A
arjen luuseri
Vieras
Niin vaikealta, että tekisi mieli luovuttaa ja jättää kaikki vain omaan painoonsa.
Olen aika väsynyt ja loppuunpalanut.
Parhaani yritän, mutta silti saan jatkuvasti pelkkää paskaa niskaan perheeltäni.
Meillä on erityishuomiota tarvitseva lapsi, joka täyttää pian 10 vuotta. Hänellä on kaikenlaisia henkisiä ongelmia, jonka vuoksi hän tarvitsee melkein jatkuvaa huoltamista. Kaiken lisäksi hänellä on univaikeuksia, jonka vuoksi itsekin saan tosi vähän nukuttua öiseen aikaan. Niin ja lapsi kuitenkin herää joka aamu ennen seitsemää ja vaatimalla vaatii minuakin hereille, siinä nykyään onnistumatta kun olen niin väsynyt, etten oikein jaksa millään nousta sängystä pois.
Mulla on mittakuppi niin täynnä, että kohta räjähdän!
Me saatiin peräti 2 viikon kesäloman pidettyä. Siitä ajasta lapset olivat mummolassa jonkun verran, ei koko lomaa ja me vanhemmat saimme hetken lepuuttaa hermoja. Mutta en kuitenkaan loman aikana palautunut ja kotiinpaluu sai hermoni yhä vain kireämmälle.
Tällä hetkellä en näe elämässä paljoakaan positiivisia puolia, jokainen päivä on pelkkää taistelua oman jaksamisen kanssa. Tänäänkin teki mieli jäädä sänkyyn vain koko päiväksi, mutta tunnin päästä pitää olla jo menossa hoitamaan lasten asioita TAAS, niin olipahan joku syy nousta vuoteesta.
En tiedä mitä tällä avauksella hain, kunhan oli pakko avautua jonnekin.
Ja niille, jotka ehdottavat, että hakisin apua masennukseeni/burn outiin, en ole sitä saanut, olen kyllä yrittänyt. Täällä ei ole mt-toimistolla tarpeeksi väkeä, jotta kaikki asiakkaat saisivat tarvitsemaansa hoitoa. Pelkkä lääkitys ei tässä vaiheessa tule kysymykseenkään, se vie lopunkin pohjan meidän parisuhteelta.
Olen aika väsynyt ja loppuunpalanut.
Parhaani yritän, mutta silti saan jatkuvasti pelkkää paskaa niskaan perheeltäni.
Meillä on erityishuomiota tarvitseva lapsi, joka täyttää pian 10 vuotta. Hänellä on kaikenlaisia henkisiä ongelmia, jonka vuoksi hän tarvitsee melkein jatkuvaa huoltamista. Kaiken lisäksi hänellä on univaikeuksia, jonka vuoksi itsekin saan tosi vähän nukuttua öiseen aikaan. Niin ja lapsi kuitenkin herää joka aamu ennen seitsemää ja vaatimalla vaatii minuakin hereille, siinä nykyään onnistumatta kun olen niin väsynyt, etten oikein jaksa millään nousta sängystä pois.
Mulla on mittakuppi niin täynnä, että kohta räjähdän!
Me saatiin peräti 2 viikon kesäloman pidettyä. Siitä ajasta lapset olivat mummolassa jonkun verran, ei koko lomaa ja me vanhemmat saimme hetken lepuuttaa hermoja. Mutta en kuitenkaan loman aikana palautunut ja kotiinpaluu sai hermoni yhä vain kireämmälle.
Tällä hetkellä en näe elämässä paljoakaan positiivisia puolia, jokainen päivä on pelkkää taistelua oman jaksamisen kanssa. Tänäänkin teki mieli jäädä sänkyyn vain koko päiväksi, mutta tunnin päästä pitää olla jo menossa hoitamaan lasten asioita TAAS, niin olipahan joku syy nousta vuoteesta.
En tiedä mitä tällä avauksella hain, kunhan oli pakko avautua jonnekin.
Ja niille, jotka ehdottavat, että hakisin apua masennukseeni/burn outiin, en ole sitä saanut, olen kyllä yrittänyt. Täällä ei ole mt-toimistolla tarpeeksi väkeä, jotta kaikki asiakkaat saisivat tarvitsemaansa hoitoa. Pelkkä lääkitys ei tässä vaiheessa tule kysymykseenkään, se vie lopunkin pohjan meidän parisuhteelta.