Mitäs silloin pitäis tehdä, kun toinen on pitkävihainen ja toinen ei. Minä olen se lyhytvihainen. Mutta mulla todellakin tuntuu pahalta, jos minun pitää taas nöyrtyä hakemaan sovintoa, kun mielestäni miehellä olisi aihetta pyytää anteeksi. Mikäs siinä jos joskus olisi niin, mutta kun siitä on muodostunmut perinne meidän perheessä. Mies mököttää ja jurottaa ja itse haluaisin päästä sopuun. Silloin, kun koen itseni loukatuksi, enkä halua tehdä sopua, niin sitä sitten murjotetaan molemmat monta päivää. Kauheata energian hukkaa. Mikä helkatti siinä anteeksi pyytämisessä ja oman vittumaisuuden huomaamisessa on niin vaikeaa?!?