V
vieras
Vieras
Olen pitkään säälityn yhden tuttavaperheen lapsia ja nyt alkaa tuntua, että jonkinasteista heitteellejättöä on heidänlainen lastenhoito.Pistän tähän vähän esimerkkejä, niitä kyllä riittäisi kirjaksi asti.
Kun lapset oli pieniä, äiti oli heidän kanssaan kotona. Äiti katsele telkkaria yöt ja nukkui päivät, mies lähtee aamulla töihin ja kun lapset heräsivät, saattoivat he olla yli puoleen päivään ilman aamupalaa/ruokaa kahdestaa kotona, kun äiti nukkui. Toisinaan oli sitten kuulemma muropaketti tyhjennetty olohuoneen lattialle ja syöty siitä(siis lapset keskenään).
Äiti valittaa kun lapset on niin huonoja syömään, ei kai ihme, jos kolmevuotias ei ole koskaan saanut ruokaa, ainoastaan pilttipurkkeja, muroja ja ruisleipää. Ei ole tarkoitus haukkua lasten valmisruokia, mutta kyllä ne pelkkänä ruokana kolmen vanhalle alkaa maistua aika tylsälle. Ja mummolassa lapset syö ruokaa ihan innolla, kun saavat muutakin kun pilttiä.
Äiti ei viitsi viedä lapsia taloyhtiön pihaan, jossa hyvät leikkipaikat, ulos, koska sittenhän lapset haluavat sinne aina. Ihme! Äiti pitää lapset mielummin kotona ja lukee lehtiä.
Lapsille ei myöskään järjestetä syntymäpäiviä, kun ei saada aikaiseksi järjestää.
Toinen lapsista aloitti koulun, niin vanhemmat eivät viitsineet edes reppua lapselle ostaa, vaan joku vanha risa käy, kun ei viitsitty lähteä lapsen kanssa kauppaan ostamaan uutta reppua. Ja tiedän, että heidän taloudellinen tilanne ei ole niin heikko, etteikö sitä reppua olisi pystytty ostamaan, kyse oli saamattomuudesta.
Mielestäni se repun osto on kuitenkin sille lapsella aika tärkeää, itse muistan vieläkin kuinka pollea olin ihan ekasta repustani.
Nämä vanhemmat on siis ihan tavallisia ei juo ym. ja ovat kyllä kotona, mutta lapset on heille ihan pelkkää ilmaa, niistä ei välitetä yhtään.
Itsellä on kova suru puserossa monesti, kun ajattelen mistä lapset jää paitsi. ja tarkoitan sillä ihan halausta ja suukottelua ja ihan tavallista kotonaoloa.
Kun lapset oli pieniä, äiti oli heidän kanssaan kotona. Äiti katsele telkkaria yöt ja nukkui päivät, mies lähtee aamulla töihin ja kun lapset heräsivät, saattoivat he olla yli puoleen päivään ilman aamupalaa/ruokaa kahdestaa kotona, kun äiti nukkui. Toisinaan oli sitten kuulemma muropaketti tyhjennetty olohuoneen lattialle ja syöty siitä(siis lapset keskenään).
Äiti valittaa kun lapset on niin huonoja syömään, ei kai ihme, jos kolmevuotias ei ole koskaan saanut ruokaa, ainoastaan pilttipurkkeja, muroja ja ruisleipää. Ei ole tarkoitus haukkua lasten valmisruokia, mutta kyllä ne pelkkänä ruokana kolmen vanhalle alkaa maistua aika tylsälle. Ja mummolassa lapset syö ruokaa ihan innolla, kun saavat muutakin kun pilttiä.
Äiti ei viitsi viedä lapsia taloyhtiön pihaan, jossa hyvät leikkipaikat, ulos, koska sittenhän lapset haluavat sinne aina. Ihme! Äiti pitää lapset mielummin kotona ja lukee lehtiä.
Lapsille ei myöskään järjestetä syntymäpäiviä, kun ei saada aikaiseksi järjestää.
Toinen lapsista aloitti koulun, niin vanhemmat eivät viitsineet edes reppua lapselle ostaa, vaan joku vanha risa käy, kun ei viitsitty lähteä lapsen kanssa kauppaan ostamaan uutta reppua. Ja tiedän, että heidän taloudellinen tilanne ei ole niin heikko, etteikö sitä reppua olisi pystytty ostamaan, kyse oli saamattomuudesta.
Mielestäni se repun osto on kuitenkin sille lapsella aika tärkeää, itse muistan vieläkin kuinka pollea olin ihan ekasta repustani.
Nämä vanhemmat on siis ihan tavallisia ei juo ym. ja ovat kyllä kotona, mutta lapset on heille ihan pelkkää ilmaa, niistä ei välitetä yhtään.
Itsellä on kova suru puserossa monesti, kun ajattelen mistä lapset jää paitsi. ja tarkoitan sillä ihan halausta ja suukottelua ja ihan tavallista kotonaoloa.
