Potterit ja tarut sormusten herrasta ei mun mielestä ole oikein vertailukelpoisia. En ole koskaan kuullut että kukaan niiden lukijoista pitäisi kumpaakaan (tai vastaavaa kirjallisuutta) totena, elämänohjeena, uskon asiana. Jos pitää, niin niitä on kyllä melko minimaalinen vähemmistö.
Mun puolesta kuka vaan saa olla Herran lapsi, en tuputa uskonnottomuutta. Mutta mä olen vanhempieni lapsi, enkä myöskään niele sitä, että mulle tyrkytetään.
Mun puolesta kuka vaan saa olla Herran lapsi, en tuputa uskonnottomuutta. Mutta mä olen vanhempieni lapsi, enkä myöskään niele sitä, että mulle tyrkytetään.