V
Vertaistukea kiitos
Vieras
Toivoisin teiltä vertaistukea, tai tietoa, kuinka kannattaisi toimia tässä tilanteessa. Onko ohimenevää, ja onko tuttua jne. Besserwisserit ja ns. paremmat kasvattajat, älkää vaivautuko.
Meillä on ongelmana alle 6-vuotiaan lapsen käytös. Meille syntyi perheeseen vauva yli puoli vuotta sitten. Lapsi alkoi oireilla seuraavasti:
- kerhosta ilmoitettiin, että kolmen lapsen ryhmädynamiikka ei toimi. Olivat "villejä". Kerhon tädin mukaan eivät tottele, nauravat vain kun pyytää jotain, pientä verbaalista nahistelua. Lapseni oli pariin otteeseen kieltäytynyt yhteisistä leikeistä. Leikkivät liikaa eläintä. Lapseni ilmeisesti käyttäytyi hyvin kerhon alkuun, mutta käytös muuttui melko pian vauvan syntymästä. Oireilu helpottui, kun otin lapsen vähäksi aikaa pois kerhosta ja annoin hänelle enemmän säännöllistä yhteistä aikaa.
-Lapsi on alkanut vaatia jatkuvaa huomiota meiltä, mutta myös muilta aikuisilta. Ihan oudoiltakin. Tämä nolostuttaa hirveästi. Selittää omia juttujaan ja vaatii toisia aikuisia leikkimään kanssaan. On kovaääninen, ja tuntuu, että on vaikea leikkiä yhteisiä leikkejä muiden lasten kanssa. Suuttuu melko helposti ja alkaa mököttää. Myöskin riehaantuu yhtäkkiä ja hänen riehumistaan on vaikea lopettaa ja hän saattaa saada "riehumisöverit" ja naurukohtauksen, joka ei lopu. Tosi ärsyttävää... Toistuu aina, kun leikkii muiden lasten kanssa. Kaukaa kuuluu "kakkapissapieru" ja sitten yrittää saada muut riehumaan kanssaan ja menee sitten myös hysteeriseen tilaankin. Saattaa myös puhua töykeästi kavereilleen.
-Temperamenttia on. On herkkä ja sensitiivinen, suuttuu herkästi myös, impulsiivinen. Testaa kovasti rajojaan.
Elämänmuutoksia on takana, rajujakin, lapsen näkökulmasta. Lisäksi epäilen 6-vuotisuhmaa, sillä on yhtäkkiä alkanut kyllästyä omalla pihalla leikkimiseen, tekee asioita, jotka tietää olevan kiellettyjä jne. Saattaa tulla ahdistuneeksi ajatuksesta, että äiti lähtee kauppaan ja pelkää kovasti, etten enää leiki hänen kanssaan jne.
Ohimenevää? Vai huolestuttavaa?
Kokeneemmat äidit, onko tuttua? Miten neuvoisitte toimimaan.
Pahinta on ehkä tuo, että kärttää huomiota koko ajan, on kovaääninen ja ihan sama kuka aikuinen hänen lähelleen tulee, niin kertoo ummetlammet omasta elämästään ja saattaa näyttää, että on mulle vihainen... Tuntuu vaikealta, kuinka voi toimia...
Kiitos vastauksistanne.
Meillä on ongelmana alle 6-vuotiaan lapsen käytös. Meille syntyi perheeseen vauva yli puoli vuotta sitten. Lapsi alkoi oireilla seuraavasti:
- kerhosta ilmoitettiin, että kolmen lapsen ryhmädynamiikka ei toimi. Olivat "villejä". Kerhon tädin mukaan eivät tottele, nauravat vain kun pyytää jotain, pientä verbaalista nahistelua. Lapseni oli pariin otteeseen kieltäytynyt yhteisistä leikeistä. Leikkivät liikaa eläintä. Lapseni ilmeisesti käyttäytyi hyvin kerhon alkuun, mutta käytös muuttui melko pian vauvan syntymästä. Oireilu helpottui, kun otin lapsen vähäksi aikaa pois kerhosta ja annoin hänelle enemmän säännöllistä yhteistä aikaa.
-Lapsi on alkanut vaatia jatkuvaa huomiota meiltä, mutta myös muilta aikuisilta. Ihan oudoiltakin. Tämä nolostuttaa hirveästi. Selittää omia juttujaan ja vaatii toisia aikuisia leikkimään kanssaan. On kovaääninen, ja tuntuu, että on vaikea leikkiä yhteisiä leikkejä muiden lasten kanssa. Suuttuu melko helposti ja alkaa mököttää. Myöskin riehaantuu yhtäkkiä ja hänen riehumistaan on vaikea lopettaa ja hän saattaa saada "riehumisöverit" ja naurukohtauksen, joka ei lopu. Tosi ärsyttävää... Toistuu aina, kun leikkii muiden lasten kanssa. Kaukaa kuuluu "kakkapissapieru" ja sitten yrittää saada muut riehumaan kanssaan ja menee sitten myös hysteeriseen tilaankin. Saattaa myös puhua töykeästi kavereilleen.
-Temperamenttia on. On herkkä ja sensitiivinen, suuttuu herkästi myös, impulsiivinen. Testaa kovasti rajojaan.
Elämänmuutoksia on takana, rajujakin, lapsen näkökulmasta. Lisäksi epäilen 6-vuotisuhmaa, sillä on yhtäkkiä alkanut kyllästyä omalla pihalla leikkimiseen, tekee asioita, jotka tietää olevan kiellettyjä jne. Saattaa tulla ahdistuneeksi ajatuksesta, että äiti lähtee kauppaan ja pelkää kovasti, etten enää leiki hänen kanssaan jne.
Ohimenevää? Vai huolestuttavaa?
Kokeneemmat äidit, onko tuttua? Miten neuvoisitte toimimaan.
Pahinta on ehkä tuo, että kärttää huomiota koko ajan, on kovaääninen ja ihan sama kuka aikuinen hänen lähelleen tulee, niin kertoo ummetlammet omasta elämästään ja saattaa näyttää, että on mulle vihainen... Tuntuu vaikealta, kuinka voi toimia...
Kiitos vastauksistanne.
