JÄTTÄISITTEKÖ MIEHENNE TÄSTÄ SYYSTÄ?

[kaisa]

En voi sietää mieheni perhettä. Alussa meni, vaikka silloinkin jo suhtautuivat minuun negatiivisesti, inhottavia vihjailuja ja piiloilkeilyä.
Miehelle haukkuneet mua. Mies sanonut kyllä suorat sanat vanhemmilleen, mutta ei mee jakeluun - tai eivät halua edes yrittää ymmärtää.

Miehen vanhemmat kohtelevat meidän lapsia "huonosti", ovat hirvittävän välinpitämättömiä, kehuvat myös heidän kuullen miehen veljen lapsia ja kuinka he ovat niin kultaisia! Yhtäkään valokuvaa meidän lapsista ei ole miehen kummankaan vanhemman luona esillä, miehen veljen lapsista löytyy kyllä valokuvia pilvin pimein, myös tauluiksi teetätettyinä.

Myönnän, että sapettaa ja totta kai olen kateellinen/katkera, että jotkut toiset saavat pelkkää ylistystä ja minä pelkkää paskaa. Niin, siis kun miehen veljen avovaimohan on kuulemma (useasti olen tämän kuullut appivanhempien suusta) unelmaminiä, ettei toista. Olen saanut läksytystä jos minkälaisesta asiasta ihan julkisilla paikoilla, omien kavereitteni ym. keskellä.

Vaikka mies on vanhemmilleen puolustanut minua, ei kestä kuulla minulta valitusta ja itkua vanhemmistaan. Ei ilmeisesti halua uskoa tähän ongelmaan, ja suuttuu kun puran pahaa oloani. Tietenkään hän ei halua katkaista välejä vanhempiinsa, mitä minä kyllä odotan. En halua enää olla tuollaisten paskapäitten kanssa tekemisissä, jotka aiheuttavat pelkkää pahaa oloa! Tai siis, enhän olekaan, eivätkä lapsetkaan (isovanhempien "tahdosta"), mutta mies kuiten on. Tulee tunne, ettei itsekään arvosta meitä, perhettään.

Vaadit miestäsi katkaisemaan suhteet perheeseensä??? Oletko tosissasi.

Perheen käyttäytyminen sinua kohtaan on törkeää, mutta miehesi on kuitenkin puolustanut sinua.

Olet kohtuuton.

 

[kaisa]

Osaan kyllä asettua toisen ihmisen asemaan ihan jo työnikin vuoksi.

Tässä se ongelma juuri onkin. Muut palstailijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että et osaa asettua toisen asemaan. Olet kohtuuton vaatimuksissasi. Älä käy anoppilassa, mutta anna lastesi ja miehen käydä. Heille ne ovat tärkeitä ihmisiä. Sinun ei tarvitse heitä rakastaa.

Ja kirjoitit, että on niin vaikea ja raskas tilanne sinulle. Se on kuule päästä kiinni. Anna moisen roskasakin olla, älä välitä heidän typeryydestä.

 

[coatrack]

Meillä oli vähän samantyylinen tilanne joten ymmärrän hyvin mietteesi. Meillä tilanne kärjistyi niin että pyysin lopulta miestä valitsemaan joko yhteydenpidon minuun tai äitiinsä, ja sen jälkeen meidän suhteemme on parantunut huimasti ja mies on muutenkin jotenkin piristynyt entiseen verrattuna, sanoo ettei kadu asiaa yhtään vaikka se alkuun tosi rankalta ratkaisulta tuntuikin.

Näin rankkoja ratkaisuja on varmasti ulkopuolisen joka ei ole kokenut samaa p.askaa mahdotonta ymmärtää, itse kirjoittelin tuon ratkaisun aikaan täällä yksityisviesteillä useammankin saman tilanteen kokeneen kanssa, eli et todellakaan ole yksin sukulaisongelman kanssa! Tsemppiä vaan teille ja onneksi miehesi puolustaa sua!

 

[PURKAUS!]

Osaan kyllä asettua toisen ihmisen asemaan ihan jo työnikin vuoksi.

Tässä se ongelma juuri onkin. Muut palstailijat tuntuvat olevan sitä mieltä, että et osaa asettua toisen asemaan. Olet kohtuuton vaatimuksissasi. Älä käy anoppilassa, mutta anna lastesi ja miehen käydä. Heille ne ovat tärkeitä ihmisiä. Sinun ei tarvitse heitä rakastaa.

Ja kirjoitit, että on niin vaikea ja raskas tilanne sinulle. Se on kuule päästä kiinni. Anna moisen roskasakin olla, älä välitä heidän typeryydestä.

Väkisinkö mun pitäisi lapset sinne anopin tai apin luokse viedä?
Kun eivät halua nähdäkään heitä, siis appivanhemmat. Ja lapset, valitettavasti, ovat alkaneet tietoisesti unohtaa miehen vanhemmat, koska eivätpä juuri tunnekaan heitä. Ja ei, en ole yrittänyt sabotoida lasten ja appivanhempien välejä, päinvastoin, luulin että appivanhemmat sentään lapsista välittäis! Meidän lapset vaan eivät ole heille tarpeeksi ihania.

 

[Onnellinen Villasukka]

En jättäisi miestäni VAAN APPIVANHEMMAT :attn:
Välit jäähylle ja telakalle sopivaksi aikaa, ihan poikki en välejä laittaisi mutta tyyliin pari kertaa vuodessa voivi nähdä, ei yhtään enempää.
Sillä välin keskityttäsiin VAIN meidän omaan perheeseen, kaikille tulee parempi olo.
Lapsetkin tarviivat huomiota ja rakkautta teiltä, eikä jatkuvaa riitelyä häiriintyneistä isovanhemmistaan.
Lapsen on hyvä saada pitää isovanhemmista ihan oma käsityksesnä jota vanhemmat ei saa sotke vihjalulla ja mollaamisilla.

Omasta kokemuksesta puhun, on rankkaa etsiä rakkautta ja hyväksyntää sieltä mistä sitä ei voi löytää.
Tsemppiä :hug:

 

[PURKAUS!]

En jättäisi miestäni VAAN APPIVANHEMMAT :attn:
Välit jäähylle ja telakalle sopivaksi aikaa, ihan poikki en välejä laittaisi mutta tyyliin pari kertaa vuodessa voivi nähdä, ei yhtään enempää.
Sillä välin keskityttäsiin VAIN meidän omaan perheeseen, kaikille tulee parempi olo.
Lapsetkin tarviivat huomiota ja rakkautta teiltä, eikä jatkuvaa riitelyä häiriintyneistä isovanhemmistaan.
Lapsen on hyvä saada pitää isovanhemmista ihan oma käsityksesnä jota vanhemmat ei saa sotke vihjalulla ja mollaamisilla.

Omasta kokemuksesta puhun, on rankkaa etsiä rakkautta ja hyväksyntää sieltä mistä sitä ei voi löytää.
Tsemppiä :hug:

No meidän tapauksessamme ei ainakaan olla lapsille mollattu mitenkään miehen vanhempia. Päin vastoin, hammasta olen joutunut yksikseni puremaan, mutta olen kuitenkin kehunut appivanhempiani lapsille. Tyyliin "pappa on mestarimaalaaja, sehän voisi maalata tuon sinun majasi!" ja niin edelleen, mutta lapset eivät enää edes halua kuulla noista miehen vanhemmista, koska ovat kokeneet tulleensa hylätyiksi ja kyselevät toisinaan, että mikä heissä on vikana, kun isin äiti ja iskä ei heitä halua edes nähdä eivätkä koskaan soita. Ja kuinka ne sano pahasti, jne...

Tuo on surullista kuultavaa minun korviini. :'(

 

[astu toisten asemaan ja mieti.]

Ymmärrän appivanhempieni kannan toiseen miniäänsä... Eihän ne auta missään koskaan kyllä raha ja apu kelpaa, mutta kaikesta omasta avusta mitä tekevät pyytävät palkan.

Me käydään siivoamassa apeilla ja autetaan minkä pystytän eikä kävis mielessäkään siitä rahaa ottaa. välillä ihan väkisin sullovat taskuun rahaa. aina pitää ihan ärähtää että ei me suursiivousta tehty että rahaa saatas... mutta ois se meistäkin kiva että he välillä perseensä penkistä nostasivat kun lähempänä asunta, ja auttaisivat vanhempia ihmisiä. eivätkä aina kävisi pentuineen vaan sotkemassa.

Anoppi ja appiukko on viellä niin kiltejä että nöyrtyvät, ja mulle sit jupisee että voikun sekin nyt teki näin ja näin..."ja ei sille uskalla mitään sanoa vastaan"
(pelkäävät että eivät näe enää poikaansa jos vastaan sanovat) noh meijän lapsien kuvia on kyllä hyllyllä myönnän... mutta ei se sitä katso että he eivät pitäisi näistä toisistakin lapsista.(biolokinen on vaan niin tärkeä)

Minkähän lainen NAINEN miehen kolmannelle veljelle tulee. toivotaan että tajuaa ottaa sellaisen tormakan ihmisen.

PURKAUS. Mietihän että jos vaadit miestäsi luopumaan vanhemmistaan niin siinä voi pitemmän päälle käydä niin että olet itse yksin.. raja tulee miehellekkin vastaa jossain vaiheessa jos on vain sääntöjä sääntöjen perään.."ton ja ton kanssa sä set saan olle jne"

vai oletko itse niin v-mäinen ihminen että jos kaikki ei mene sun pillin mukaan niin kaikki kärsii.. KASVA AIKUISEKSI!! kukaan ketään turhaan hauku lähtee se syy jostain.

 

[mii]

Miestä en jättäisi, mutta miehen vanhemmista lakkaisin välittämästä. Miestä ei voi kieltää tapaamasta vanhempiaan, mutta kukaan ei pakota sua olemaan heidän kanssa missään tekemisissä.

 

[PURKAUS!]

No tuota, ei tuo mies minua jätä, enkä ole yksin jäämässä.

Olen yrittänyt olla anopille varsinkin avuksi, mutta jättää apuni huomiotta.
Minulle sitten painottaa, kuinka tuo toinen miniä on niin ahkera ja huomaavainen, auttaa niin paljon yms., ihan siis tahallaan, vaikka TIETÄÄ ja NÄKEE kuinka minäkin autan parhaani mukaan.
Asumme kauempana kuin miehen veli perheineen, joten en pääse aivan jatkuvasti anopilla ramppaamaan siivoamassa tai seuraneitinä. Enkä siihen edes kelpaa, enkä ole nyt viime aikoina jaksanut enää yrittääkään.

 

[PURKAUS!]

Siellä joku valopää sanoi, että kukaan ei toista turhaan hauku, lähtee se syy jostain.
Tiedätkö, kun mitään syytä ei vain ole. Mitään pahaa tai väärää en ole tehnyt, ai mutta kuulemma olen liian nuori miehelleni (näin sanoi anoppi suhteemme alussa) ja kuulemma myöskin pelkkä kevytkenkäinen huithapeli, joka jätän mieheni heti kun joku toinen mies tulee vastaan, ja vähintään kuulemma petän!
-> No, kertaakaan en ole pettänyt, mies sitä vastoin on.

Minä olen opettanut miehen rakastamaan, antamaan ja saamaan anteeksi, kantamaan vastuunsa ja olemaan luotettava, saamaan rakkautta ja tukea. Sitä hän ei ole pahemmin kotoaan saanut, mies itse sanoi. Että on minun ja minun vanhempieni luona enemmän kotonaan kuin omien vanhempiensa seurassa koskaan, että nyt on hyvä ja turvallinen olla, kerrankin häntä on kunnolla kannustettu ja tuettu, välitetty ja ymmärretty.

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Anna heidän olla omassa arvossaan. Sinä et tarvitse heitä, tai heidän hyväksyntäänsä. kaikki ihmiset ei tuu toistensa kanssa juttuun, eikä toiset edes osaa olla kohteliaita. Minkä takia sun pitää heitä sietää? Olkoon vaan miehesi heidän kanssaan tekemisissä. Mä en edes menisi paikkaan jossa mua noin kohdeltaisiin. Selkä suoraksi ja ole juuri sellainen olet, usko itseesi. :heart:

 

[NalleKarhuÄiti]

En jättäisi.
en pakottaisi miestä valitsemaan minun ja hänen perheensä väliltä.
muuta en osaa oikein sanoa kun tilannetta ei ole tullut kohdalle.
käykö miehesi usein vanhemmillaan? päivittäin vai kuukausittain?
miten suhtautuisit jos lapsesi puoliso kieltäisi pitämästä yhteyttä teihin?

 

[IhanaValo]

Huh huh, kuulostaa aika pahalta..Kumma juttu jos noin mollaavat sinua ja lapsiannekin :hug:

Mie lopettaisin siellä käynnin lasten kans, ei se oo kiva lapsillekaan jos mummi ja ukki puhuvat pahaa. Mies saisi käydä, jos siltä tuntuu, itse pysyisin poissa. Ja jos jossain esim. kaupassa tulisivat vastaan niin yrittäisin ehkä käyttäytyä viileän kohteliaasti, mut jos paskaa alkaisivat vaan jauhaa niin menisin kauemmas, sanoisin että hyvää päivää vaan teillekin :kieh: