M
"minä"
Vieras
Meillä on erittäin huonosti syövä, reilu 1v lapsi, jonka annoskoot ovat hyvällä tuurilla muutama lusikallinen, välillä ei senkään vertaa. Tämän vuoksi lapsi ei saa herkkuja (keksit, tms. kyläpaikoissa) pariakaan tuntia ennen ruokailua. Jos lapselle jotain antaa, edes sen yhden keksin tai sokeripalan (!) tuo lapsi kiukuttelee koko loppupäivän, on todella kiukkuinen ja ärtynyt, kitisee ja vinkuu vain, eikä syö enää mitään kunnon ruokaa. Eli samaa kitinää jatkuu myös koko yö, kun kitisee nälkäänsä, muttei suostu syömään. Ainoa, mikä enää kelpaisi, on ne herkut.
Asiasta on sanottu joka kerta, kun ko. sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä, mutta ei, heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä me vanhemmat sanomme asiaan. Sanovat vain, että "ei se nyt parista keksistä ole kiinni, kyllä se ruokaa syö". Ja kun keksien määrä ei ole edes se pari, vaan niitä syötetään ihan niin paljon kuin lapseen uppoaa. Ja kelpaahan ne, miksi ei makea kelpaisi?
On suunnattoman ärsyttävää, ettei vanhempien sanomisia voida sen vertaa kuunnella ja arvostaa, että ihan todella jätettäisiin ne keksit syöttämättä.
Jollain muulla samanlaista? Ideoita, miten tuon saa loppumaan?
Asiasta on sanottu joka kerta, kun ko. sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä, mutta ei, heitä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä me vanhemmat sanomme asiaan. Sanovat vain, että "ei se nyt parista keksistä ole kiinni, kyllä se ruokaa syö". Ja kun keksien määrä ei ole edes se pari, vaan niitä syötetään ihan niin paljon kuin lapseen uppoaa. Ja kelpaahan ne, miksi ei makea kelpaisi?
On suunnattoman ärsyttävää, ettei vanhempien sanomisia voida sen vertaa kuunnella ja arvostaa, että ihan todella jätettäisiin ne keksit syöttämättä.
Jollain muulla samanlaista? Ideoita, miten tuon saa loppumaan?