Jos kävisi ilmi, että miehelläsi on lapsi, josta hän ei ole itsekään tiennyt niin ...

[Ei edes pahaksi äitipuoleksi]

.. ottaisitteko avosylin lapsen perheeseenne jos lapsen äiti yhtä-äkkiä ilmoittaisi että haluaa miehen tapaavan lastaan?
Mulle tuollainen tilanne olisi painajainen. En todellakaan haluaisi mitään vahinkolasta omaan perheeseeni, varsinkaan jos lapsen olemassaolosta ei ole mieskään aiemmin mitään tiennyt. En kyllä olisi huolinut miestä, jolla olisi muutenkaan lapsia aiemmasta liitosta, koska en halua lasten kärsivän pahasta äitipuolesta (joka olisin varmasti ollut).
Vaikka lapsi on syytön syntymäänsä, niin olen myös minä ja meidän lapsemme syyttömiä tilanteeseen ja siinä mullistuisi aika monen elämä.
Ja mitä ajattelee nainen, joka ilmoittaa miehelle lapsesta vasta vuosien päästä, kun miehellä on jo uusi perhe ja kokonainen elämä. Miksi siitä lapsesta ei voinut ilmoittaa jo odotusaikana? Ketä palvelee tuollaisen pommin tiputtaminen? Jos hankkii lapsen miehen selän takana, miksi tuoda asiaa ilmi myöhemminkään?

 

[PerseeNNuolija]

Onko jollain tutullasi käynyt noin,kun asia tuolleen koskettaa..?

En tiedä ottaisinko heti "avosylin" vastaan,mutta en kieltäisi mieheltä lasta ja asiaan olisi sopeuduttava.

Plus toivoisin kaikki raajat ristissä,että lapsen äiti ei olisi hankala tapaus..

 

["vieras"]

Mä en ole myöskään hyvä noissa äitipuoli-jutuissa, mutta en usko miehenkään tunteiden heti syttyvän.. eli antaisin lapselle mahdollisuuden integroitua jollain tasolla perheeseemme. Voi olla että lapsesta tulisi läheinenkin ajan myötä tai sitten lapsesta tulisi vain silloin tällöin vieraileva vieras.

 

["vieras"]

No varmaan kyllä haluaisin kuitenkin tutustua ko lapseen. Onhan sillä lapsella oikeus tuntea biologinen isänsäkn. Jotenkin kylmältä kuulostaa minusta jos lapselle käännetään vaan selkä vaikka olisikin vaan ns. vahinko lapsi.

 

[Mummeliisa]

En usko, että muodostuisi millään lailla ongelmaksi.
Rakkaus lapseen syntyisi kaikella todennäköisyydellä tutustumisen myötä.

 

[dddd]

Mä tapasin niin ihanan miehen ja niin ihanan lapsen, että ei voinut olla rakastamatta molempia Äitipuoleksi en edes koskaan kuvitellut ryhtyväni enkä rakastuvani mieheen jolla on lapsi. Mutta hups, niin vaan kävi.

 

[juuu]

Toivoisin että lapsen äiti kestäisi ottaa vastaan mun tunneryöpyn. Varmaan vähitellen sitten lapsesta tulisi osa meidän perhettä ja meidän lapsien sisarus. Alkuun varmaan hirmuinen ylläri.

 

[pohjantähdenalla]

Jos se olisi mieheni lapsi oikeasti,niin tietenkin antaisin miehen tavata lastaan ja ottaisin lapsen perheeseeni. Eihän se lapsen vika ole mitä vanhemmat tekevät.

 

[Ei edes pahaksi äitipuoleksi]

Onko jollain tutullasi käynyt noin,kun asia tuolleen koskettaa..?

En tiedä ottaisinko heti "avosylin" vastaan,mutta en kieltäisi mieheltä lasta ja asiaan olisi sopeuduttava.

Plus toivoisin kaikki raajat ristissä,että lapsen äiti ei olisi hankala tapaus..

no tavallaan on Ystäväni sai lapsen ja odotusaikana lapsen isä otti ja lähti ja ei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Ystäväni aikoo odottaa muutaman vuoden ja sitten ottaa yhteyttä isään. ISällä on nyt uusi puoliso ja oletettavasti saavat perheenlisäystäkin lähiaikoina. Mies ei ole kai kertonut vaimolleen salaisesta lapsestaan.
Ystäväni siis aikoo tarkoituksella pudottaa pommin parin vuoden päästä, ihan vaan kostaakseen. yritin puhua sille järkeä, mutta lapsella on kuulema oikeus isään. Joo, toki on mutta kun tarkoitus on vaan kostaa niin... ja tuossa kyllä mahtaa sattua enemmän uuteen puolisoon ja lapseen. Antaisi olla kokonaan, kun ei halua nyt edes elareita mieheltä.

 

[itsellä ollut]

Itsellä ollut juurikin tällainen tilanne. Mutta ketäpä siitä syyttelemään ja mitäpä se sellainen hyödyttäisi? Lapsella on oikeus isäänsä. Isä ollut onnellisen tietämätön lapsestansa. Ja onhan tuo kuitenkin omien lasteni sisarus. Ei kai se suhde ihan sellainen ole kuin jos olisi lapsi ja isä aina toisensa tunteneet, mutta parhaansa tuo mies tekee ollakseen tilanteeseen nähden paras mahdollinen isä tuolle lapselle. Ja itse olen yrittänyt olla mahdollisimman avomielin lasta kohtaan. Syytön se lapsi tapahtuneisiin on. Aluksi tapasivat harvaseltaan pari tuntia kerrallaan, nyt lapsi käy meillä säännöllisen epäsäännöllisesti viikonloppuja viettämässä.

 

[Phoebsi]

En olisi innoissani enkä tyytyväinen ja voin sanoa suoraan että mitään rakkautta lapseen olisi turha odottaa aikoihin. Toki en kieltäisi lapselta biologista isäänsä, mutta miehen tuntien hän olisi pitkään hämillään asiasta. Lapsen äidin olisi kestettävä meidän molempien kylmyys.

Miltähän lapsesta tuntuisi tuollainen?

 

["vieras"]

Mua ei ainakaan vittuakaan mikään lehtolapsi kinnostaisi.

 

[Anatolia]

En minä lasta avosylin perheeseemme vastaanottaisi.

Mies saisi lastaan tavata, jos haluaisi - toivoisin hänen haluavan, mutta voi olla ettei se(kään) olisi niin yksioikoista, ymmärtäisin jos tunteita ei ihan heti ainakaan olisi.

Mutten keksi näin äkkiseltään yhtään hyvää syytä sille, miksi minun pitäisi alkaa äitipuoleksi kenellekään. En halua olla äitipuoli.

 

[ainakin]

Se otetaan vastaan mitä tulee. Jos tuollainen tilanne tulisi, niin en haluaisi rangaista syyttömää lasta. Vaan siihen vaan sopeudutaan.
Muutenkaan ei voi elämää suunitella, ja tehdä jyrkkiä päätöksiä; koska koskaan et tiedä mitä nurkan takana on

 

[fifiia]

Jos kyseessä olisi alaikäinen lapsi väistämättä asiaan liittyisi myös pettäminen, ensiksi olisi pystyttävä rakentamaan uusi luottamus puolisoon enkä ole ollenkaan varma että se onnistuisi. Aikuiseen ihmiseen en katsoisi velvollisuudeksi suhdetta luoda, se syntyisi jos on syntyäkseen, iso yllätys asian paljastuminen varmasti olisi, mutta ei erityisen ongelmallinen.

 

[Phoebsi]

Se otetaan vastaan mitä tulee. Jos tuollainen tilanne tulisi, niin en haluaisi rangaista syyttömää lasta. Vaan siihen vaan sopeudutaan.
Muutenkaan ei voi elämää suunitella, ja tehdä jyrkkiä päätöksiä; koska koskaan et tiedä mitä nurkan takana on

Minä toivoisin tuossa tilanteessa että lapsi säästettäisiin näkemästä aikuisten reaktiot. Ja että aikuiset saisivat rauhassa sopia tilanteesta ja sopeutua. Kaikki tunteet tuollaisessa tilanteessa on ihan inhimillisiä eikä millään tavalla vääriä - ne vain osa täytyy pitää vaikka puolisoiden keskinäisenä tietona ja ehdottomasti lapselta piilossa. Vaikka ymmärtäähän ne raukat yllättävän paljon asioista, tunteista ja ilmapiireistä ainakin.

 

[Olliina]

Kehottaisin miestä hakemaan lapsen huoltajuutta ja lapsen muuttoa meille. Ihan vittuillakseni naiselle, joka salasi lapsen isältään.

 

["Nilla"]

Äidillä voi olla syynsä toimia noin. Ehkä ero on muutenkin ollut niin vaikea, että on tuntunut parhaalta ratkaisulta ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä, vaikka se sitten tarkoittaisikin lapsen salaamista. Lapsen kasvaessa taas tajuaa, ettei lapselta ole oikein riistää isää.

 

["vieras"]

Kehottaisin miestä hakemaan lapsen huoltajuutta ja lapsen muuttoa meille. Ihan vittuillakseni naiselle, joka salasi lapsen isältään.

Toi on hyvä, ja isyystestit tietenkin että voi olla varma onko se miehen ja jonkun horottimen tekonen.

 

["vieras"]

[QUOTE="Nilla";26408341]Äidillä voi olla syynsä toimia noin. Ehkä ero on muutenkin ollut niin vaikea, että on tuntunut parhaalta ratkaisulta ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä, vaikka se sitten tarkoittaisikin lapsen salaamista. Lapsen kasvaessa taas tajuaa, ettei lapselta ole oikein riistää isää.[/QUOTE]

Sehän voi olla joku yhden illan tuikkauskin eikä mikään oikea suhde...

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Nilla";26408341]Äidillä voi olla syynsä toimia noin. Ehkä ero on muutenkin ollut niin vaikea, että on tuntunut parhaalta ratkaisulta ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä, vaikka se sitten tarkoittaisikin lapsen salaamista. Lapsen kasvaessa taas tajuaa, ettei lapselta ole oikein riistää isää.[/QUOTE]

Johan se isä on riistetty, alusta alkaen. Ja tuo olisi niin väärin, niiiiiiin väärin lasta kohtaan ettei tosikaan. Tuollainen kostaminen ja muukin.

 

["vieras"]

Voisi saada mies kenkää, jos tuollainen lapsi ilmestyisi jostain.

Jos lapsi olisi aikaa ennen minua, niin kyseessä ei olisi enää lapsi, vaan aikuinen ihminen.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Nilla";26408341]Äidillä voi olla syynsä toimia noin. Ehkä ero on muutenkin ollut niin vaikea, että on tuntunut parhaalta ratkaisulta ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä, vaikka se sitten tarkoittaisikin lapsen salaamista. Lapsen kasvaessa taas tajuaa, ettei lapselta ole oikein riistää isää.[/QUOTE]
Maailman vaikeinkaan ero ei selittäisi asiaa mun mielestä.

Jos nyt ajatellaan vaikka tilannetta, missä lapsi on jo isompi, ei enää vauva tai pikkutaapero, ja äiti kertoo hänen olemassaolostaan isälle vasta tuolloin. Ja sellainen tilanne se kai aika monelle olisi.

 

[turha mies]

[QUOTE="vieras";26408350]Sehän voi olla joku yhden illan tuikkauskin eikä mikään oikea suhde...[/QUOTE]

Jos mies ei ole itse osannut käyttää ehkäisyä ja suojautua mahdollisilta taudeilta, niin sitten saa luvan kantaa asian seurauksetkin. Vaikka en olisi innostunut äitipuoleilusta, vielä vähemmän olisin innostunut miehestä, joka suhtautuisi torjuvasti omaan lapseensa, jonka alullepanossa on ollut ihan itse osallisena. Kukaan ei pakota niihin yhden illan tuikkauksiinkaan ilman ehkäisyä. Ellei sitten tahdo ottaa sitä riskiä, että niitä yhden illan tuloksia alkaa enemmänkin tulla kolkuttelemaan oville elatusmaksujen ja koston toivossa.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Olisin iloinen että lapsellani olisi se sisarus jota niin kovin kinuaa, pikkuveli tai pikkusisko pitäisi kuulema saada. Isoveli tai -sisko kävisi varmaan kanssa kunhan olisi se sisarus. Ja minun ei tarvitsisi kokeilla onneani skolioosin ja raskauden kanssa selviänkö ilman pyörätuolia hissittömässä kerrostalossa.