Jo riitti loputon lapsen ymmrätminen ja paijaaminen...

[äiti vaan]

Tähän asti, jos lapsella on ollut huono fiilis (siis ihan muuten vaan) olen lukemieni oppien mukaan pitänyt lasta sylissä, jutellut rauhallisella äänellä, ja yrittänyt kysyä mikä on. Lapsi on 1,5 -vuotias.

Nyt viimeisen 2 vko:n ajan lapsi on alkanut kiukuttelemaan enenevissä määrin; jos haluaa jotain, alkaa itkemään, ja osoittaa sormella, kunnes saa haluamansa jne. Kiukuttelee usein, vaikka on järjestetty mukavaa tekemistä jatkuvasti; eläintarhassa käyntiä, puistossa käyntiä koko perheen voimalla, uusia leluja, toisten lasten tapaamista jne.

Tänään meni kuppi nurin. Lapsi kiukutteli joka asiasta aamusta alkaen, ja sama meno jatkui päikkäreiden jälkeen. Sanoin lapselle selkokielisesti ja rauhallisesti silmiin tiukasti katsoen, että jos jatkuva valitus ei lopu, sinä lähdet jäähylle. Ei loppunut, lähti jäähylle.

Ja arvatkaapa mitä; lapsi on ollut kiltisti siitä asti! Meillä loppui nyt loputon ymmärtäminen tähän päivään...

 

[sipi&tylvesteri]

Noin pieni kaipaa turvaa ja aikuista lähelle, mikään koulutus ei auta, vaan hellä ymmärrys lasta kohtaan. Ja noin pienen lapsen kanssa eläintarhoissa ja sirkuksissa kiertely aiheuttaa hälle vaan stressitason nousua, mikä pahentaa tilannetta. Kyselemällä et varmasti vastausta saa. Kannattaa lainata vaikka lapsen kehityksestä kertovia kirjoja, joissa sinulle avautuu paremmmin mitä ja minkä ikäisenä lapselle tapahtuu, ns normaalin kehityksen tahdissa.

ellet ollut ns *pääsiäistrolli*

 

[ap]

Noin pieni kaipaa turvaa ja aikuista lähelle, mikään koulutus ei auta, vaan hellä ymmärrys lasta kohtaan. Ja noin pienen lapsen kanssa eläintarhoissa ja sirkuksissa kiertely aiheuttaa hälle vaan stressitason nousua, mikä pahentaa tilannetta. Kyselemällä et varmasti vastausta saa. Kannattaa lainata vaikka lapsen kehityksestä kertovia kirjoja, joissa sinulle avautuu paremmmin mitä ja minkä ikäisenä lapselle tapahtuu, ns normaalin kehityksen tahdissa.

ellet ollut ns *pääsiäistrolli*

Lapsi on saanut turvaa, läheisyyttä ja lohdutusta koko elämnsä. Ja saa vastedeskin. Mutta vastedes myös lapsi saa jäähyn, kun kiukuttelee 2 viikkoa putkeen.

Veikkaisin, että melkein tyhjän Korkeasaaren kiertäminen EI aiheuta lapselle stressiä. Sirkuksessa hän ei tietenkään ole käynyt, eikä mene vielä påariin vuoteen. Sern sijaan hän on käynyt äidin ja isän kanssa leikkipuistossa, kävelyllä ja toisten lasten kanssa "leikkimässä". Kuvittelen olevani aika hyvin selvillä lapsen kehityksestä; myös siitä tosiseikasta, että jossain vaiheessa lapsen alkaa kokeilla rajojaan. meillä se vaihe on ilmeisesti nyt alkanut:/

 

[ap]

Ja lapsemme muuten puhuu jo aika paljon. Eli, voisin kuvitella hänen ymmärtävän joitakin yksinkertaisia lauseita. Varsinkin, kun osaa jo vastata niihin joo/ ei tai otan/ en ota...

 

[että kiukuttelulla saa kaikki periksi]

...kunnes saa haluamansa jne.

Tuossa syy miksi kiukuttelee aina vaan. Että kurkkaus peiliin ja johdonmukaisuutta asioihin.

 

[ap]

...kunnes saa haluamansa jne.

Tuossa syy miksi kiukuttelee aina vaan. Että kurkkaus peiliin ja johdonmukaisuutta asioihin.

Niinpä. Olenkin tehnyt virheen. Ja yritän nyt olla tiukempana, eli katkaista "turhan" kiukuttelun ja pistää miéhen (joka myös oli superlellitty ainutlapsi) lopettamaan kaikessa periksi antamisen. Ärsyttää, kun anoppi oikein höystää miehen lellintää, eli on mm. sitä mieltä, että jos lapsi ei syö, hänelle pitää antaa jotain hyvää, ettei vaan lapselle tule paha mieli. Ja niin poispäin.

 

[sipi&tylvesteri]

Kiukuttelulta vaikuttava käytös alkaa toki jo vähän päälle 1vuotiaana, muttei lapsi ole tahallaan kiukkuava eikä tarvitse tiukkoja rajoja, vaan ohjausta ja ymmärrystä. Hän ei ymmärrä mitään "jäähyistäsi", ajatuskin tuonikäisestä jäähyllä tekee pahaa, turvattomuuden saa toki helpommallakin. Liialliset viihdykkeet ja rauhattomuus ei tee hyvää tuonikäiselle. Ymmärtäisin täysin, jos puhuisit 3vuotiaasta....

 

[ap]

Kiukuttelulta vaikuttava käytös alkaa toki jo vähän päälle 1vuotiaana, muttei lapsi ole tahallaan kiukkuava eikä tarvitse tiukkoja rajoja, vaan ohjausta ja ymmärrystä. Hän ei ymmärrä mitään "jäähyistäsi", ajatuskin tuonikäisestä jäähyllä tekee pahaa, turvattomuuden saa toki helpommallakin. Liialliset viihdykkeet ja rauhattomuus ei tee hyvää tuonikäiselle. Ymmärtäisin täysin, jos puhuisit 3vuotiaasta....

Eli uskot ihan tosissaan, että, jos 1,5 -vuotias osoittaa sormellaan jotain tavaraa ja huutaa "anna!!!" ja raivostuu silmittömästi jos ei tavaraa saa, niin kyseessä ei ole rajojen etsiminen. Istun jäähyn aikana lapsen vieressä, joten yksin häntä en jätä. Rauhoitan hänet vaan sillä tavalla. Tuskin tulee turvattomuuden tunnetta, jos äiti on 1,5 metrin päässä.

 

[sipi&tylvesteri]

Kiukuttelulta vaikuttava käytös alkaa toki jo vähän päälle 1vuotiaana, muttei lapsi ole tahallaan kiukkuava eikä tarvitse tiukkoja rajoja, vaan ohjausta ja ymmärrystä. Hän ei ymmärrä mitään "jäähyistäsi", ajatuskin tuonikäisestä jäähyllä tekee pahaa, turvattomuuden saa toki helpommallakin. Liialliset viihdykkeet ja rauhattomuus ei tee hyvää tuonikäiselle. Ymmärtäisin täysin, jos puhuisit 3vuotiaasta....

Eli uskot ihan tosissaan, että, jos 1,5 -vuotias osoittaa sormellaan jotain tavaraa ja huutaa "anna!!!" ja raivostuu silmittömästi jos ei tavaraa saa, niin kyseessä ei ole rajojen etsiminen. Istun jäähyn aikana lapsen vieressä, joten yksin häntä en jätä. Rauhoitan hänet vaan sillä tavalla. Tuskin tulee turvattomuuden tunnetta, jos äiti on 1,5 metrin päässä.

Mitähän lapsi oppii tuollaisista jäähyistä? Miksi lapsi huutaa ja tahtoo jotain, koska itsesäätely puuttuu kokonaan. Aikuisen tehtävä on olla maltillinen ja johdonmukainen. Rankaiseminen ei toimi. Rajojen asettaminen tapahtuu parhaiten myönteisen kautta, jatkuvan kieltämisen sijaan hoksautetaan lapsi johonkin muuhun asiaan/tekemiseen. Meillä on samanlainen tahtoja, ikää 1v 8kk ja hän ei mistään jäähyistä ymmärrä mitään. Huutoa ja kiljumista riittää hetken, kunnes hän näkee jotain muuta kiinnostavaa.

Vai tuntuuko lapsen itku ja parku vaan niin hirveältä, sehän on täysin normaalia.

 

[ap]

Kiukuttelulta vaikuttava käytös alkaa toki jo vähän päälle 1vuotiaana, muttei lapsi ole tahallaan kiukkuava eikä tarvitse tiukkoja rajoja, vaan ohjausta ja ymmärrystä. Hän ei ymmärrä mitään "jäähyistäsi", ajatuskin tuonikäisestä jäähyllä tekee pahaa, turvattomuuden saa toki helpommallakin. Liialliset viihdykkeet ja rauhattomuus ei tee hyvää tuonikäiselle. Ymmärtäisin täysin, jos puhuisit 3vuotiaasta....

Eli uskot ihan tosissaan, että, jos 1,5 -vuotias osoittaa sormellaan jotain tavaraa ja huutaa "anna!!!" ja raivostuu silmittömästi jos ei tavaraa saa, niin kyseessä ei ole rajojen etsiminen. Istun jäähyn aikana lapsen vieressä, joten yksin häntä en jätä. Rauhoitan hänet vaan sillä tavalla. Tuskin tulee turvattomuuden tunnetta, jos äiti on 1,5 metrin päässä.

Mitähän lapsi oppii tuollaisista jäähyistä? Miksi lapsi huutaa ja tahtoo jotain, koska itsesäätely puuttuu kokonaan. Aikuisen tehtävä on olla maltillinen ja johdonmukainen. Rankaiseminen ei toimi. Rajojen asettaminen tapahtuu parhaiten myönteisen kautta, jatkuvan kieltämisen sijaan hoksautetaan lapsi johonkin muuhun asiaan/tekemiseen. Meillä on samanlainen tahtoja, ikää 1v 8kk ja hän ei mistään jäähyistä ymmärrä mitään. Huutoa ja kiljumista riittää hetken, kunnes hän näkee jotain muuta kiinnostavaa.

Vai tuntuuko lapsen itku ja parku vaan niin hirveältä, sehän on täysin normaalia.

Jos et ymmärtänyt aloituksestani, olen koko lapsen elämän ajan ollut lapsen lähellä kiukkutilanteissa ja johdattanut hänen ajatuksiaan pois kiukunaiheuttajasta. Esim. antanut toisen tavaran "kielletyn" tilalle, osoittanut jotain mukavaa lelua, tai sitten vaan hellitellyt.

Lasta ei ole tarvinnut kieltää pahemmin, ennenkuin vasta viimeiset 2-3 kk. Meidän metodimme on ollut selittää rauhallisesti ja lyhyesti lapselle, että miksi ei saa esim. laittaa hellaa päälle. Sanoa rauhallisesti; ei, siitä tulee iso vahinko. Toimi aikansa, mutta nyt lasta ei voi enää "huijata" niin helposti pois kiukunaiheuttajasta.Eikä hellä lähelläolo lopeta itkuraivaria.

Kuitenkin tämänpäiväinen n. minuutinmittainen mietintätuokio omassa sängyssä äiti vieressä lattialla istuen lopetti raivoamisen (joka jatkunut aamusta asti). Eikä ole aloittanut huutamista uudelleen. Lapsi on nyt leikkisä ja iloinen oma itsensä, eli miten ei muka yhtään tehonnut/ miten lapsi ei lainkaan ymmärtänut, että ei saa koko ajan kiukutella?

Tiesitkö, että joillain lapsilla uhmaikä alkaa jo vajaan 2 vuoden iässä? Meillä lapsi on muutoinkin hyvin ikäisekseen kehittynyt (puhe, liikkuminen, taidot), joten miksi hänellä ei alkaisi aikaisin myös uhmis?

 

[Jellonainen]

Meillä on viikkoa vajaa 1,5-vuotias aloittanut selvästi ensimmäisen uhmansa. Ihan viime päivien sisällä on alkanut uhmakas käytös. Toinen isosiskoistakin aloitti kiukkuhuudot nähin aikoihin.

Jos ei esimerkiksi ruokapöydässä saa välittömästi sitä, mitä osoittaa (ei puhu vielä oikeastaan ollenkaan), niin ottaa tuiman ilmee, katsoo silmiin ja tiputtaa vaikka mukinsa lattialle. Kyllä se rajojen hakemista alkaa olla, mutta jäähylle en vielä laita. Ei näin pieni pysty kovin kauan muistamaan miksi sinne jäähylle joutui ja mikä sen tarkoitus on. Yritämme vain pysyä johdonmukaisena, kiukuttelemalla ei saa mitä haluaa.

 

[vieras]

Ja lapsemme muuten puhuu jo aika paljon. Eli, voisin kuvitella hänen ymmärtävän joitakin yksinkertaisia lauseita. Varsinkin, kun osaa jo vastata niihin joo/ ei tai otan/ en ota...

 

[ninaTT]

Noin pieni kaipaa turvaa ja aikuista lähelle, mikään koulutus ei auta, vaan hellä ymmärrys lasta kohtaan. Ja noin pienen lapsen kanssa eläintarhoissa ja sirkuksissa kiertely aiheuttaa hälle vaan stressitason nousua, mikä pahentaa tilannetta. Kyselemällä et varmasti vastausta saa. Kannattaa lainata vaikka lapsen kehityksestä kertovia kirjoja, joissa sinulle avautuu paremmmin mitä ja minkä ikäisenä lapselle tapahtuu, ns normaalin kehityksen tahdissa.

ellet ollut ns *pääsiäistrolli*

Jepulis. Ei ihme, että vinku, jos jatkuvasti ollu jotain virikettä ja meininkiä ja menoa ja tekemistä.

 

[ap]

Noin pieni kaipaa turvaa ja aikuista lähelle, mikään koulutus ei auta, vaan hellä ymmärrys lasta kohtaan. Ja noin pienen lapsen kanssa eläintarhoissa ja sirkuksissa kiertely aiheuttaa hälle vaan stressitason nousua, mikä pahentaa tilannetta. Kyselemällä et varmasti vastausta saa. Kannattaa lainata vaikka lapsen kehityksestä kertovia kirjoja, joissa sinulle avautuu paremmmin mitä ja minkä ikäisenä lapselle tapahtuu, ns normaalin kehityksen tahdissa.

ellet ollut ns *pääsiäistrolli*

Jepulis. Ei ihme, että vinku, jos jatkuvasti ollu jotain virikettä ja meininkiä ja menoa ja tekemistä.

Voi vehnäleipä!!!!

Minä pidän huonona äitinä sellaista 1,5 -vuotiaan äitiä, joka ei vie lasta päivittäin ulkoilemaan ja puistoon! Ja joskus leikkimään toisten lasten kanssa! Sitä ne meidän aktiviteetit on. Edelleen. Vai onko vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua suomenkieltä?

Meillä menot tapahtuu lapsen ehdoilla.

Kävimme 2 viikon kiukuttelusession toiseksiviimeisenä päivänä eläintarhassa, joka lapselle oli lähinnä kävelyä autioilla (pari vastaantulijaa) kävelyteillä Korkeasaaressa. Lapsi oli innoissaan eläimistä.

Kuten lapsi on aina innoissaan, kun tehdään jotain. Ei ikiänäikinä kiukuttele, kun ollaan puistossa, kävelyllä tai toisia lapsia katsomassa.

Miten NinaTT sinä veit lapsesi Amsterdamiin seuraamaan deittailujasi jonkun äijän kanssa (kirjoitit tuossa 1-sivun ketjussa niin), jos lapselle on ehdottoman vaarallista koskaan tehdä mitään?

 

[ap]

Ja lapsemme muuten puhuu jo aika paljon. Eli, voisin kuvitella hänen ymmärtävän joitakin yksinkertaisia lauseita. Varsinkin, kun osaa jo vastata niihin joo/ ei tai otan/ en ota...

Niinkö? Isäni pyysi lastani varomaan päätään, kun hän vetää leipien leikkuulaudan esiin hyllystöstä.

Lapsi tuijoti hetken isääni, tarttui päähänsä ja sanoi ai ai. Ja työnsi leikkuulaudan takaisin hyllystön sisään.

Ei ole ainut esimerkki. Ihan sattumaltako lapsi tekee näitä, ymmärtämättä puhetta?

 

[tosi on]

Ap, täältä on turha kuvitella saavansa mitään apua... hyeenat on jo saapuneet

 

[winhis]

Ja nyt sitten parjataan äitiä, joka ymmärtää, että lasta voi kasvattaa ihan pienestä pitäen. Tämä lapsi ei varmaan myöhemmin juokse siellä kaupassa riehumassa, eipä tarvii siitäkin sitten tulla valittamaan. Mä olen juurikin tuosta 1,5 v:n iästä suunnilleen alkanut pitää sellaista, että huutamalla meillä ei saa läpi mitään. Tyttö tuskin on siitä kärsinyt, hoksannut vaan fiksuna likkana, millä tavalla kannattaa olla, jotta saa haluamansa. Ja nykyään, kaksivuotiaana ymmärtää ja useimmiten myös uskoo heti, kun joku asia on ehdoton ei. Ja tämä, vaikka on todella vilkas ja temperamenttinen. Toki raivoaa välillä, normaaliahan se on. Mutta en tajua, miksi edes 1,5 veetä pitäisi paijata, jos hän huutaa kurkku suorana "anna"!

 

[ap]

Ap, täältä on turha kuvitella saavansa mitään apua... hyeenat on jo saapuneet

Kiitos myötätunnosta ja ymmärryksestä!

 

[vieras]

Ja nyt sitten parjataan äitiä, joka ymmärtää, että lasta voi kasvattaa ihan pienestä pitäen. Tämä lapsi ei varmaan myöhemmin juokse siellä kaupassa riehumassa, eipä tarvii siitäkin sitten tulla valittamaan. Mä olen juurikin tuosta 1,5 v:n iästä suunnilleen alkanut pitää sellaista, että huutamalla meillä ei saa läpi mitään. Tyttö tuskin on siitä kärsinyt, hoksannut vaan fiksuna likkana, millä tavalla kannattaa olla, jotta saa haluamansa. Ja nykyään, kaksivuotiaana ymmärtää ja useimmiten myös uskoo heti, kun joku asia on ehdoton ei. Ja tämä, vaikka on todella vilkas ja temperamenttinen. Toki raivoaa välillä, normaaliahan se on. Mutta en tajua, miksi edes 1,5 veetä pitäisi paijata, jos hän huutaa kurkku suorana "anna"!

Just näin!

 

[ap]

Ja nyt sitten parjataan äitiä, joka ymmärtää, että lasta voi kasvattaa ihan pienestä pitäen. Tämä lapsi ei varmaan myöhemmin juokse siellä kaupassa riehumassa, eipä tarvii siitäkin sitten tulla valittamaan. Mä olen juurikin tuosta 1,5 v:n iästä suunnilleen alkanut pitää sellaista, että huutamalla meillä ei saa läpi mitään. Tyttö tuskin on siitä kärsinyt, hoksannut vaan fiksuna likkana, millä tavalla kannattaa olla, jotta saa haluamansa. Ja nykyään, kaksivuotiaana ymmärtää ja useimmiten myös uskoo heti, kun joku asia on ehdoton ei. Ja tämä, vaikka on todella vilkas ja temperamenttinen. Toki raivoaa välillä, normaaliahan se on. Mutta en tajua, miksi edes 1,5 veetä pitäisi paijata, jos hän huutaa kurkku suorana "anna"!

Kiva kuulla, että joku muukin on päätynyt samantyyppiseen ratkaisuun kasvatuksen suhteen kuin minä! Ja vielä kivempaa kuulla, että tällaisella lähestymistavalla on onnistuttu pääsemään eroon huutamisesta melkein ennenkuin se on alkanutkaan Siihen pyrin minäkin. Meillä tyttö on myös temperamenttinen ja vilkas, ihana tapaus

 

[winhis]

Ja nyt sitten parjataan äitiä, joka ymmärtää, että lasta voi kasvattaa ihan pienestä pitäen. Tämä lapsi ei varmaan myöhemmin juokse siellä kaupassa riehumassa, eipä tarvii siitäkin sitten tulla valittamaan. Mä olen juurikin tuosta 1,5 v:n iästä suunnilleen alkanut pitää sellaista, että huutamalla meillä ei saa läpi mitään. Tyttö tuskin on siitä kärsinyt, hoksannut vaan fiksuna likkana, millä tavalla kannattaa olla, jotta saa haluamansa. Ja nykyään, kaksivuotiaana ymmärtää ja useimmiten myös uskoo heti, kun joku asia on ehdoton ei. Ja tämä, vaikka on todella vilkas ja temperamenttinen. Toki raivoaa välillä, normaaliahan se on. Mutta en tajua, miksi edes 1,5 veetä pitäisi paijata, jos hän huutaa kurkku suorana "anna"!

Kiva kuulla, että joku muukin on päätynyt samantyyppiseen ratkaisuun kasvatuksen suhteen kuin minä! Ja vielä kivempaa kuulla, että tällaisella lähestymistavalla on onnistuttu pääsemään eroon huutamisesta melkein ennenkuin se on alkanutkaan Siihen pyrin minäkin. Meillä tyttö on myös temperamenttinen ja vilkas, ihana tapaus

Hyvä vaan kun on luonnetta Ja tosiaan, kyllä meidänkin tyttö vetää vieläkin välillä ihan oksat pois-raivareita, mutta saa sitä olla paha päivä kellä vaan joskus! Sitten raivoaa kiukkunsa pois ja tulee halimaan ja sanoo ite "noin, kaikki hyvin" :heart: Mutta sellaista jokapäiväistä, joka asiasta kitinää ja neuvottelua en kyllä jaksaisi.

 

[ho]

Tee niin kuin itse olet todennut hyväksi! Lapset ovat yksilöitä, eikä nämä palstan mammat voi tietää ja tuntea teidän perhettä ja mikä teille toimii.

Vois vähän jotkut rauhoittua, on vähän rajua jos jonkun mielestä puoltoista vuotiaan kanssa ei voi mennä Korkeasaareen kävelemään... Varmaan olikin ihan huippu virikkeellistä katsella eläimiä ja istuskella rattaissa..

 

[ap]

Ja nyt sitten parjataan äitiä, joka ymmärtää, että lasta voi kasvattaa ihan pienestä pitäen. Tämä lapsi ei varmaan myöhemmin juokse siellä kaupassa riehumassa, eipä tarvii siitäkin sitten tulla valittamaan. Mä olen juurikin tuosta 1,5 v:n iästä suunnilleen alkanut pitää sellaista, että huutamalla meillä ei saa läpi mitään. Tyttö tuskin on siitä kärsinyt, hoksannut vaan fiksuna likkana, millä tavalla kannattaa olla, jotta saa haluamansa. Ja nykyään, kaksivuotiaana ymmärtää ja useimmiten myös uskoo heti, kun joku asia on ehdoton ei. Ja tämä, vaikka on todella vilkas ja temperamenttinen. Toki raivoaa välillä, normaaliahan se on. Mutta en tajua, miksi edes 1,5 veetä pitäisi paijata, jos hän huutaa kurkku suorana "anna"!

Kiva kuulla, että joku muukin on päätynyt samantyyppiseen ratkaisuun kasvatuksen suhteen kuin minä! Ja vielä kivempaa kuulla, että tällaisella lähestymistavalla on onnistuttu pääsemään eroon huutamisesta melkein ennenkuin se on alkanutkaan Siihen pyrin minäkin. Meillä tyttö on myös temperamenttinen ja vilkas, ihana tapaus

Hyvä vaan kun on luonnetta Ja tosiaan, kyllä meidänkin tyttö vetää vieläkin välillä ihan oksat pois-raivareita, mutta saa sitä olla paha päivä kellä vaan joskus! Sitten raivoaa kiukkunsa pois ja tulee halimaan ja sanoo ite "noin, kaikki hyvin" :heart: Mutta sellaista jokapäiväistä, joka asiasta kitinää ja neuvottelua en kyllä jaksaisi.

Juu, satunnaiset raivarit kuuluu asiaan Meilläkin pyritään poisoppimaan näistä jokapäiväisistä kiukutteluista siksi, että koko perheen (myös lapsen) elämä on helpompaa, kun pikkuisella ei ole kaiken aikaa kitinä päällä. Myöskin lapsen elämä muiden kanssa on helpompaa, jos hän kiukuttelee vähemmän. Siis silmälläpitäen hoitoonmenoa jne.

 

[vieras]

No nyt en kyllä ihan ymmärrä niitä, jotka väittävät että 1½v ei ymmärrä tai ei voi tahallisesti kiukutella tai pitää saada ihan kaikki.
Miten kun jossain ranskassa saatta jo leikkikoulussa olla 2v ja leikkikoulu on lähestulkoon vaan ohjattua toimintaa joten eiköhän niitä lapsia ole kuitenkin kasvatettu ennen tuota koulua kotonakin?

 

[vieras]

No nyt en kyllä ihan ymmärrä niitä, jotka väittävät että 1½v ei ymmärrä tai ei voi tahallisesti kiukutella tai pitää saada ihan kaikki.
Miten kun jossain ranskassa saatta jo leikkikoulussa olla 2v ja leikkikoulu on lähestulkoon vaan ohjattua toimintaa joten eiköhän niitä lapsia ole kuitenkin kasvatettu ennen tuota koulua kotonakin?

Mun mielestä ihan selvästi kaikki vauvajutut loppuvat tuossa iässä ja lapsi alkaa kaivata enemmän juuri toimintaa ohjausta ym...