myös sisarellani on vauva ja toinen lapsi, joka on 3-vuotias ja kyllä hänkin ennättää hoitaa kodin ja on himoleipoja vielä. Säilöö kaikki marjat ja mehut itse. Emme kumpikaan käytä edes kaupan valmisruokia, vaan teemme kaiken itse. Ihan ihmettelen tätä palstaa, kun ihmiset ovat niin uusavuttomia että kaikki aika menee vauvan kanssa. Vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä.

 

[huh]

Miten ihmeessä te ette ennätä hiuksianne pestä ettekä hoitaa kotia, kun on yksi vauva hoidettavana? En voi kuin ihmetellä. Minä ehdin kyllä hoitamaan kodin, vauvan sekä myös ompelemaan vaatteita sittä aikaa kun lapsi nukkuu. Joka päivä käydään vielä vauvan kanssa pitkällä kävelylenkillä (että saan liikuntaa). Silti välillä tuntuu, että on liikaa vapaa-aikaa. Ei kai nyt yksi vauvan voi hallita niin elämää, ettei jää aikaa edes hiustenpesuun. Meillä vauvan on nyt 9 kk ja nukkuu parit päikkärit ja iltaisin menee nukkumaan siinä 8 maissa ja herää noin kello 6-7 aamulla. Yöllä ei syödä enää mitään ja vauva nukkuu omassa huoneessaan. Päivisin nukkuu vaunuissa tai omassa sängyssään päiväunia yhteensä n. 3-4 tuntia. Lapsi viihtyy myös itsekseen, kun ei olla opetettu sitä olemaan sylissä kokoajan. Huom! On silti ihan tyytyväinen ja jokeltelee (emme ole huudattaneet lasta). Myös sisarellani on vauva ja toinen lapsi, joka on 3-vuotias ja kyllä hänkin ennättää hoitaa kodin ja on himoleipoja vielä. Säilöö kaikki marjat ja mehut itse. Emme kumpikaan käytä edes kaupan valmisruokia, vaan teemme kaiken itse. Ihan ihmettelen tätä palstaa, kun ihmiset ovat niin uusavuttomia että kaikki aika menee vauvan kanssa. Vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä.

Meillä ei ole poika koskaan nukkunut noin pitkiä päiväunia, tai siis vatsasyntyneenä kyllä.

Kaikki ei ole kaltaisia ihmeäitejä, eikä tarvi ollakaan.

 

[naksis]

Vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä.

hyvä Irkku, meillä nukkui vauva n. 5kk ikään saakka keskimäärin 3-4 x 45 min päivässä päiväunia, ja nukuttamiseen meni aina kauan. ei siinä paljon ehtinyt/jaksanut.
täysin perätöntä yleistämistä tuo että "vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä".

 

[Irkku vielä]

Eihän ne teidän vauvat nuku, kun kokoajan hössötätte ettekä anna lapsen olla rauhassa. Ethän itsekään pysty nukkumaan sylissä, jos kokoajan joku hössöttää vierellä. Ei meillä mitään ihmelapsia ole,vaan ihan tavallisia. Sen sijaan jos lapsi ei voi olla hetkeäkään yksin niin se vasta ihmelapsi on. Eikä lapsia tarvitse nukuttaa, kyllä ne nukkuu ihan itsestään.

 

[Tuulia]

Olen samaa mieltä Irkun kanssa, että vauvaa ei tarvitse kokoajan kantaa ja se voi todella nukkua ihan ilman nukuttamista ja yksin omassa huoneessaan. Ihan ärsyttää nää äitien jutut lapsista, jotka ei nuku eikä ennätä mitään tekemään. Itse ovat opettaneet vauvat sellaisille tavoille. Sitten pitää viedä unikouluun ym. ja huudattaa lasta yökaudet. Parempi heti alusta antaa lapsen nukkua omassa rauhassa, niin ei tarvita mitään unikouluja eikä huudattamisia. Tervettä järkeä lastenhoitoon!!!

 

[moppis]

Sähän kuulostat ihan mun anopilta, eikä se oo kauheen positiivista. Meidän Vilpertti nukkuin huonosti 9 kk ajan, ja olin todella väsynyt äiti. Ne päiväunet, mitkä poika nukkuin, nukuin kyllä itsekin. Yksin ei viihtynyt, ja syliä annettiin ja seuraa pidettiin. Nyt aurinkoinen ja omatoiminen 3-vuotias. Kaikki lapset kun ei ole samasta puusta veistettyjä. Oletko Irkku koskaan kuullut tempperamenttieroista?

 

[Irkulle]

Meillä ei ole vielä kertaakaan lapsi nukahtanut itsekseen ja hän tulee kohta 2v. Vieressä täytyy olla siihen saakka, kun nukahtaa. Autoon kyllä nukahtaa, mutta ei muuten. Tuntuu, että hän jaksaisi valvoa kuinka kauan tahansa, mutta en ole uskaltanut kokeilla, että kauanko jaksaisi.

 

[Mimme]

Sulla ei taida olla ihan kaikkia kortteja pakassa Koita kuitenkin jaksella.

 

[annikki (aloittaja)]

hoh-hoijaa, pitihän se arvata että tännekkin ilmaantuu joku "katsokaa ja ihailkaa minua" hahmo "olen paras, tiedän ja osaan kaiken" "te muut olette ihan surkeita ja avuttomia".... ZZzzzzZZzzz tuu paasaamaan meille kotiin niin jopas saadaan kaikki helposti unenpäästä kiinni

 

[Mimme]

Miten joku voi olla niin puusilmä, ettei ymmärrä että lapset ovat erilaisia. Jos omasi ovat nukkuneet hyvin, yksin, aina, jne. ei se tarkoita että muutkin lapset tekisivät niin. Katsos, ihmiset, niin isot kuin pienetkin ovat erilaisia. Yllättävää, eikö totta

Tuulia taitaa olla samaa sakkia Irkun kanssa. No, jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Toivottavasti lapsistanne ei tule noin pahoja...

 

[miia]

Irkulla ja Tuulialla ei taida ikinä olla mistään kysymyksiä, ovat täällä vaan jakamassa viisauttaan kun kaikkitietäviä ovat... heh, ei kiitos...