?
..
Vieras
Nyt on menossa rv29. Koko raskaudenajan oon ollut tosi väsynyt (hb alhanen rautalisästä huolimatta), mut lähinnä siis vaan nukuttanut ja oon nukkunut päiväunia aina kun vaan mahdollista (eli aika harvoin, nyt useemmin kun oon saikulla). Meillä siis 1v10kk taapero. Töissä oon käynyt, mutta nyt suppareiden ja selän takia sairaslomalla toista viikkoa.
Välillä menee hermot ja nyt tuntuu näitä päiviä olevan joka viikko. Siis huudan ja saan kauheita itkuraivareita, lähinnä miehelle ja ihan turhista syistä.. Ja tietenkinhän lapsikin sen huomaa, ja se tässä eniten harmittaa kun toinen on ihan syytön.:/ Tänään koitin lämmittää lapselle ruokaa, oltiin puolisen tuntia myöhässä "normaalista" ruoka-ajasta ja lapsi kitis jo nälkäänsä vieressä kun lappasin muusia lautaselle. Ensin koitin "rauhassa" puhella, että ihan kohta tulee jne. mutta sitten karjasin täysiä, että "älä nyt vittu kokoajan kitise!" Kahta kauheampi itkuhan siitä tietenkin tuli ja mulle kauhea äiti -olo. Kyllähän sitä ääntä korottaa millon mistäkin, mutta nyt palo kyllä pinna ja oikeasti karjasin..:/ Pyysin toki lapselta anteeks ja koitin selittää, että äitiä nyt vähän kiukuttaa mut en mä tiedä tajuaako tuon ikänen selittelyjä vielä kauheasti.
Välillä tuntuu, että meinaan ihan pimahtaa. Yleensä ennen karjumista lähen pihalle ja jätän miehen lapsen kanssa ja koitan tulla rauhallisempana takas. Pari viikkoa sitten lähdin ajelemaan, rauhoituin, tulin takas ja mies sanoi jotain, mistä meni uudestaan hermot ja oli pakko lähtee taas pihalle, etten hajota mitään tai rupee karjumaan lapsen nähden.. Onko tämä nyt "vaan raskaudesta" johtuvaa vai oonko mä ihan oikeesti sekoamassa?
Välillä menee hermot ja nyt tuntuu näitä päiviä olevan joka viikko. Siis huudan ja saan kauheita itkuraivareita, lähinnä miehelle ja ihan turhista syistä.. Ja tietenkinhän lapsikin sen huomaa, ja se tässä eniten harmittaa kun toinen on ihan syytön.:/ Tänään koitin lämmittää lapselle ruokaa, oltiin puolisen tuntia myöhässä "normaalista" ruoka-ajasta ja lapsi kitis jo nälkäänsä vieressä kun lappasin muusia lautaselle. Ensin koitin "rauhassa" puhella, että ihan kohta tulee jne. mutta sitten karjasin täysiä, että "älä nyt vittu kokoajan kitise!" Kahta kauheampi itkuhan siitä tietenkin tuli ja mulle kauhea äiti -olo. Kyllähän sitä ääntä korottaa millon mistäkin, mutta nyt palo kyllä pinna ja oikeasti karjasin..:/ Pyysin toki lapselta anteeks ja koitin selittää, että äitiä nyt vähän kiukuttaa mut en mä tiedä tajuaako tuon ikänen selittelyjä vielä kauheasti.
Välillä tuntuu, että meinaan ihan pimahtaa. Yleensä ennen karjumista lähen pihalle ja jätän miehen lapsen kanssa ja koitan tulla rauhallisempana takas. Pari viikkoa sitten lähdin ajelemaan, rauhoituin, tulin takas ja mies sanoi jotain, mistä meni uudestaan hermot ja oli pakko lähtee taas pihalle, etten hajota mitään tai rupee karjumaan lapsen nähden.. Onko tämä nyt "vaan raskaudesta" johtuvaa vai oonko mä ihan oikeesti sekoamassa?
Meilläkin hoitoapu on todella tiukassa, molempien vanhemmat asuu yli 300km:n päässä. Nyt mies meni lapsen kans pihalle vähäks aikaa kun tajus varmaan (kerrankin), että mun tarvii nyt oikeesti saada olla vähän aikaa rauhassa. Muuten mies käy töissä ja kotonakin remontti menossa jo toista vuotta, joten pääasiassa hoidan lasta kyllä yksin. Nyt huomasin, että tällekin kunnalle oli tullut mahdollisuus tilata MLL:stä hoitaja lapselle, voitais kyllä käydä miehen kanssa vaikka kahdestaan jossain joku ilta, ollaan oltu ilta keskenämme tasan yhden kerran esikoisen syntymän jälkeen.. 
