Jättäisittekö lapset isovanhemmille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietiskelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Anoppilassa anoppi tissuttelee joka kerta kun mennään sinne, viimeks taas kyseli koska lapsi voisi mennä sinne yksikseen yöksi. Juu, varmaan päästäisin.. en sitten kommentoinut siihen mitenkään. asia kyllä hiertää paljon minun ja miehen välejä. ja varmaan meidän kaikkien mutta eipä siitä puhuta ääneen.

Meillä ihan sama tilanne, paitsi että me vanhemmat olemme samaa mieltä asiasta. Ei todellakaan ikinä jätetä lasta yksin alkoholistin hoidettavaksi. Vaikka kuinka lupaisi ja vannoisi olevansa selvin päin, niin ei. Se kun on tullut jo hyvin selväksi, että ei pysty juomistaan hallitsemaan, niin miksi pystyisi silloinkaan kun lapsi on siellä?

Anoppi ei tietenkään omasta mielestään ole alkoholisti, koska tissuttelee salaa, eikä juo kaatokänniin asti. Ihan sama mulle, meillä on nollatoleranssi.
 
[QUOTE="vieras";23194025]Ei todeIhan sama mulle, meillä on nollatoleranssi.[/QUOTE]

Tarkennetaan sen verran, että nollatoleranssi alkoholistin juomisen suhteen. Normaalit ihmiset voivat ihan vapaasti juoda viiniä ruuan kanssa tai useammankin saunakaljan.
 
Monet täällä näyttää olevan täyden nollatoleranssin kannattajia. Itse kyllä en ole. Mun mielestä muutamassa saunakaljassa ei ole mitään pahaa. Se, että ei ole ajokunnossa, ei tarkoita, että olisi kännissä ja kykenemätön huolehtimaan lapsesta.
 
mä oon kans sen nollatoleranssin kannalla. en todellakaan ymmärrä, miks sillon, kun sen harvan kerran saat sen lapsen hoitoon niin miks just sinä iltana on pakko ottaa ees sitä 1 kaljaa? en tosiaan tajuu. ja mun mielestä se on ongelma, jos ei pysty olla ottamatta. varsinkin jos on tapana tissutella useemminkin.
 
Mä luulen, että ei ne anopit ota sitä kaljaa just siks että se vauva tuli vaan sen takia, että sitä kaljaa otetaan joka ilta. Se voi yllättää anopinkin, että ei osaa olla ilman, vaikka niin oli ajatellutkin. En usko että kukaan suunnittelee sellaista. Alkoholistin on niin vaikea kieltäytyä ja kun alkaa menettää rakkaitaan sen takia, niin sitä keksii vaikka mitä syitä.

Mitä tulee siihen ap:n mieheen, niin kuten sanoit teillä ei puhuta asioista. Mies on selvästi oppinut sellaisen kommunikointikulttuurin, että vaikeat asiat lakaistaan maton alle. Se on ap sinulle vaikea rooli olla se, joka rikkoo muille hyväksi havaitun epäterveellisen kaavan.

Miehelle voi olla myös vaikeaa nähdä ainoat vanhempansa niin huonossa valossa. He kuitenkin ovat ne -ainoat- vanhemmat. Ja jos mies on katsonut tissuttelua koko ikänsä, ei hän välttämättä ymmärrä mitä haittaa siitä lapselle on.

Minulle yksi tärkeimmistä asioista on kun vien lapset hoitoon, on se, että kommunikointi pelaa ja minua ymmärretään ja toiveitani kuunnellaan ja kunnioitetaan. Jos puhuminen on kielletty anopin kanssa ei sinne voi viedä lasta. Se on edesvastuutonta. Kyllä edellinen kerta pitäisi käydä aika tarkkaan läpi, kera anopin ymmärryksen ja anteeksipyyntöjen, että tuollaista voisi edes harkita. En usko että anoppi sellaiseen kykenee.

Puhuit ap olemattomasta turvaverkosta. Painottaisin sanaa turva. Alkoholisti ei ole minkään sortin turva.
 
Nyt sitte eksyttiinkin jo aiheesta, eli tuohon nollatoleranssiin... Mutta siis, anoppi oli se joka joi enemmän. Hän alkaa sössöttää sanoissaan ja olla ns. pikku hiprakassa, joka on mulle jo sama asia kun känni, olipahan miten muutama hyvänsä. No okei, ottaa mun isäkin muutaman saunakaljan joka tarkoittaa alle viittä juomaa, mutta mun äiti on silloin selvänä. Mutta se että alkaa jo sössöttää on kuiteski liikaa. Silloisella reissulla kun anoppilassa lapsi oli hoidossa, hän myös itki miehelleni miten en luota häneen jne. Että näin. :/
 
Mä luulen, että ei ne anopit ota sitä kaljaa just siks että se vauva tuli vaan sen takia, että sitä kaljaa otetaan joka ilta. Se voi yllättää anopinkin, että ei osaa olla ilman, vaikka niin oli ajatellutkin. En usko että kukaan suunnittelee sellaista. Alkoholistin on niin vaikea kieltäytyä ja kun alkaa menettää rakkaitaan sen takia, niin sitä keksii vaikka mitä syitä.

Mitä tulee siihen ap:n mieheen, niin kuten sanoit teillä ei puhuta asioista. Mies on selvästi oppinut sellaisen kommunikointikulttuurin, että vaikeat asiat lakaistaan maton alle. Se on ap sinulle vaikea rooli olla se, joka rikkoo muille hyväksi havaitun epäterveellisen kaavan.

Miehelle voi olla myös vaikeaa nähdä ainoat vanhempansa niin huonossa valossa. He kuitenkin ovat ne -ainoat- vanhemmat. Ja jos mies on katsonut tissuttelua koko ikänsä, ei hän välttämättä ymmärrä mitä haittaa siitä lapselle on.

Minulle yksi tärkeimmistä asioista on kun vien lapset hoitoon, on se, että kommunikointi pelaa ja minua ymmärretään ja toiveitani kuunnellaan ja kunnioitetaan. Jos puhuminen on kielletty anopin kanssa ei sinne voi viedä lasta. Se on edesvastuutonta. Kyllä edellinen kerta pitäisi käydä aika tarkkaan läpi, kera anopin ymmärryksen ja anteeksipyyntöjen, että tuollaista voisi edes harkita. En usko että anoppi sellaiseen kykenee.

Puhuit ap olemattomasta turvaverkosta. Painottaisin sanaa turva. Alkoholisti ei ole minkään sortin turva.

Hyvin sanottu, olen miettiny ihan samaa että koska mies on tuollaista katsonut koko ikänsä, hänelle se on normaalia. Minulle ei, minun vanhemmat ei juoneet joka viikonloppu, tuskin joka kuukausikaan. Tuo on vaikea asia meille, ja mies on juuri tuollainen että vaikeat asiat pyyhitään pois ja unohdetaan. Tosin hän sanoi kerran että pidän hänen vanhempiaan alkoholisteina, kun yritin varovasti alottaa aiheesta keskustelun.
 
Nyt sitte eksyttiinkin jo aiheesta, eli tuohon nollatoleranssiin... Mutta siis, anoppi oli se joka joi enemmän. Hän alkaa sössöttää sanoissaan ja olla ns. pikku hiprakassa, joka on mulle jo sama asia kun känni, olipahan miten muutama hyvänsä. No okei, ottaa mun isäkin muutaman saunakaljan joka tarkoittaa alle viittä juomaa, mutta mun äiti on silloin selvänä. Mutta se että alkaa jo sössöttää on kuiteski liikaa. Silloisella reissulla kun anoppilassa lapsi oli hoidossa, hän myös itki miehelleni miten en luota häneen jne. Että näin. :/

No ethän sinä luotakaan. Minusta on hienoa että anopilla on tilannetajua edes sen verran että ymmärtää sen. Se ei ole sinun ongelmasti jos anoppia tuosta syystä itkettää.

Minä kyllä vaadin nollatoleranssin. Lapsi vaistoaa yllättävän herkästi muutoksen aikuisessa. Ei siihe sössötystä tarvita.

Olen itse ollut eri tilanteessa anoppilassa, joka tomuttaa vanhoja tottuneita pateettisia kaavoja. Todella epäkiitollinen rooli. Moni asia on kuitenkin todella paljon paremmin. Viisi vuotta se tosin otti.
 
Hyvin sanottu, olen miettiny ihan samaa että koska mies on tuollaista katsonut koko ikänsä, hänelle se on normaalia. Minulle ei, minun vanhemmat ei juoneet joka viikonloppu, tuskin joka kuukausikaan. Tuo on vaikea asia meille, ja mies on juuri tuollainen että vaikeat asiat pyyhitään pois ja unohdetaan. Tosin hän sanoi kerran että pidän hänen vanhempiaan alkoholisteina, kun yritin varovasti alottaa aiheesta keskustelun.

Onko se niin iso mörkö, ettetkö tosiaan sanoisi sitä ääneen? Että pidät vanhempia alkoholisteina. Kyllähän asioista puhua pitää. Kaikki empatia ja ymmärrys miehellesi tosin. Ei ole kivaa olla alkoholistin lapsi.
T. alkoholistin lapsi
 
Onko se niin iso mörkö, ettetkö tosiaan sanoisi sitä ääneen? Että pidät vanhempia alkoholisteina. Kyllähän asioista puhua pitää. Kaikki empatia ja ymmärrys miehellesi tosin. Ei ole kivaa olla alkoholistin lapsi.
T. alkoholistin lapsi

No hän tietää kantani etten halua jättää lasta sinne, sanoin sen varsin selkeästi sen vikan kerran jälkeen, hän lohdutteli sitten äitiään ja huusi minulle että millainen olen :/ Mies ei koskaan ole ehdottanut että anopilta voisi kysyä lapsenvahti apua, enkä sitä itsekään ehdottele. Tosin luulen että hän toivoisi että hänenkin vanhempansa saisivat hoitaa lastamme.. ja ymmärrettäväähän se on joo. on se aika iso mörkö :(
 
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole itsenäistynyt. Tiedäthän, että aikuiseksi kasvaminen ja oman perheen perustaminen ei merkitse itsenäistymistä?

Kurja tilanne kun mies ryntää äitinsä helmoihin ja pyllistelee vaimolleen. Ei se aikuinen onni kuitenkaan sieltä äidin helman alta löydy.
 
Kuulostaa siltä, että miehesi ei ole itsenäistynyt. Tiedäthän, että aikuiseksi kasvaminen ja oman perheen perustaminen ei merkitse itsenäistymistä?

Kurja tilanne kun mies ryntää äitinsä helmoihin ja pyllistelee vaimolleen. Ei se aikuinen onni kuitenkaan sieltä äidin helman alta löydy.

Ja taas osuit oikeaan :D Hmm, turvaverkkoa ei siis ole. Tai no omat vanhempani ovat oikein luotettavia ja osaavat hoitaa lapsia, ja anoppikin toki osaa, ei se siitä ole kiinni, mutta tää yks juttu nyt vaan on näin.. Ehkäpä ois pitänyt tehdä lapset sellaisen miehen kanssa jolla on kunnolliset vanhemmat :D Mulla on yksi sisarus, joka joskus ottaa lapsen hoitoon, se on hyvä. Pitäähän lapsella olla oikeus isovanhempaan. Ja kun lapsemme alkaa jo kohta olla sen ikäinen että hän itse voi pyytää mummille yöksi niin mitäpä sanon vastakseksi, en tiedä.
 
Sinuna painottaisin miehelle sitä, että olet valmis tukemaan lapsen ja isovanhempien suhdetta. Kyläilkää, se riittää todella pitkälle. Sanoisin myös ääneen sen, että lapsi ei mene hoitoon sinne. Ala myös itse suhtautua niin, että turvaverkko on omat vanhemmat ja sisko. Sekin on paljon enemmän kuin monella.

Niin se on meilläkin. Ihan hyvin menee, vaikka meillä on kaksi lasta, joista esikoinen on aina ollut aika vaativa ja kuopus on sairas. Raskasta on, mutta se on vain elämää. Yhdet isovanhemmat on edes harvakseltaan jo tosi paljon! Arvosta sitä.

Ja jos juttelet jatkossa miehesi kanssa, niin vinkkinä... Se että kertoo toiselle, että se ei ole itsenäistynyt, ei saa ketään itsenäistymään. Se on vaan ihan s***tanan ärsyttävää ja loukkaavaa, jos joku niin tulee sanomaan.

Jos saat pääsi siihen asentoon, että tiedät mikä turvaverkkosi on ja et haikaile toisen hoitopaikan perään, niin luulen että arvostat tilannettasi enemmän. Unelmasta luopuminen on surullista, mutta oman hyvän tilanteen tajuaminen myös on tosi tärkeää. Ethän vie hoitoon sinne enää? Kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
 
Mut jätettiin usein "tissuttelevalle" mummille hoitoon. Kun muut aikuiset oli poissa niin mummo joi itsensä siihen kuntoon että makasi vaan lattialla ja huusi auttamaan itsensä ylös, samanaikaisesti kun yritti hakata mua "pikku paskiaista" kävelykepillä ...Hauskimpia tapauksia oli kun noin 2-3v:nä (ensimmäisiä muistojani muuten) söin nameiksi luulemiani sydänlääkkeitä ja muita paketillisen. Mummi kun huomasi tilanteen niin soitti kyllä myrkytystietokeskukseen ja kyseli ensiapuohjeita. Sen pari minuuttia pystyi teeskentelemään selvää. Käskivät antaa lääkehiiltä ja tuoda sairaalaan, minkä mummi lupasikin. Lääkehiiltä kyllä sain ja muistan, että kovakouraisesti pakotettiin oksentamaan...Sairaalaan en koskaan päässyt, ettei mummin humalatila olisi paljastunut. Vanhemmista isäni sai tietää asiasta myöhemmin, äiti ei koskaan ja usein pääsin saman juopon "hoiviin".

Älkää viitsikö jättää lapsianne kusipäille, vaan että pääsette viihteelle, se käy nimittäin loppupeleissä liian kalliiksi.
 
Kiitokset kaikille vastaajille! Taidanpa todellakin tehdä niin että kyläillään siellä kaikki yhdessä mutta enpä taida lapsia jättää sinne keskenään kyläilemään. Mies tyytyköön siihen, ihan sama suuttuuko vai ei.
 

Similar threads

Yhteistyössä