Jos ero ei johdu mistään suuremmasta...

[myymä]

Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat eronneet miehestään ihan ilman mitään sen pätevämpää syytä, kuin että rakkaus on vain sammunut...

Meillä on ollut todella suuria vaikeuksia miehen kanssa 7 vuoden aikana. Olemme olleet myös kerran jo asumuserossa.
Kumpikin olemme tehneet elämän varrella virheitä ja satuttaneet toisiamme, mutta nykyään sellaista ei ole enää tapahtunut.

tuntuu vain että rakkaus on sammunut. (Mies ei allekirjoita tätä).
Mies on kiltti, ihana, ystävällinen, rakastava, tekee kotityöt, hoitaa työnsä ja opiskelunsa kunnialla ja tämän kaiken lisäksi maailman paras isä.
Hän rakastaa minua (ainakin sanoo niin) mutta joku minun pääni sisällä mättää.
tuntuu, että mies on minulle enemmänkin ystävä. Rakas ystävä.
Harmittaa aivan hirveästi ja tunnen suuria omantunnontuskia koska luonnollisesti satutan miestäni näillä ajatuksilla.

Tiedän, että jos nyt lähden tästä suhteesta, kadun sitä vielä. En tule varmaan ikinä löytämään yhtä luotettavaa ja kilttiä miestä kuin hän.
Miksi sitä ei ole mihinkään tyytyväinen

 

[hyytikyppynen]

liian helppo suhde. Mie ainaki tartten haasteita miehen kanssa muuten menee mielenkiinto.

 

[mupeli]

Ihan kun minä olisin tuon kirjottanut, tosin 3kk sitten. Me erosimme ilman mitään sen kummempaa syytä.Kumpikaan ei ole katunut päätöstä ollenkaan ja nyt todellakin ollaan hyvät ystävät, eikä yritetäkkään olla mitään muuta.

Niin ja yv tä saa laittaa jos haluat enemmänkin jutella

 

[Aaban]

Hmm. Minusta tuo rakkauden sammuminen on sinänsä suhteellinen käsite. Rakastuminen ja rakkaus ovat oikeastaan kaksi eri asiaa. Pitemmän ajan kuluessa parisuhde varmasti väistämättä muuttaa luonnettaan... Ei se ehkä ole samanlaista, kuin rakastumisen alkuhuumassa... Mutta niitä tunteita voi kuitenkin herätellä... Ja tehdä suhteen eteen jotain. Rakkautta on myös luottamus, kumppanuus, halu arjen jakamiseen jne. :xmas:

 

[kii]

Yks elämä..mieti sitä. Mieti missä haluat sen viettää. Joskus hyvä on parhaan pahin vihollinen.

 

[myymä]

Hmm. Minusta tuo rakkauden sammuminen on sinänsä suhteellinen käsite. Rakastuminen ja rakkaus ovat oikeastaan kaksi eri asiaa. Pitemmän ajan kuluessa parisuhde varmasti väistämättä muuttaa luonnettaan... Ei se ehkä ole samanlaista, kuin rakastumisen alkuhuumassa... Mutta niitä tunteita voi kuitenkin herätellä... Ja tehdä suhteen eteen jotain. Rakkautta on myös luottamus, kumppanuus, halu arjen jakamiseen jne. :xmas:

Tätäkin olen miettinyt ja pelkään tekeväni juuri sen virheen, että kadun jälkeenpäin!

 

[myymä]

Ihan kun minä olisin tuon kirjottanut, tosin 3kk sitten. Me erosimme ilman mitään sen kummempaa syytä.Kumpikaan ei ole katunut päätöstä ollenkaan ja nyt todellakin ollaan hyvät ystävät, eikä yritetäkkään olla mitään muuta.

Niin ja yv tä saa laittaa jos haluat enemmänkin jutella

Oliko mies samalla aaltopituudella, vai olisiko hän ollut valmis jatkamaan, jos sinä otit asian puheeksi?
Meillä mies kyllä haluaisi jatkaa... Ja kai minäkin, mutta sitten en taas tiedä. NIIN ristiriitaista!

 

[mupeli]

Ihan kun minä olisin tuon kirjottanut, tosin 3kk sitten. Me erosimme ilman mitään sen kummempaa syytä.Kumpikaan ei ole katunut päätöstä ollenkaan ja nyt todellakin ollaan hyvät ystävät, eikä yritetäkkään olla mitään muuta.

Niin ja yv tä saa laittaa jos haluat enemmänkin jutella

Oliko mies samalla aaltopituudella, vai olisiko hän ollut valmis jatkamaan, jos sinä otit asian puheeksi?
Meillä mies kyllä haluaisi jatkaa... Ja kai minäkin, mutta sitten en taas tiedä. NIIN ristiriitaista!

Sillon kun miehelle tuosta puhuin niin mies olisi halunnut jatkaa. Sitten lähdettiin tytön kanssa kahdestaan lomalle ja sen aikana mies oli saanut rauhassa miettiä että mitä haluaa ja oli tullut samaan lopputulokseen kun minäkin. Ja meillä siis ennen tuota oltiin jo yritetty tehdä kaikki mahdollinen suhteen eteen. Ja tosiaan meillä on vaan se yksi elämä ja pitää miettiä tarkoin mitä siltä haluaa.

 

[Harmaana]

Aivan kuin oisin kirjoittanut tuon tekstin. Ihan samat fiilikset täälläkin. Päätöksen tekemistä vaikeuttaa se, että silloin kun meillä on ihanaa niin se ON TODELLA IHANAA ja silloin kun kaikki menee päin peetä niin menee ja kunnolla.

Sekin, etten halua riistää lapsilta "kunnon perhettä", vaikka noin ei kai saisi ajatella. Joskus toivon, että mies pettäisi niin saisin oikean syyn erolle. Tuo vaan on sellainen mies, ettei ikinä sitä tekisi..

 

[Aaban]

Ei ainakaan kannata tehdä mitään hätiköityä ratkaisua, että ei tarvitse myöhemmin katua... Anna ajan kulua hiukan ja koita herätellä tunteita miestäsi kohtaan. Parisuhde elää ja muuttuu siinä missä siinä elävät ihmisetkin ja useimmissa varmaan tulee tuollaisiakin aikoja... Useimmiten kuitenkin kai ohi meneviä, kun ei takerru niihin liikaa? Voihan se olla sinulta jotain henkilökohtaista kriisiäkin... Tunnetta, että tässäkö tämä nyt on...? Jokaisessa suhteessakin on kuitenkin aina ne omat ongelmansa, ennemmin tai myöhemmin.

 

[Gjkutnns]

Sekin, etten halua riistää lapsilta "kunnon perhettä", vaikka noin ei kai saisi ajatella. Joskus toivon, että mies pettäisi niin saisin oikean syyn erolle. Tuo vaan on sellainen mies, ettei ikinä sitä tekisi..

Voivoi:-(
Lapsien parasta ei saisi enää ajatella ja mieskin vaikuttaa jotenkin vätykseltä kun ei edes vieraissa käy...

 

[Njffryjm]

Jotkut vain ei ole mihinkään tyytyväisiä, aina pitää kurkkia olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat eronneet miehestään ihan ilman mitään sen pätevämpää syytä, kuin että rakkaus on vain sammunut...

Meillä on ollut todella suuria vaikeuksia miehen kanssa 7 vuoden aikana. Olemme olleet myös kerran jo asumuserossa.
Kumpikin olemme tehneet elämän varrella virheitä ja satuttaneet toisiamme, mutta nykyään sellaista ei ole enää tapahtunut.

tuntuu vain että rakkaus on sammunut. (Mies ei allekirjoita tätä).
Mies on kiltti, ihana, ystävällinen, rakastava, tekee kotityöt, hoitaa työnsä ja opiskelunsa kunnialla ja tämän kaiken lisäksi maailman paras isä.
Hän rakastaa minua (ainakin sanoo niin) mutta joku minun pääni sisällä mättää.
tuntuu, että mies on minulle enemmänkin ystävä. Rakas ystävä.
Harmittaa aivan hirveästi ja tunnen suuria omantunnontuskia koska luonnollisesti satutan miestäni näillä ajatuksilla.

Tiedän, että jos nyt lähden tästä suhteesta, kadun sitä vielä. En tule varmaan ikinä löytämään yhtä luotettavaa ja kilttiä miestä kuin hän.
Miksi sitä ei ole mihinkään tyytyväinen

 

[myymä]

Ei ainakaan kannata tehdä mitään hätiköityä ratkaisua, että ei tarvitse myöhemmin katua... Anna ajan kulua hiukan ja koita herätellä tunteita miestäsi kohtaan. Parisuhde elää ja muuttuu siinä missä siinä elävät ihmisetkin ja useimmissa varmaan tulee tuollaisiakin aikoja... Useimmiten kuitenkin kai ohi meneviä, kun ei takerru niihin liikaa? Voihan se olla sinulta jotain henkilökohtaista kriisiäkin... Tunnetta, että tässäkö tämä nyt on...? Jokaisessa suhteessakin on kuitenkin aina ne omat ongelmansa, ennemmin tai myöhemmin.

Kiitos vastauksestasi!
Täytyy tosiaan vain ajan kanssa katsella mihin tämä johtaa..
Ehkä mieskin tässä nyt vähän saa ajattelemisen aihetta ja osaa ajatella asiaa myös eron kannalta.. Mihinkä tässä nyt kiire...

 

[Naurukohtaus]

Minä erosin miehestäni vuosi sitten eikä erolle ollut ´kunnon´syytä,paitsi miehen käyttämä henkinen väkivalta.Mutta muuten mies oli kunnollinen kaikin puolin,omistautui täysin perheelleen ja on maailman paras isä. Koko ajan salaa toivoin että tapahtuisi jotain sellaista että olisi ´hyvä´syy erota.Tosin loppuvaiheessa henkinen väkivalta oli kyllä kärjistynyt niin pahaksi että olisin kai lähtenyt muutenkin. Minä kaipaan myös haasteita suhteeseen ja sitä ei exän kanssa ollut. Sain mitä halusin,milloin halusin ja mies ´totteli´kaikkea mitä sanoin. Nyt olen suhteessa ihanan miehen kanssa,ilman henkistä väkivaltaa ja haasteita riittää :heart: Olen todella iloinen että uskalsin erota vaikka se pahalta tuntuikin.Nyt miehellä on uusi nainen ja olemme hyvissä väleissä.

 

[vieras]

7 vuodessa tulinen rakkaus muuttuu arkirakkaudeksi.
Ei sitä jatkuvaa rakastumisen tunnetta riitä moniksi vuosiksi vaansen tilalle tulee väistämättä arjen harmaus ja sitten taas välillä tulee niitä hetkiä että huomaa tosiaan rakastavansa sitä toista.
Pitää olla _tahtoa_ olla yhdessä.

 

[myymä]

Kiitos muillekkin vastauksista (lisää saa edelleen laittaa)...

 

[myymä]

Haluan myös lisätä, että itse olen ollut aiemmin todella mustasukkainen miehestäni (vaikka syytä ei ole edes ollut) mutta nyt tuntuu, että menköön ja pettäköön, jotta asiat ratkeisivat helpommin!
Tiedän vain ettei hän petä...

 

[jep jep]

liian helppo suhde. Mie ainaki tartten haasteita miehen kanssa muuten menee mielenkiinto.

Se on kumma kun normaalit, toisesta välittävät ihmiset eivät kelpaa, vaan ovat liian "helppoja". Sitten kun löytyy se vaikea k**ipää, joka muksii mustelmille, ryyppää ja rällää, niin sitten itketään kovaa kohtaloa.

Ihmismieli on toisinaan hyvin kummallinen.

Rakkaus muuttuukin matkan varrella. Ja parhaimmillaan suhden onkin syvää ystävyyttä ja välittämistä. Sitäpaitsi vuosien vieriessä ehtivät perhoset vatsasta hävitä ja palata useaan kertaan.