Jos kysyisin yhden tosi hupsun ja typerän kysymyksen niin löytyisköhän täältä vastaajaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ninaTT
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
mutta elikäs sun kysymykseen, lasten keskinäinen ulkonäköero ei ole ainakaan meitä haitannut, hauskoja tilanteita se kuitenkin aiheuttaa kun ulkopuoliset eivät ymmärrä, että kyseessä ovat veljekset tai eivät miellä minua kuin toisen äidiksi. :D

Jaa, ei ne mun mielestä olleet kovin erinäköisiä - tosin ehkä mä en niin tarkkaan kattonu? Vanhempaahan oon nähny vaan kerran sillon teillä :) Hiuslaadun eron kyllä huomasin kun vanhemman leikkaus korosti sitä suoruutta.

Se ikeakassi on varmaan muuten vieläkin siellä? Me ollaan tosi aikaansaavia! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No enpä ole vielä kuullut et joku vierastaisi vastasyntynyttään siks et se on "väärän värinen" :D :D Kai sitä nyt asennoituu asiaan ihan eri tavalla kun on parisuhteessa tummemman tai muuten piirteiltään hyvin erinäköisen kanssa että lapsestakin tulee sekoitus, ei kai sitä nyt synnyttäessä rupee ihmettelemään, että ohoh, tällänenkös täältä tulikin?! :O

Siinäpä se - en ole parisuhteessa... Siksi ihmettelen ja uteliaisuudesta kyselen.

Noh, jos nyt kuitenkin itse asiaan mennään ja se lapsi perinteisin keinoin tehdään ja ihminen muutenkin läheinen ja mukana sun elämässä ja suunnittelette tosissanne yhteisen lapsen hankkimista niin kyllähän siinä ehtii jo tottua ajatukseen.

Sit jos mennään koeputkitasolle niin en tiedä miten sä siihen henkisesti valmistaudut etukäteen mut uskon et viimeistään ku lapsi syntyy unohdat sun epäilykset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja CandleLight:
Kiitos. :) Se piti sanomani, että tyttö kyllä itse kiinnittää erilaisuuteensa huomiota, hänellä oli tuossa n. pari vuotiaana jonkin lainen 'kriisi' asiasta. Hän pohti kovasti eroavaisuuttaan ja mistä ne erot tulevat. Suurin osa tytön kavereista ovat vaaleatukkaisia, supisuomalaisen näköisiä tyttöjä, joten meidän neiti eroaa huomattavasti joukosta. Sitä sitten tosiaan käytiin läpi, mistä erot johtuvat, miten ihmisiä on paljon erilaisia, eri näköisiä jne, mutta kaikki me ollaan kuitenkin samanlaisia. Nyt tyttö on ylpeä erilaisuudestaan ja kertoo mielellään ihmisille, mistä erilaiset piirteensä tulevat.

Mun siskopuoli, siis isäni vaimon lapsi edellisestä avioliitostaan, on puoliksi tunisialainen ja puoliksi suomalainen. Vielä 8-9 vuotiaana saattoi manata sitä, ettei hänellä ole "keltaisia" hiuksia jne. Nyt 11-vuotiaana on ylpeä rusketuksestaan :D Mutta jotenkin mä en edes kauheasti huomaa sitä, että tyttö on erinäköinen. Hiukset on kuitenkin ruskeat, ei mitenkään mustat, laatu aika suomalaista kevyttä kiehkuraa. Ihokin tummenee vain kesäisin ja ruskeasilmäisiä on suomessa paljonkin... Mutta tämä tyttö kuuluu mun perheeseen niin ehkä se vaikuttaa, en näe niitä eroja meihin niin jyrkästi. Ja niin se sitten varmaan olisi oman lapsen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Eka määritellään keneltä haluan kysyä: Onko täällä ketään jonka lapsilla olisi eri etniset taustat, ts yhden lapsen isä on selvästi eri näköinen kun toisen lapsen isä? Tai sitten ihan niinkin, että lapset ovat samalle isälle mutta isä selkeästi eri etnistä taustaa kun äiti...?

Itse kysymys: Miltä tuntui kun lapsi syntyi? Näkyikö ja tuntuiko erilaisuus vai tuntuiko lapsi heti omalta? Näkeekö lapsessa heti omiakin piirteitä?

Ja disclaimer: En siis missään nimessä tarkoita pahalla vaan ihan uteliasta pohdintaa harrastan... Ja mietin, että onko sillä väliä jos siemennesteen luovuttaja olisi juuri esim eri värinen kuin mitä itse olen.

Mun esikoisen isä on Chilestä, muiden isä on suomalainen. Hassua sinänsä, että lapset muistuttavat toisiaan, eivät juurikaan mua.

En mä koe, että mun lapsista yksi olisi erilainen - mun lapsia he ovat kaikki ja kaikki tuntuvat omalta, ovat aina tuntuneet.

Esikoisesta on kyllä pariin kertaan kysytty, että olenko adoptoinut hänet etelä-Amerikasta =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No enpä ole vielä kuullut et joku vierastaisi vastasyntynyttään siks et se on "väärän värinen" :D :D Kai sitä nyt asennoituu asiaan ihan eri tavalla kun on parisuhteessa tummemman tai muuten piirteiltään hyvin erinäköisen kanssa että lapsestakin tulee sekoitus, ei kai sitä nyt synnyttäessä rupee ihmettelemään, että ohoh, tällänenkös täältä tulikin?! :O

Siinäpä se - en ole parisuhteessa... Siksi ihmettelen ja uteliaisuudesta kyselen.

Ei tuo minusta niin outo ajatus ole parisuhteessakaan. Kaverini on todella vaalea, niin hiuksiltaan kuin iholtaankin, suomalainen nainen ja miehensä on Etiopiasta. Kyllä hänkin oli jokusen vuoden kerennyt tottua siihen että puoliso on erivärinen, mutta silti raskausaikana hänkin pohti sitä miltä mahtaa tuntua kun saakin vastasyntyneen, tummaihoisen lapsen syliinsä. Millaista on etisä tuosta lapsesta niitä omia ja oman suvun piirteitä jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Noh, jos nyt kuitenkin itse asiaan mennään ja se lapsi perinteisin keinoin tehdään ja ihminen muutenkin läheinen ja mukana sun elämässä ja suunnittelette tosissanne yhteisen lapsen hankkimista niin kyllähän siinä ehtii jo tottua ajatukseen.

Sit jos mennään koeputkitasolle niin en tiedä miten sä siihen henkisesti valmistaudut etukäteen mut uskon et viimeistään ku lapsi syntyy unohdat sun epäilykset.

Olishan tässä vielä pari vuotta aikaa miettiä ja totutella ajatukseen :) Mieheen pitäisi vielä tutustua paremmin ja kysellä tarkemmin hänenkin mielipidettään - mitä en siis ole vielä tehnyt, koska haluan itse olla jokseenkin varma ennen kun annan hänelle toivoa omasta lapsesta. Kyseinen mies on siis pitkään halunnut lapsia mutta elämä ei ole tilaisuuksia suonut. Adoptiolistallakin ollut seitsemän vuotta, mutta eihän suomessa kukaan yksinäinen mies käytännössä lasta voi adoption kautta saada.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
mutta elikäs sun kysymykseen, lasten keskinäinen ulkonäköero ei ole ainakaan meitä haitannut, hauskoja tilanteita se kuitenkin aiheuttaa kun ulkopuoliset eivät ymmärrä, että kyseessä ovat veljekset tai eivät miellä minua kuin toisen äidiksi. :D

Jaa, ei ne mun mielestä olleet kovin erinäköisiä - tosin ehkä mä en niin tarkkaan kattonu? Vanhempaahan oon nähny vaan kerran sillon teillä :) Hiuslaadun eron kyllä huomasin kun vanhemman leikkaus korosti sitä suoruutta.

Se ikeakassi on varmaan muuten vieläkin siellä? Me ollaan tosi aikaansaavia! :D

joo, jotkut kysyvät ulkonäköjen erosta ihan suoraan, osa ei edes huomaa :)

ja joo, ollaan todella nopeita näköjään. vastahan sä joskus tammikuussa (?) täällä kävit :D ne kamat on tosiaan tuolla saunassa ja kierrätyskeskus kamat samoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mun siskopuoli, siis isäni vaimon lapsi edellisestä avioliitostaan, on puoliksi tunisialainen ja puoliksi suomalainen. Vielä 8-9 vuotiaana saattoi manata sitä, ettei hänellä ole "keltaisia" hiuksia jne. Nyt 11-vuotiaana on ylpeä rusketuksestaan :D Mutta jotenkin mä en edes kauheasti huomaa sitä, että tyttö on erinäköinen. Hiukset on kuitenkin ruskeat, ei mitenkään mustat, laatu aika suomalaista kevyttä kiehkuraa. Ihokin tummenee vain kesäisin ja ruskeasilmäisiä on suomessa paljonkin... Mutta tämä tyttö kuuluu mun perheeseen niin ehkä se vaikuttaa, en näe niitä eroja meihin niin jyrkästi. Ja niin se sitten varmaan olisi oman lapsen kanssa.

Siinähän sulla periaatteessa on vastaus sun omaan kysymykseen huomaako erilaisuutta. Sun sisko on sun perhettä, hieman erilainen, muttei siihen huomiota kiinnitä. Oman lapsen kanssa se on vielä selkeämpää, ettei niitä eroja näe. Jos saisit lapsen joka olisi isänsä puolelta eri etnistä taustaa, tuskin hirveästi kiinnittäisit huomiota eroavaisuuteen, onhan se sun perhettä, sun oma lapsi. Varmaan tuntuis samalta kuin kun esikoises syntyi ja sait hänet vierelles. Siinä on sun oma lapsi, sun omaa lihaa ja verta, ei mikään erinäköinen ''kuka tahansa''.

En ehkä oo kovin selkeä sanoissani, toivottavasti tajusit mitä tarkotan. :D
 
Voisin hyvinkin ottaa hoidoissani tummankin lahjoittajan nesteitä, jos oma lahjottaja joskus vetäytyy hommasta. Oikeestaan sellaset tummat lapset onkin nätimpiä kun ihan tosi vaaleet.. :D Olin joskus naimissa Intiasta päin kotosin olevan kanssa ja oisin halunnu lapsia jo sillon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lai-ne:
ymmärrän sun kysymyksen, mutta erinäköisyys ja se löytääkö lapsesta omia piirteitä ei ole aina edes väristä kiinni.

mun lapsilla on erinäköiset isät, vaikka samaa "pääväriä" ovatkin. lapset on keskenään aivan erinäköiset vaikka ovat kumpikin poikia. toisella on valkoinen iho, toisella hyvin tumma pinta. toisella valkoinen taipuisa tukka, toisella ruskea ja piikkisuora. toinen on tosi pitkä ikäisekseen, toinen vastaavasti lyhyt, toinen kevyt, toinen raskasrakenteisempi jne jne. vaikea uskoa, että on sama äiti

Meillä on myös tämmöiset eri näköiset veljekset. Mutta sama äiti ja sama isä, kummatkin supisuomalaisia. Toinen poika on vaan saanut äidin ulkoiset geenit ja toinen on tullut isäänsä.

Ulkopuolisille varmaan hassumpaa, kuin mulle. Itse ajattelen koko ajan että toinen on kuin kopio minusta ja toinen kopio isäsätään. Lapset vertailevat kyllä häiritsevän paljon ulkonäköerojaan. Siis nämä veljekset. Vaikka ovat alle kouluikäisiä kummatkin. Heille tulee monesti paha mieli kun toisella on ulkonäössä jotain jota toisella ei ole. Ja kyselevät kumpi on kauniimpi/komeampi milloin mistäkin kohtaa. Aina vastaan että kummatkin on komeita, vaan eri näköisiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Noh, jos nyt kuitenkin itse asiaan mennään ja se lapsi perinteisin keinoin tehdään ja ihminen muutenkin läheinen ja mukana sun elämässä ja suunnittelette tosissanne yhteisen lapsen hankkimista niin kyllähän siinä ehtii jo tottua ajatukseen.

Sit jos mennään koeputkitasolle niin en tiedä miten sä siihen henkisesti valmistaudut etukäteen mut uskon et viimeistään ku lapsi syntyy unohdat sun epäilykset.

Olishan tässä vielä pari vuotta aikaa miettiä ja totutella ajatukseen :) Mieheen pitäisi vielä tutustua paremmin ja kysellä tarkemmin hänenkin mielipidettään - mitä en siis ole vielä tehnyt, koska haluan itse olla jokseenkin varma ennen kun annan hänelle toivoa omasta lapsesta. Kyseinen mies on siis pitkään halunnut lapsia mutta elämä ei ole tilaisuuksia suonut. Adoptiolistallakin ollut seitsemän vuotta, mutta eihän suomessa kukaan yksinäinen mies käytännössä lasta voi adoption kautta saada.

missä sää oikein tutustut tämmöisiin yksinäisiin lasta haluaviin etnisiin miehiin? Mä en edes tienny että semmoisia on olemassa... Ihan uteliaisuudesta kysyn. Kun mä en meinaa tutustua edes leikkipuistossa kaltaisiini äiteihin, saati sitten aivan erilaisiin ihmisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
missä sää oikein tutustut tämmöisiin yksinäisiin lasta haluaviin etnisiin miehiin? Mä en edes tienny että semmoisia on olemassa... Ihan uteliaisuudesta kysyn. Kun mä en meinaa tutustua edes leikkipuistossa kaltaisiini äiteihin, saati sitten aivan erilaisiin ihmisiin.

Kaverin kautta, olivat työkavereita ja jossakin vaiheessa kämppiksiäkin. Hänen mielestään meistä olis tullu hyvä pariskunta niin järkkäs meidät sitten "yhteen" :) No, en mä usko, että meillä parisuhde toimis mutta musta tuntuu, että vanhempina me voitais silti onnistua varsin hyvin.

Mulla on kavereina hyvin paljon hyvin erilaisia ihmisiä, suurimpaan osaan olen tutustunut jo ennen lapsen syntymää. Nykyään tosiaan tutustuu lähinnä muihin nuoriin äiteihin... Leikkipuistoissa ja avoimissa päiväkodeissa ei jostain syystä pyöri lapsettomia ihmisiä tahi sinkkumiehiä kauheesti :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja CandleLight:
Siinähän sulla periaatteessa on vastaus sun omaan kysymykseen huomaako erilaisuutta. Sun sisko on sun perhettä, hieman erilainen, muttei siihen huomiota kiinnitä. Oman lapsen kanssa se on vielä selkeämpää, ettei niitä eroja näe. Jos saisit lapsen joka olisi isänsä puolelta eri etnistä taustaa, tuskin hirveästi kiinnittäisit huomiota eroavaisuuteen, onhan se sun perhettä, sun oma lapsi. Varmaan tuntuis samalta kuin kun esikoises syntyi ja sait hänet vierelles. Siinä on sun oma lapsi, sun omaa lihaa ja verta, ei mikään erinäköinen ''kuka tahansa''.

En ehkä oo kovin selkeä sanoissani, toivottavasti tajusit mitä tarkotan. :D

Kyl mä taisin tajuta :) Enkä tosiaan ihon- tai hiustenväriin antaisi tänmittaisen projektin kaatua, mutta pohdiskelen vain... Tämmönen fantasiointi ja pohdiskelu lohduttaa sillon ku vauvakuume/opiskelikuume/mikätahansa halutoivointohimotarve tuntuu isolta ja ylivoimaiselta. Ei tarvii toteuttaa mitään hetkellistä päähänpistoa tai heittää toivoa kaivoon, voi fantasioida ja antaa mielikuvituksen laukata ja joskus osasta fantasioista toteutuukin :)
 
Siskoni on melko vaalea, sinisilmäinen, ja lapset puolestaan on puoliksi brasialaisia. Tälleen tädin näkökulmasta en ainakaan ole osannut koskaan erottaa heitä mitenkään meistä kokonaan suomalaisista. Piirteet on kyllä erilaiset, mutta kun ne on erilaiset heti pienestä asti, niin ihan tutuiltahan nuo näyttävät :heart:
 

Yhteistyössä