On aivan turha syyttää omaisia, ystäviä tai "kyttääviä" sossuja, jos ei itse kykene tai halua toimia lastensa parhaaksi. Kyllä se syyllinen löytyy ihan sieltä peilistä, johon vanhempi katsoo.
Rakkauskin on pelkkää sananhelinää, jos sitä ei teoilla ja valinnoillaan oikeasti osoita. Useimmat lapsiaan kaltoinkohtelevat vanhemmat väittävät kyllä rakastavansa lastaan, mutta mitä merkitystä sillä on jos ei toimi niin kuin lapselle on parhaaksi vaan päinvastoin aiheuttaa hänelle vahinkoa. Kyllähän ne monet miehetkin mättävät vaimojaan turpaan ja jälkeenpäin höpöttävät rakastavansa. Oikea rakkaus ei vain ole sitä.
Toivottavansa ap:n kuvailema äiti saa apua, tunnistaa toimineensa väärin sekä haluaa ja pystyy jatkossa toimimaan niin että lapset saisivat hyvän ja turvallisen lapsuuden.