Joku alempana kyseli vinkkejä 10kk ikäisen kanssa touhuamiseen ja itse toisinaan "tuskailen"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äite"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äite"

Vieras
sitä oman pikkuiseni (8,5kk), että miten saada kotitöitä tehdyksi vauvan kanssa?

Kun tahtoo aika monasti päivät mennä vaavelilla ihme kitinään. Vaikka kaiken pitäisi minusta vaavilla olla ihan hyvin. On tietty samana toistuva päivärytmi jne...

Tästä usein sitten seuraa se, että kaaosta piisaa - ainakin keittiössä. Se usein sitten ahdistaa ja harmittaa itseäni suunnattomasti. Monasti kyllä teen sitten niin, että viimeistään illalla siivoan sotkut - itkipä vaavi tai ei. Kun onhan sitten mies kotona, joka myös katsoo vaavin perään.

Usein huvittaa, että silloin vaavi oli vielä tyytyväinen, kun lattialla köllötteli paikallaan.
Mutta sitten kun lähdettiin liikkeelle, alkoi tämä kitinä - vikinä - kausi. Kun pitäisi tämä mennä toiste päin. Eikös silloin vauvat kitise, kun eivät vielä pääse minnekään?

( Se myös huvitti tuossa 10kk ketjussa, kun joku sanoi siellä näin, että "Jos taas viihdyt kotona niin otat rennosti ja teet myös omia juttujasi. Voi hyvin vaikka lukea ja köllötellä lattialla samalla vauvan kanssa." Juu - ei onnistu tuokaan. Jos noin tekisin, niin vaavi olisi koko ajan kimpussani ja lehti revittynä silpuksi. Parempi on ( jos lehteä haluan lukea ), niin lukea sitä sohvalla, mutta monasti tuossakin käy niin, että vaavi roikkuu lahkeissa kiinni ja kitisee surkeana. Hän pitää eniten sylissä olemisesta ja niin, että olen liikkeellä. )
 
Meillä auttoi -ainakin hetkellisesti kantoreppu. Kädet sai vapaaksi että ainakin jotain pystyi tekemään samalla kun kantoi vauvaa. Lisäksi minulla kipeytyi selkä toiselta puolelta ihan jumiin vauvan kantamisesta, reppu jakaa painon tasaisesti.
 
Mä luulen, että kun vauvoilla tulee se vaiheettä ympäristö alkaa kiinnostaan, mutta ei vielä pääse itse katsomaan/kokeileen niin tulee se kitinä vaihe. Mun vauva on kohta 11kk, mutta on kävellyt kohta 2 kuukautta niin meillä se pääseekin jo (liikaakin) joka paikkaan. Minulla on 2 isompaa jo koulussa olevaa lasta ja koira niin voi olla etten vain ole ehtinyt paljoa miettimään nuorimmaiselle tekemistä, kulkenut mukana menossa. Minusta tämä aika menee niin älyttömän nopeaa. Ei ne kovin kummosia tekemisiä tarvikaan.
 
Sulle ja muille sotkusta/kaaoksesta stressaaville: Relax! Ei ne tiskivuoret ja ruoka"roiskeet" (pöydillä,lattialla ym) ole vaarallisia eikä ne mihinkään karkaa vaikka siivoisit vasta kun "toinen syli" (esim mies) paikalla. Kun meiän esikoinen ekat kuukaudet lähinnä itki (oli allergioita..) eikä todellakaan viihtyny kantorepussa/liinassa,niin siinäpä oppi tekee monia asioita yhdellä kädellä/vauva sylissä. Sitten toisaalta taas - vauva ei mene rikki vaikka hetken kitisis/itkis eikä pääse syliin just sillä sekunnilla. Mä esim en ole opetellut käymään wc:ssä vauva sylissä,moni senkin tekee. Jos toisella oli "kaikki huonosti" saatoin ottaa mukaan vessaan mutta lattialle (ihan pienenä hoitoalustan/pyyhkeen tms päälle),samoin kyllä edes muutaman astian voi nakata koneeseen tai yhden pöytäpinnan pyyhkiä vaikka toinen miten parkuis. Anteeksi,en halua kuulostaa sydämettömältä,mutta näin olen omieni kanssa toiminut ja hyvin on menny.
 
Pienten äiti, kiitokset kannustuksesta!! Itse vain olen semmoinen, etten osaa tehdä yhdellä kädellä mitään kotitöitä ja vauva kulkee sylissä samalla mukana. Mutta toisaalta totta on tuokin, ettei vauva itkusta rikki mene.

Usein kyllä tiskikoneen täyttö vauvan kanssa on sitä sun tätä, sähellystä ja sähläystä suoraan sanottuna, kun vaavi tahtoisi maistella ruokailuvälineitä ja sitä en anna hänen tehdä. Sitten pieni parkuu vihaisen oloisena, kun nostan hänet kauemmas tiskikoneesta ties' kuinka monennetta kertaa ja jälleen pieni uudestaan kömpii konetta tutkimaan.

Itse tykkään myös ruoanlaitosta ja leipomisesta, mutta kummastakin sitä "astiajätettä" tahtoo kertyä ja kun tiskikoneen täyttö on jokseenkin työlästä, niin aika pian kaaos on valmis + sitten harmittaa, kun keittiö on aika usein, kuin sian läävä. Yhdistettynä siihen, että lattiakin on kuin läävä. Tahrainen ja täynnä erinäisiä kuivia ruoanmurusia vaavin ruokailuitten jäljiltä. Vaikka yritän kyllä isompia roskia kerätä roskikseen sitä mukaa, kun niitä tulee.

Välillä myönnän, että kaaos alkaa niin paljon väsyttää, että on vain pakolla raivattava huushollia, vaikkei yhtään mieli tekisi. Saisin kyllä suoraan sanottuna olla ahkerampikin siivooja, kuin mitä nyt olen. Kun ei henkinen mielentila aina niin aurinkoinen ole täällä usein vallitsevan kaaoksen keskellä.
 
Ap, mulla on pian vuoden täyttävä vauva, ja usein on ollut samoja tuntemuksia. Meillä poju ei ole koskaan viihtynyt kovin hyvin itsekseen, ja vielä huonommin sen jälkeen kun oppi liikkumaan - vasta nyt, kun osaa kävellä itse, tuo jaksaa puuhastella jonkin verran myös ilman jatkuvaa huomiota.

Kaaoksen keskellä on kurja olla, ja siitä menee nopeasti mieli matalaksi. Meillä on toiminut se tyyli, että pidän siisteyttä yllä päivän aikana sen verran kuin kerkeän, ja mitä en ehdi siivota niin se hoidetaan suosiolla illalla vauvan mentyä nukkumaan. Mies osallistuu tähän myös. Pidämme illalla siis lyhyen tehotuokion, jonka aikana mieheni usein siivoaa keittiötä ja laittaa tiskit koneeseen ja minä laitan pyykkejä, teen ruokaa ja tarvittaessa osallistun keittiön siistimiseen. Kun joka päivä tekee, kaaos ei pääse valtaamaan alaa ja tuo iltasiivous hoituu oikeasti aika nopsaan. Avainsana on kuitenkin molempien osallistuminen. (Meillä mies ymmärtää päivällä siivoamisen hankaluuden hyvin jouduttuaan hoitamaan vauvaa yksin pari päivää, kun olin sairaalassa pienen toimenpiteen takia.)

Päiväsaikaan yksi kikka on se, ettei ota vauvaa heti syöttötuolista ruuan jälkeen, vaan ensin nopeasti pyyhkii pöydän ja syöttötuolin alustan ja korjaa astiat pois. Aina tämä ei onnistu, jos vauva alkaa "riehua" tuolissa, mutta näin saa kuitenkin toisinaan hoidettua osan hommista pois.
 

Yhteistyössä