Jos joudut miehesi kanssa onnettomuuteen, niin miten käy lapsillenne?

[eka tulossa]

Oletteko koskaan miettiineet? Keskustelleet lähipiirin kanssa siitä, miten toimittaisiin jos joku onnettomuus kohtaisi?

Keskusteleeko ihmiset tästä keskenään ja varautuuko henkivakuutusta kummemmin "pahimpaan"? Odotan ensimmäistä ja itse olen miettinyt sitä miten haluaisin lapsen elämän tuollaisessa tilanteessa järjestyvän ja en tiedä.

Ei tätä nyt oikein kahvipöydässäkään oikein voi ottaa esille. Vai voiko?

 

["ansku"]

Mä oon puhunu mun siskon kanssa tästä.. ja uskon että se järjestyisi! Meil onneksi kohtuu laaha lähipiiri joista TIEDÄN että muutaman perheen olevan sellaisen että ottaisivat lapset vastaan.
Autamme toisiamme myös muuten, ni miksi emme sitten kun sattuu jotain todella vakavaa. Kyllä siitä voi ja kannattaaki puhua!

 

["vieras"]

Tietääkseni voi tehdä ihan kirjalliset paperit asiasta. Oma äitini on sitoutunut ottamaan siskonlapsensa huollettavakseen, jos siskolle jotain käy. Isää ei ole. Sama varmaan tehdään mekin, siis äidin kanssa tälläinen sopimus tehdään.

 

[hyytikyppynen]

Naapuriin menis veljen ja vaimonsa hoiviin. Asia on sovittu ja jos niile jotaki sattuis toimis myös toiseen suuntaan, eli me otettais niitten naperot hoiviin sitte.

 

[sdsfsf]

No miehen kanssa ollaan tästä puhuttu ja päätetty yhdessä, mihin lapset menisi, mutta ei sitä pitemmälle olla päästy. Leppoisaa kahvikeskustelua tiedossa....

 

[kjkgd]

Mun äidille menisivät. On siitä ollut puhetta kun äidin kanssa voidaan muutenkin puhua kaikesta

 

["vieras"]

Lapsia ei voi testamentata, mutta asiasta voi puhua sukulaisten kesken. Sosiaalitoimi sijoittaa lapset, mutta pyrkii ottamaan sukalaiset huomioon.
Meillä on sen verran iäkkäät isovanhemmat ja vaativat lapset, että eiköhän nuo lapset laitokseen päättyisi tai sitten heidät hajasijoitettaisiin. Kukaan sukulainen ei sisaruksia pystyisi ottamaan.

 

["aansku"]

[QUOTE="vieras";25446464]Lapsia ei voi testamentata, mutta asiasta voi puhua sukulaisten kesken. Sosiaalitoimi sijoittaa lapset, mutta pyrkii ottamaan sukalaiset huomioon.
Meillä on sen verran iäkkäät isovanhemmat ja vaativat lapset, että eiköhän nuo lapset laitokseen päättyisi tai sitten heidät hajasijoitettaisiin. Kukaan sukulainen ei sisaruksia pystyisi ottamaan.[/QUOTE]

ei automaattisesti ole tilanne et vanhemmat ois kuolleet, vaan esim. ollet kolarissa ja sentakia joutuvat joksiki aikaa sairaalahoitoon.

Meil on joskus ollu tallainen tilanne et toinen meistä vanhemmista on loukkaantunu vakavasti ja toinen on lähteny kaveriksi sairaalaan.. löytyi eka soitolla lapsille hoitopaikka.

 

[meah]

Mun äiti ottaisi kaikki neljä. On siitä joskus puhuttu, ja se on itse sanonut, että raskasta varmasti olisi mutta hän kyllä huolehtisi.

 

["Kiraki"]

Useampi hyvä paikka minne mennä, mun äiti, sisko tai miehen äiti tai siskon perhe. Meillä on henkivakuutukset jotta jotain jää lapsille..opiskelut ym. turvattuna..

 

["diu"]

[QUOTE="aansku";25446475]ei automaattisesti ole tilanne et vanhemmat ois kuolleet, vaan esim. ollet kolarissa ja sentakia joutuvat joksiki aikaa sairaalahoitoon.

Meil on joskus ollu tallainen tilanne et toinen meistä vanhemmista on loukkaantunu vakavasti ja toinen on lähteny kaveriksi sairaalaan.. löytyi eka soitolla lapsille hoitopaikka.[/QUOTE]

No kyllä ap taisi tarkoittaa tilannetta jossa kumpikin vanhempi kuolisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25446464]Lapsia ei voi testamentata, mutta asiasta voi puhua sukulaisten kesken. Sosiaalitoimi sijoittaa lapset, mutta pyrkii ottamaan sukalaiset huomioon.
Meillä on sen verran iäkkäät isovanhemmat ja vaativat lapset, että eiköhän nuo lapset laitokseen päättyisi tai sitten heidät hajasijoitettaisiin. Kukaan sukulainen ei sisaruksia pystyisi ottamaan.[/QUOTE]

Ei voi testamentata, mutta siis voi siitä jonkinlaisen paperin jättää jälkeensä, jossa kerrot toiveesi jne. En muista mitä tuo asiakirja sisälsi kun tätini sitä rustasi, olin sen verran nuorempi. Koska jos sä esim. kuolet tai makaat koomassa, niin on sitten joku dokumentti millä näyttää toteen sun tahtosi selvästi ja keskinäiset sopimukset sukulaisten kanssa. Ne helpottaa lasten sijoittamista ja viranomaisten toimintaa.

 

["vieras"]

Jos kuvitellaan, että minulla olisi mies (kuten otsikossa oletetaan olevan) niin lasten isä perheineen epäilemättä huolehtisi lapsista. Aika epätodennäköistä olisi, että lasten isän kanssa menehdyttäisiin samassa tilanteessa. Jos näin kävisi, niin enpä tiedä mihin lapset sijoittuisivat. Luultavasti isän puolen isovanhemmille, koska nämä ovat 10 vuotta nuorempia kuin omat vanhempani. Minulla ei ole sisaruksia. Exällä veli, voi kyllä olla että hänkin olisi jo nykyään kykenevä huolehtimaan lapsista. Uskoisin, että lähipiiristä löytyisi koti lapsille.

 

[Laki?]

Mites suomen lainsäädäntö näissä tilanteissa? Jos ei kirjallista sopimusta ole niin voiko tosiaan esim. sisko sanoa että näin on sovittu, ja sos.toimisto uskoo?

 

["vieras"]

no sehän on kummin velvollisuus ottaa sitten.

 

["Tiina"]

Oletteko koskaan miettiineet? Keskustelleet lähipiirin kanssa siitä, miten toimittaisiin jos joku onnettomuus kohtaisi?

Keskusteleeko ihmiset tästä keskenään ja varautuuko henkivakuutusta kummemmin "pahimpaan"? Odotan ensimmäistä ja itse olen miettinyt sitä miten haluaisin lapsen elämän tuollaisessa tilanteessa järjestyvän ja en tiedä.

Ei tätä nyt oikein kahvipöydässäkään oikein voi ottaa esille. Vai voiko?

Olen kysynyt miehen siskolta, että ottaako pojat, jos meille tapahtuu jotain. Sanoi, että ilman muuta . Uskon, että oma siskoniki ottaisi tai joku toinen miehen sisaruksista.

 

["Sanna"]

Jos äitini ei heitä ottaisi, niin sitten lapset menisivät todennäköisesti minun tai mieheni siskolle.

 

["..."]

Nuo paperit ei ole minkään arvoisia. Voihan ne joille lapset on "testamentattu" muuttaa mielensä tai sitten heidät todetaan epäkelvoiksi ottamaan lapset. Lasten sijoituksen tekee aina sosiaalitoimi ja välttämättä sukulaissijoitus ei ole se paras. Jos esim. isovanhemmat liian iäkkäät, sisaruksilla ei katsota olevan riittäviä edellytyksiä hoitamaan lapsia (esim. iso oma perhe ja vaikka 3 orpoa siihen lisäksi...). Toki tuossa prosessissa halukkaat sukulaiset voi ilmottautua ottamaan lapset ja sitten tehdään päätökset jompaan kumpaan suuntaan.

Omalta kohdaltani en todellakaan osaa sanoa. Mulla on useampia sisaruksia, mutta en tiedä, onko heillä edellytyksiä (eli aikaa ja energiaa) ottaa omien isojen perheidensä lisäksi meidän kolmea. Mun vanhemmat on alkoholisoituneita ja lisäksi liian vanhoja (nyt yli 60v. joten eivät mitenkään voisi kasvattaa nyt 8v. 5v. ja vauvaa).

 

["vieras"]

Mites suomen lainsäädäntö näissä tilanteissa? Jos ei kirjallista sopimusta ole niin voiko tosiaan esim. sisko sanoa että näin on sovittu, ja sos.toimisto uskoo?

Voi olla tai sitten ei. Siksi ne kaffepöytäkeskustelut kannattaa ihan "kirjata ylöskin", ihan varmuuden varalta. Sosiaalityöntekijä lopulta tekee päätöksen, mutta on hyvä jos on näyttää toteen se vainajan toivomus lastensa sijoittamisesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";25446543]Nuo paperit ei ole minkään arvoisia. Voihan ne joille lapset on "testamentattu" muuttaa mielensä tai sitten heidät todetaan epäkelvoiksi ottamaan lapset. Lasten sijoituksen tekee aina sosiaalitoimi ja välttämättä sukulaissijoitus ei ole se paras. Jos esim. isovanhemmat liian iäkkäät, sisaruksilla ei katsota olevan riittäviä edellytyksiä hoitamaan lapsia (esim. iso oma perhe ja vaikka 3 orpoa siihen lisäksi...). Toki tuossa prosessissa halukkaat sukulaiset voi ilmottautua ottamaan lapset ja sitten tehdään päätökset jompaan kumpaan suuntaan.

Omalta kohdaltani en todellakaan osaa sanoa. Mulla on useampia sisaruksia, mutta en tiedä, onko heillä edellytyksiä (eli aikaa ja energiaa) ottaa omien isojen perheidensä lisäksi meidän kolmea. Mun vanhemmat on alkoholisoituneita ja lisäksi liian vanhoja (nyt yli 60v. joten eivät mitenkään voisi kasvattaa nyt 8v. 5v. ja vauvaa).[/QUOTE]

Niinkuin sanottu, se on vain tapa tuoda vanhempien toive esille kun he eivät enään itse sitä ole kertomassa. En sanoisi kyseistä paperia turhaksi, vaikka se ei olekkaan mikään lakipaperi. Se rustaus voi todellakin olla avuksi kun mietitään lapsen sijoitusta. Siksi kannattaa jo eläessään miettiä kuka voisi olla sellainen sukulainen jolla on jonkinlaisia realistisia mahdollisuuksia lapset ottaa (+ halua), ja tuotahan kannattaa myös tarpeen vaatiessa päivittää.

 

["vieras"]

Ei olla asiasta varsinaisesti koskaan puhuttu, mutta mun vanhemmille ei ainakaan lapsi menisi, toivoisin että jompi kumpi siskoistani ottaisi hoitaakseen. Lapsen isovanhemmat on mun mielestä liian vanhoja kantamaan vastuuta pienestä lapsesta, ovat siis jo yli 60 vuotiaita. Toisille kummeille en myöskään haluaisi lastani antaa, ovat hyviä kummeja näin, mutta tietäisin lapseni joutuvan eriarvoiseen asemaan, siksi varmaan se lapseton siskoni miehensä kanssa olisi paras vaihtoehto.

 

["aloittaja"]

Siis eli käytännöt, tavat ja ajattelutavat vaihtelevat todella paljon? Olen itse kolmen lapsen kummi enkä ikinä arvannut, että jonkun mielestä kummius olisi se side, joka tällaisissakin tapauksissa määrittäisi, kuten joku kirjoittaja arveli.

Tietääkö joku täsmälleen, mitä laki asiasta sanoo?

 

[BootyPeppi]

Lapsillani on oheishuoltaja.