E
en tiedä mitä teen
Vieras
oon todella väsynyt tähän kaikkeen, ainoa tunne joka lapsestani paistaa miehen ollessa kotona, on pelko. väsynyt, turhautunut ja surullinen. Ollaan oltu miehen kanssa 5 vuotta yhdessä, meillä on kaksi yhteistä lasta ja oma lapseni lisäksi. Kun eka yhteinen syntyi, mun lapseni unohdettiin. Aiemmin mies ja lapseni leikkivät yms. Mutta kun saimme yhteisen, niin lastani ei ollut käytännössä olemassakaan. Ei leikkimistä, lukemista....mitään. Mies sanoikin kerran että pakkoko tota naapurin kakaraa on hyysätä! Ajattelin et ok, ehkä tämä on vaihe, kun oma lapsi menee edelle. Mutta ei. Nyt ollaan tilanteessa, että mies ei usein edes tervehdi lastani, anna ruokaa(kun syötän kuopusta), ei siis huomioi kun jos tekee jotain tarpeeksi pahaa. Lapseni pelkää miestä eikä halua olla enää ilman minua kotona. Ollaan käyty lapseni kanssa psykologilla, toimintaterapiassa ja perheenä perheneuvolassa. Lapseni on aggressiivinen ja temperamenttinen, toisin kuin yhteiset lapsemme. Tuntuu, että pitäisi valita joko mies tai lapsi ja jokainen äiti varmaan tietää kumpi on tärkeämpi. En vaan jaksaisi tätä kaikkea kokea uudestaan. Mitä vielä voisin tehdä vai onko tämä suhde jo tässä?
riitelemme asiasta paljon.