AVARUUSLENNOT:80 prosenttia avaruudessa pitkiä aikoja oleskelevista astronauteista saa silmävaurioita. Syytä ei tiedetä, mutta Nasalla on teoria.
Astronautti John Phillips kummasteli, kun hän heinäkuussa 2005 oli tauolla Kansainvälisellä avaruusasemalla eikä pystynytkään nauttimaan lempipuuhastaan eli Maan tarkkailusta.
– Huomasin, että en oikein pystynyt tarkentamaan katsettani Maahan. Ensin en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota, enkä muistaakseni myöskään raportoinut asiasta lennonjohtoon, kertoo John Phillips Washington Post -lehdelle.
Avaruus on epäterveellinen paikka
Saattaa tuntua oudolta, että John Phillips ei raportoinut tilastaan, mutta painottomuudessa eläminen tekee muutenkin kummallisia tepposia elimistölle.
Ihmisen pituus esimerkiksi kasvaa viidellä sentillä, kun taas lihasmassaa katoaa paljon nopeammin kuin Maan pinnalla.
Pitkäaikainen avaruudessa oleskelu on kaiken kaikkiaan suhteellisen epäterveellistä puuhaa. John Phillipsillä ei aiemmin ollut näköongelmia. Kun hän oli oleskellut ISS-asemalla noin kolme kuukauden ajan, hän havaitsi ensimmäisen kerran, että hän ei näe kunnolla.
– Ajattelin, että vaiva katoaa varmasti itsestään, kun palaan Maahan, kertoo John Phillips.
Silmämunat muuttivat muotoaan
Ongelma ei kuitenkaan kadonnut: John Phillipsistä oli tullut likinäköinen.
Kun Nasan asiantuntijat tutkivat astronautin silmiä, kävi ilmi, että Philipsin silmässä oli tapahtunut huomattavia muutoksia.
Silmämunat olivat painuneet niin, että ne olivat huomattavasti normaalia litteämmät, mikä oli aiheuttanut äkillisen likinäköisyyden.
Ongelma koskee monia
Aluksi Nasan lääkärit olettivat, että kyseessä on yksittäistapaus, mutta he erehtyivät.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että kaikkiaan 80 prosenttia ISS-asemalla pitkään oleskelleista astronauteista kärsi samasta ongelmasta – aste-eroja oli tosin paljon.
Oudon avaruustaudin syy ei vielä ole selvillä, mutta Nasan asiantuntijoilla on teoria, jota he aikovat tutkia tarkemmin.
Veri nousee päähään
Nasan teorian mukaan verta yksinkertaisesti kerääntyy astronauttien päähän niin runsaasti, että silmämunien takaosa laajenee, jolloin silmä vähitellen litistyy ja aiheuttaa likinäköisyyden. Maassa sen sijaan painovoima vetää ruumiinnesteitä jalkoihin päin.
Kuulostaa hurjalta, mutta astronautti Scott Kellyllä, joka vietti avaruudessa kokonaisen vuoden, oli avaruudessa ollessaan kaksi litraa enemmän nestettä päässään kuin hänellä on Maassa.
Jos Nasan teoria ylimääräisestä nesteestä aivoissa pitää paikkansa, ongelman ratkaisu on jo lähellä.
Venäläiset ovat nimittäin kehittäneet astronauteille housut, joiden lahkeiden alipaine pitää osan nesteestä pois päästä.
Astronautti John Phillips kummasteli, kun hän heinäkuussa 2005 oli tauolla Kansainvälisellä avaruusasemalla eikä pystynytkään nauttimaan lempipuuhastaan eli Maan tarkkailusta.
– Huomasin, että en oikein pystynyt tarkentamaan katsettani Maahan. Ensin en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota, enkä muistaakseni myöskään raportoinut asiasta lennonjohtoon, kertoo John Phillips Washington Post -lehdelle.
Avaruus on epäterveellinen paikka
Saattaa tuntua oudolta, että John Phillips ei raportoinut tilastaan, mutta painottomuudessa eläminen tekee muutenkin kummallisia tepposia elimistölle.
Ihmisen pituus esimerkiksi kasvaa viidellä sentillä, kun taas lihasmassaa katoaa paljon nopeammin kuin Maan pinnalla.
Pitkäaikainen avaruudessa oleskelu on kaiken kaikkiaan suhteellisen epäterveellistä puuhaa. John Phillipsillä ei aiemmin ollut näköongelmia. Kun hän oli oleskellut ISS-asemalla noin kolme kuukauden ajan, hän havaitsi ensimmäisen kerran, että hän ei näe kunnolla.
– Ajattelin, että vaiva katoaa varmasti itsestään, kun palaan Maahan, kertoo John Phillips.
Silmämunat muuttivat muotoaan
Ongelma ei kuitenkaan kadonnut: John Phillipsistä oli tullut likinäköinen.
Kun Nasan asiantuntijat tutkivat astronautin silmiä, kävi ilmi, että Philipsin silmässä oli tapahtunut huomattavia muutoksia.
Silmämunat olivat painuneet niin, että ne olivat huomattavasti normaalia litteämmät, mikä oli aiheuttanut äkillisen likinäköisyyden.
Ongelma koskee monia
Aluksi Nasan lääkärit olettivat, että kyseessä on yksittäistapaus, mutta he erehtyivät.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että kaikkiaan 80 prosenttia ISS-asemalla pitkään oleskelleista astronauteista kärsi samasta ongelmasta – aste-eroja oli tosin paljon.
Oudon avaruustaudin syy ei vielä ole selvillä, mutta Nasan asiantuntijoilla on teoria, jota he aikovat tutkia tarkemmin.
Veri nousee päähään
Nasan teorian mukaan verta yksinkertaisesti kerääntyy astronauttien päähän niin runsaasti, että silmämunien takaosa laajenee, jolloin silmä vähitellen litistyy ja aiheuttaa likinäköisyyden. Maassa sen sijaan painovoima vetää ruumiinnesteitä jalkoihin päin.
Kuulostaa hurjalta, mutta astronautti Scott Kellyllä, joka vietti avaruudessa kokonaisen vuoden, oli avaruudessa ollessaan kaksi litraa enemmän nestettä päässään kuin hänellä on Maassa.
Jos Nasan teoria ylimääräisestä nesteestä aivoissa pitää paikkansa, ongelman ratkaisu on jo lähellä.
Venäläiset ovat nimittäin kehittäneet astronauteille housut, joiden lahkeiden alipaine pitää osan nesteestä pois päästä.
