jos ikäero lapsilla 6v niin onko jo liian paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hvh3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hvh3

Vieras
Meillä kaksi lasta 5v ja 4v ja kolmas syntyy kun vanhin on täyttänyt jo 6v. Tuleeko vanhimmalle ja pienimmälle minkäänlaista sisarussuhdetta kun on noin iso ikäero? Aloin vaan miettimään, että onko pienin sitten vaan isompien tiellä. Nuo kaksi vanhinta kun on niin kiinni toisissaan ja ihan parhaat kaverit keskenään. Kokemuksia.
 
Meillä on lapsilla ikäeroa 6 vuotta ja tulevat kyllä erinomaisesti toimeen keskenään.:)
Isoveljellä on kyllä niin hyvät hermot ettei juuri siskolleen ole suuttunut vaikka tämä onkin sotkenut legoleikit sun muut, kuitenkin leikkivät myös yhdessä ja sisko palvoo jo nyt veljeään.:heart:
 
Jokainen perhe on tietysti omanlaisensa yksikkö mutta meillä lapset 7v,5v ja 8kk ja varsinkin tuolla 7v:llä ja vauvalla on aivan omanlaisen ihana suhde.
Molemmat isommat rakastaa niin kovasti pientä sisarustaan että välillä suorastaan kauhistuttaa.
Eli meillä ainakin lasten ikäerot ovat erinomaisen sopivat.
Isommat jo keksivät hyvin keinoja viihdyttää vauvaa ja osaavat jo käsitellä eri tavalla kuin jos olisivat nuorempia.
Varsinkin 5v:lle isosiskoksi tuleminen oli hurjan iso asia ja hän on hyvin ylpeä asiasta. Ja 7v saa purkaa kaiken sen ekaluokkaisen myllertävän mielen halailemalla vauvaa kun maailma on tyhmä.
 
meillä kun pienin syntyi oli isoin pian 6v ja toinen pian 4v. Hyvin on pienin ja isoin saanut luotua sisarussuhteen, isoin (poika) on aina tykännyt hoitaa pikkusiskoaan ja helliä tätä. Nykyisin kun pienin 1,5v leikittääkin sitä :)
 
[QUOTE="niin";22804240]jollei päivähoidolla eroteta isompaa ja pienempää niin hyvin menee =)[/QUOTE]

Menee isoin eskariin muutamaksi tunniksi aamupäivästä. Nuorempi on toki kanssamme kotona.
 
Meinasin kusta naurusta housuun kun luin ap:n viestin. Ei kuule jos kello lyö yli kahdentoista ja ikäeroa tulee minuutti liian paljon niin aikuisena lapsesi eivät tunnista toisiaan koska ikäero on liian suuri. HAHAHAHA. Noniin anteeksi asiattomuuteni, olen vain niin kyllästynyt viesteihin joita täällä näkee missä huolehditaan siitä että ikäeroa on liikaa eikä suhdetta synny ja paras ikäero on pari vuotta jne. blablabla. Kuten sanottu, ikäero ei estä tai takaa ihmissuhdetta. Itselläni on kaksi isoveljeä ja ikäeroni heihin on 5 ja 6 vuotta ja me kolme olemme läheisempiä kuin ketkään tuntemani muut sisarukset. En sitten tiedä minkä takia meillä on niin hyvät välit, mutta lapsenakin oli. Nyt kaikki aikuisia ja edelleen olemme kuin paita,peppu ja sukat combo. Se on vanhemmista ja lasten persoonasta kiinni miten hyviksi suhteet syntyvät, ei iästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Körsä;22804272:
Meinasin kusta naurusta housuun kun luin ap:n viestin. Ei kuule jos kello lyö yli kahdentoista ja ikäeroa tulee minuutti liian paljon niin aikuisena lapsesi eivät tunnista toisiaan koska ikäero on liian suuri. HAHAHAHA. Noniin anteeksi asiattomuuteni, olen vain niin kyllästynyt viesteihin joita täällä näkee missä huolehditaan siitä että ikäeroa on liikaa eikä suhdetta synny ja paras ikäero on pari vuotta jne. blablabla. Kuten sanottu, ikäero ei estä tai takaa ihmissuhdetta. Itselläni on kaksi isoveljeä ja ikäeroni heihin on 5 ja 6 vuotta ja me kolme olemme läheisempiä kuin ketkään tuntemani muut sisarukset. En sitten tiedä minkä takia meillä on niin hyvät välit, mutta lapsenakin oli. Nyt kaikki aikuisia ja edelleen olemme kuin paita,peppu ja sukat combo. Se on vanhemmista ja lasten persoonasta kiinni miten hyviksi suhteet syntyvät, ei iästä.

Miehen lapsuuden perheessä on 3 lasta kahden vuoden välein syntyneinä (nuorimmllla ja vanhimmalla on siis 4 v. ikäeroa) ja eivätkä ole kovin läheisiä. Luonteiltaan aika erilaisia aikuisia ja asumisetäisyydet n. 500 km tekevät tehtävänsä.

Lisäksi mieheni on vanhin lapsista, joka joutui aika pienenä pitämään pienemmilleen "jöötä" kun isä teki pitkää työpäivää, jotenkin tuntuu että edelleen vaikka kaikki "lapset" ovat jo aikuisia niin nämä muutamaa vuotta nuoremmat ovat jotenkin jääneet tenavammalle tasolle. Lisäksi he kertovat kaikki murheensa äidilleen, joka edelleen vuodattaa niitä meille... eli paljon on vanhempien käytöksestä kiinni miten lapset toisiinsa sitoutuvat.
 
Meillä on lapset 6v,(pian 7v) 4v ja 9kk, vanhin oli juuri täyttänyt 6v kun kolmas syntyi. Poika 6v on tykännyt tosi paljon vauvasta, hoitaa ja hellii sitä kovasti ja kertoo usein kuinka ihana vauva meille syntyi, pojalla ja vauvalla on ihana sisarussuhde :) Kovasti pojasta on myös apua arkena, esimerkiksi jos teen ruokaa niin poika pystyy sen aikaa viihdyttämään ja leikittämään vauvaa ja haluaa hoitaa tosi paljon vauvaa.
 

Similar threads

Yhteistyössä