Jos läheisesi olisi vakavasti sairas

[puuh]

Haluaisitko ehdottomasti saada tietää siitä? Olisiko sinun helppo hyväksyä, että hän tekisi päätöksen puolestasi, ja jottei sinun tarvitsisi surra lähenevää kuolemaa, jättäisi kertomatta asiasta ennen kuin aivan viime metreillä, kun olisi aivan pakko?

Jos sinä olisit kuolemansairas, kertoisitko läheisille heti vai salaisitko sinä asian? Minkä takia valitsisit juuri tietyn vaihtoehdon?

 

[Aivan varma]

Haluaisin ehdottomasti tietää ja suoraansanottuna repisin p****seeni jos mulle vasta kalkkiviivoilla selviäisi asian laita. Syy: haluaisin itsekin sitten saatella asiat loppuun, karsisin arkikiireistä ja satsaisin paremmin jäljelläolevaan aikaan. Toki niinhän pitäisi tehdä muutenkin, mutta ei aina käy kuin haaveillaan.

 

[puuh]

Nostan

 

["vieras"]

Todellakin haluaisin tietää ajoissa. Sitäpaitsi monissa vaikeissa sairauksissa lähtö voikin tulla yhtäkkiä alkuvaiheessa, niin sitten ei olisi mitään hyvästejä.

 

["Tiina"]

Haluaisitko ehdottomasti saada tietää siitä? Olisiko sinun helppo hyväksyä, että hän tekisi päätöksen puolestasi, ja jottei sinun tarvitsisi surra lähenevää kuolemaa, jättäisi kertomatta asiasta ennen kuin aivan viime metreillä, kun olisi aivan pakko?

Jos sinä olisit kuolemansairas, kertoisitko läheisille heti vai salaisitko sinä asian? Minkä takia valitsisit juuri tietyn vaihtoehdon?

Haluaisin ja sain tietää. R.I.P. Vaikka loppuvaiheessa se puhuminen ei olekaan ihan niin helppoa mitä voisi kuvitella...

 

[Mummeliisa]

Haluaisitko ehdottomasti saada tietää siitä? Olisiko sinun helppo hyväksyä, että hän tekisi päätöksen puolestasi, ja jottei sinun tarvitsisi surra lähenevää kuolemaa, jättäisi kertomatta asiasta ennen kuin aivan viime metreillä, kun olisi aivan pakko?

Jos sinä olisit kuolemansairas, kertoisitko läheisille heti vai salaisitko sinä asian? Minkä takia valitsisit juuri tietyn vaihtoehdon?

Kai minulle haikea olo tulisi, jos en saisi "ajoissa" tietää, mutta en usko, että suuttuisin.

Itsekin vaalin tuossa asiassa itsekkäästi yksityisyyttäni siinä mielessä, että jos on ollut rankkaa käsitellä jotain asiaa itselläkin, niin en tahtonut samaan käsittelyyn ottaa läheistenkin tuskaa ja pelkoa...
Kantokyky kaikilla lopulta rajallinen.

Hyvissä ajoin ennen loppua on kuitenkin kaikkien kerrottava.
Oikeus asiallisiin jäähyväisiin ja asioiden setvimiseen on paitsi kuolevalla myös ja ennen kaikkea suremaan jäävillä.

 

[astrolabe]

Pikkuveljeni ei kertonut kellekään, sai itsekin tietää diagnoosin juuri ennen viikonloppua ja kuoli su-ma-yönä. Ensin oli vaikea hyväksyä hänen ratkaisuaan, mutta kun tajusi minkä lahjan hän antoi viime hetkillään... oli se lopulta hänenlaisensa ratkaisu.

 

[Data]

Kertoisin ja haluaisin että minulle kerrotaan. Ihmisit surevat joka tapauksessa, kertomalla etukäteen asiaan voi valmistautua.

 

[astrolabe]

Kertoisin ja haluaisin että minulle kerrotaan. Ihmisit surevat joka tapauksessa, kertomalla etukäteen asiaan voi valmistautua.

Emmie vois salata semmosta sinulta. Enkä kyl mitään pienempääkään asiaa. Mie kertoisin, mutta en voi olettaa sitä muilta. Mieluusti myötäeläisin, mutta jos joku päättää toisin en voi kuin kunnioittaa heidän ratkaisuaan.

 

[Muua]

Pikkuveljeni ei kertonut kellekään, sai itsekin tietää diagnoosin juuri ennen viikonloppua ja kuoli su-ma-yönä. Ensin oli vaikea hyväksyä hänen ratkaisuaan, mutta kun tajusi minkä lahjan hän antoi viime hetkillään... oli se lopulta hänenlaisensa ratkaisu.

Saanko kysya mihin veljesi kuoli?

 

[astrolabe]

Saanko kysya mihin veljesi kuoli?

Keuhkosyöpään.

 

[Helmi S]

Haluaisin tietää, mutta mielestäni läheisen oikeus olla kertomatta olisi suurempi kuin velvollisuus kertoa. Jos hän jostain syystä haluaa mielummin pitää tiedon itsellään, niin kunnioittaisin sitä.

Jos kyse on puolisosta, niin sitten asia on eri.

 

[Keittiönoita]

Kunnioitan jokaisen omaa päätöstä. Enkä itse aio kertoa läheisilleni ennenkuin olen valmis kertomaan. Siis sitten, kun joskus jotain kerrottavaa on. Miksikö? En itsekään halua tietää omasta lähenevästä kuolemastani turhan aikaisin. Koska sen hetken jälkeen jokainen hetki onkin vain kuoleman odotusta. Kaikki, mitä tekee tai jättää tekemättä, liittyisi lähestyvään kuolemaan. Mitä myöhemmin lähtölaskenta alkaa sen parempi

 

[Muua]

Keuhkosyöpään.

voih

 

[....]

Kyllä mä haluisin tietää. Jotenkin ajattelen sen niin,että sit kerkeis valmistautua ajatukseen ettei sitä toista kohta ole.. Mutta toki kunnioittan jokaisen päätöstä,vaikka sitten ei kertoiskaan ku vasta viime hetkillä..

 

[puuh (ap)]

Tilanne on vielä astetta hankalampi, jos läheiset huomaavat salailun. Meillä on tällainen tilanne. Toisaalta tekee mieli kunnioittaa toisen tahtoa salata asia, toisaalta tekisi mieli puhua. Kysyttäessä läheinen kuitenkin vakuuttaa olevansa kunnossa, vaikka kuka tahansa tuntematonkin näkee jo kauas, että asiat ovat jo todella, todella huonosti.

 

["vieras"]

Jos kyseessä todella läheinen ihminen, niin haluan tietää. Esim. oma äitini kuoli viisikymppisenä syöpään ja halusin olla tukena. En koe, että olisi ollut välittämistä olla kertomatta.

 

[Anatolia]

Miten niin "jos"...

Haluan tietää, ja tiedänkin onneksi. Haluaisin tietää jatkossakin.

Itsekin olisin rehellinen, jos sairastuisin vakavasti.

 

[Ultramariini]

Haluaisin tietää jos läheiseni olisi vakavasti sairas. Ja nyt kun itse olen terve, on helppo ajatella, että jos itse sairastuisin vakavasti haluaisin kertoa asiasta. Minusta olisi väärin salata sitä puolisolta, enkä haluaisi salata asiaa lapsiltakaan. Mutta voi olla, että ajattelisin toisin, jos nyt sairastuisin vakavasti.

 

[Waahtera]

Haluaisin tietää.
Ensinnäkin läheisen kuolemaan voisi henkisesti varautua jo ennalta ja mahdollisesti jättää hyvästitkin (koen, että isoisäni kuoleman kohdalla tämä helpotti varsinaista surutyön tekemistä).
Toisekseen haluaisin olla jotenkin tukena sairaudessa.. tuntuisi kamalalta, että läheinen ihminen on yksin joutunut sairastamaan ja odottelemaan kuolemaa (tämä siis siinä tapauksessa, että ei olisi kertonut kenellekään asiasta)

Toisaalta, jos ihminen ei olisi kertonut, en usko, että olisin vihainen/katkera tästä (vain surullinen).. Kumminkin tällainen on sairaan ihmisen oma asia ja hänen oma päätöksensä, kertooko vai ei.. Hyvin ymmärrän, jos ihminen haluaa viettää viimeiset hetkensä läheisten kanssa niin, että nämä ovat iloisia eikä niin, että puolet porukasta itkee silmät päästään ja toinen puoli ei uskalla/osaa sanoa mitään...

 

[fifiia]

Vähän riippuu tietenkin läheisestäkin miten asiaan suhtautuisin, luultavasti olisin hieman pettynytkin ettei hän haluaisi asiasta minulle puhua (pettymys ainakin osin olisi varmasti ammatillistakin). Itsetoivoisin osaavani puhua asiasta avoimesti, mutta niin ettei se synnyttäisi "panikkia", turhia pelkoja tai sääliä.