Jos lapsi ei kävele päiväkotiin mennessä

[vierailija_]

\

\

Vaikka se tuntuu ilkeilyltä, on se silti totuus että lapsen olisi joitain taitoja hyvä osata ennen kuin hänet vie päiväkotiin. Konttaavan lapsen ulkoilu on todella työlästä, jos hänen täytyy olla ulkona yhtä kauan kuin isompien. Kylmä siinä tulee, yritä itse viettää maassa yli tunti. Tai sitten pue itsesi aivan tönköksi ettet palele muttet pääse liikkumaankaan.

Toivottavasti lapsesi oppii kävelemään ennen hoitoon menoa. Tai toivottavasti hoitopaikassa on niin mukavia hoitajia, että jaksavat pitää sylissä ulkona. Ja toivottavasti tulee lämmin syksy.

En kyllä ymmärrä miksi talous täytyy saattaa sellaiseen jamaan että töihin on rynnättävä kun lapsi on vielä melkein vauva (ja vielä vuoropäivähoitoon!). Asua voi hiukan ahtaamminkin (miksi kaikki kuvittelevat että heti raskausuutisen saatuaan on pakko hommata vähintäänkin kolmio) ja ajaa halvemmalla autolla, ei se lapsi arvosta sitä omaisuutta vaan sitä, että hänestä ehditään pitää huolta.

Olen täysin samaa mieltä! En veisi päiväkotiin edes lasta kuka ei osaa puhua. Saatikka lasta kuka ei osaa kävellä..... Onneksi nuorimmaiseni oppi 9kk kävelemään ja menevät yhdessä iso veljensä kanssa päiväkotiin SISARUSryhmään, aikaisintaan kun nuorempi on 2v ja hänellä on tosiaan silloin 3,5v isoveli "turvana". Sori mut en vaan pysty ymmärtämään AP sun tilannetta.....ja vielä vuorotarhaan huh...

no sepäs kertoo varmaan näistä kommentoijista kaiken kun ei pysty ymmärtämään, maailma on joillekin niin musta-valkea..

 

[peppi]

Meillä lapsi nostettiin aluksi aamupäivän ulkoilun yhteydessä tarvittaessa omiin rattaisiinsa istumaan ja seuraamaan muiden menoa jos väsytti ja sai niissä vaikka ottaa lyhyet nokoset. Puhu ei muuten vieläkään (ikää 1v7kk), sukuvika tuo myöhään puhumaan oppiminen, mutta sekään ei kyllä ole tarhailua haitannut vaan on kaikin puoli tyytyväinen ja iloinen lapsi.

 

[Sinttien äiti]

\

Meillä lapsi nostettiin aluksi aamupäivän ulkoilun yhteydessä tarvittaessa omiin rattaisiinsa istumaan ja seuraamaan muiden menoa jos väsytti ja sai niissä vaikka ottaa lyhyet nokoset. Puhu ei muuten vieläkään (ikää 1v7kk), sukuvika tuo myöhään puhumaan oppiminen, mutta sekään ei kyllä ole tarhailua haitannut vaan on kaikin puoli tyytyväinen ja iloinen lapsi.

Pidin esikoiselle aikanaan jopa turvallisempana paikkana puhumattomana päiväkotia kuin pph:ta. Päiväkodissa kun on useampi hoitaja hoitamassa ja valtaosan päivää jopa 2-3 hoitajaa yhtä aikaa, vain aamusta (ennen 7 tai 7.30) vain yksi. Pph:lla taas puhumaton lapsi on sen yhden hoitajan "armoilla" koko hoitoajan eikä edes pysty kotona kertomaan tapahtuneesta. Valtaosa pph:sta on ihan asiallisia, mutta valitettavasti aina joskus löytyy asiaton. Ja esikoinen oppi puhumaan 2v9kk iässä, joten pitkään olisi saanut sitäkin kotona odottaa.

Nyt vanhemmat sisarukset varmasti kertovat, jos pk:ssa tapahtuu jotain kummallista. Sen verran räpättäviä he ovat. Vaikka olen kyllä saanut pk:ssakin hoitajat kiinni ohjeiden vastaisesta toiminnasta, kuten myös aikanaan esikoisen pph:n, joka syötti alle 1 v:lle pinaattia.

 

[taustalla]

\

En kyllä ymmärrä miksi talous täytyy saattaa sellaiseen jamaan että töihin on rynnättävä kun lapsi on vielä melkein vauva (ja vielä vuoropäivähoitoon!). Asua voi hiukan ahtaamminkin (miksi kaikki kuvittelevat että heti raskausuutisen saatuaan on pakko hommata vähintäänkin kolmio) ja ajaa halvemmalla autolla, ei se lapsi arvosta sitä omaisuutta vaan sitä, että hänestä ehditään pitää huolta.

Kyse ei ole omaisuuden haalimisesta. Asumme pääkaupunkiseudulla kaksiossa (oma) ja kulut ova edullisemmat kuin vuokralla sillä laina-aika on pitkä. Meillä ei ole autoa. Mutta emme tienaa kumpikaan kovin paljoa ja asuminen Helsingissä ja lähikunnissa maksaa... :/

Asenteesi on omituisen yleistävä ja mielestäni surullisen riidanhaluinen. Minulla ei vaan ole vaihtoehtoa. Olen ollut jo 4 kuukautta hoitovapaalla, sillä säästin sitä varten työssä ollessani. Olisin ollut pidempäänkin, mutta se ei nyt vaan ole mahdollista.

 

[päiväkotiin menosta]

aika ikäviä kommentteja annatte täällä. missä on määrätty että lapsen pitäisi kävellä ja puhua ennen hoitoon menoa. esikoinen meni hoitoon 2v3kk juuri tuon puheenkehityksen vuoksi. ei puhunut eikä puhu vieläkään kuin muutamia sanoja, on dysfaatikko. nuorempi meni 10,5kk iässä hoitoon, eli ihan vauvana, lähti käveleen 1v2kk. toukokuussa aloitti ja elokuussa käveli. tuskimpa talvellakaan olisivat hangessa istuttaneet. ryhmässä on aina näitä vauvoja, vanhin taitaa olla 2vuotias tällä hetkellä. poika nyt 1,9kk puhetta tulee, syö itse. Näille pienemmille on vauvaruoka tarjolla. samoin päiväunet nukutaan lapsen omanrytmin mukaan.(ainakin meidän pk:ssa).
lyhennetystä työ ajasta vielä, kannattaa harkita 75%. en myöskään pysty työpäiviä lyhentään, mutta vapaa päiviä enemmän joten hoitopäiviä tulee vain 1-4vko.

 

[syksyllä töihin]

Meillä on asuntolainaa myös, koska rakensimme muutama vuosi sitten. Ei ole täällä hämeessäkään kaikkein edullisinta tuo asuminen vaikka millaisen asumismuodon valitsisi. Meillä mielestäni kuitenkin ihan kohtuullinen laina. Tosin kk-erät tarkoituksella aika isoja, ettei laina-aika venyisi eläkkeelle saakka. Nyt hoitovapaan ajan pidämme puoli vuotta lyhennysvapaata ja maksamme vain korkoja. Kummankaan palkka ei ole niitä parhaimpia, joten ei mieskään voi kovin pitkään yksin elättää meitä ja maksaa "molempien osuutta" lainasta omalla palkallaan. Tuo k-hoidon tuki kun ei järin suuri ole, kuten hyvin nämäkin mammat täällä varmaan tietävät. Lienee teillä sitten aika hyvätuloiset puolisot kun ette ymmärrä, että elääkseen on töitäkin valitettavasti tehtävä! Ruvetaan nyt sitten itsekin tällaiselle linjalle kun kerran asian viereen mentiin :/

 

[syksyllä töihin]

Niin ja sitten vielä, että millaiseenhan räyskään sitä pitäisi nuo kulkupelit vaihtaa, kun molemmat autot vm 90 eli toistakymmentä vuotta vanhoja ja paljon ajettuja ovat. Kaksi autoa on pakko olla täällä korvessa, että pääsee molemmat töihin, kun ei busseja kulje sopiviin aikoihin ja vaikka olisin kotonakin niin ei mihinkään päästäisi, ei edes kauppaan lapsen kanssa jos olisi vain yksi auto käytössä. Silti en muuttaisi haisevaan kaupunkiin ja meluisaan kerrostaloon!

 

[Kaiza80]

Heips.

En nyt ehtinyt kaikkia tekstejä ruveta lukemaan, mut halusin tulla kertomaan oman kokemukseni.
Meidän poika meni 1v pph:lle, osasi jo kävellä. Samanikäinen hoitokaveri ei osannut kävellä. Meni viikko ja hänkin käveli, vaikka aikaisemmin ei edes kontannut, istui vaan ja työnsi itseään eteenpäin. Meillä meni jo eka päivä mainiosti. Missään vaiheessa ei poika ole itkenyt hoidossa ikäväänsä (muutakun isä lähtee, mikä on tietty ihan normaalia ja ehkä jopa suotavaakin, että on sosiaaliset suhteet kehittyneet oikein), toinen pikkuinen itki pari viikkoa. Mutta en usko, että tällä oli mitään tekemistä liikkumisen kanssa, vaan sillä, että meidän poika oli tottunut muihin ihmisiin/lapsiin ja ollut usein myös hoidossa, vaikkakin vaan pari tuntia. Tämä toinen taas ei ole ollut ikinä yksin edes isänsä kanssa, aina on äiti ollut paikalla. Itse olen siis sitä mieltä, että pelkkä liikkumistaito (tai niinkuin joku puhui jopa puhetaidosta!) ei kerro mitään hoidossa pärjäämisestä. Enemmän siinä on mun mielestä kyse lapsen omasta persoonasta, vanhempien positiivisesta ja kannustavasta asenteesta ja myös hyvästä kontakteista hoitohenkilökuntaan. Meillä ainakin on sekä pph:sta että varahoitopaikasta (joka on iso päiväkoti) vain hyviä kokemuksia. Meidän poika suorastaan juoksi päiväkotiinkin sisään viime viikolla, kun sinne "joutui" varahoitoon.
Ja mitä ulkoiluun kylmällä tulee... meidän poitsu ainakin vaikkakin kävelee, tykkää kauheasti ryömiä, kontata ja möyhätä lumessa. Mitä väliä sillä siis on, jos on maassa. Uskokaa vaan niihin hoitajiin, kyllä ne on ammattilaisia ja osaavat asiansa. Ja lapsi kyllä ilmoittaa, jos sillä on huono olla tai kylmä, ainakin meidän lapsi!
Eli itse haluan kannustaa ja valaa uskoa. Pelkäämällä (tai syyllistämällä, niin kuin osa porukasta tekee) ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
Uskon vakaasti, että ap:n lapsi tulee pärjäämään aivan hyvin hoidossa.
Tsemppiä ja hyvää mieltä!

 

[taustalla]

Tuosta kävelystä... Se on kyllä ihan sama osaako vai ei, kyllä se on lapsen muu kehittyminen, sosiaaliset taidot sekä kykeneväisyys eroon vanhemmista, jotka ratkaisevat päiväkotiin soputumisen.

Meidän poika osasi kävellä päivähoitoon mennessä, oli kävellyt 3 kuukautta. Mutta kun talvella aloitti päiväkodissa, niin eihän siitä pihaliikkumisesta tullut ekana vuonna mitään! Kankeat haalarit ja epätasainen luminen sekä jäinen maasto pitivät pojan maassa. Eikä omin avuin oikein ylös päässyt.

Tädit kyllä auttoivat pystyyn, istuttivat pulkassa ja rattaissa ja huomioivat niin hyvin kuin mahdollista. Mutta enhän itse kotona ollessakaan oikein muuta voinut. Ulkoilut hoidettiin kotipihalla samalla lailla: rattaissa, pulkassa tai pihalla istuskellen ja kompuroiden...

Joten ihan sama osaako kävellä! Varmasti ei jätetä päiväkodissa heitteille sen takia! Ja se ulkoilu kotona ei suju yhtään sen kummemmin kuin päiväkodissakaan jos lapsi ei osaa kävellä... Rattaissahan äidit silloinkin pitävät eikö? Tai maassa.

 

[taustalla]

En tiedä missä asustat, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla on päiväkotien tasossa todella isoja eroja. Osa päiväkodeista on vain lastensäilityspisteitä, joihin en lapsiani koskaan veisi. Käy käydä tutustumassa ajoissa päiväkotiin ja sen henkilökuntaan ja kysele miten pienimmät huomioidaan ja kuinka monta hoitajaa on ryhmälle jne. Onko hoitajilla aikaa pitää lapsia sylissä ja ruokkia rauhassa. Kannattaa myös satsata lapsen asusteisiin (kenkiin ja pukuun) erityisesti, jos hän ei kävele. Ei ole mitenkään tavatonta, että pienimmätkin makaavat ja ryömivät kylmässä ja märässä maassa ulkoilun ajan...Eli kunnon goretexit jalkaan ja kosteussuojattu puku.

 

[taustalla]

Pakko kysyä kotiäideiltä, että miten te hoidatte kävelemättömän lapsen ulkoilutuksen!? Mikä siinä on niin paljon erinomaisempaa kuin päiväkodeissa!?

 

[syksyllä töihin]

Asumme pienellä paikkakunnalla hämeessä ja täällä on tasan yksi vuorohoitopäiväkoti, joten sinne on vietävä oli millainen oli. Muualla kun ei tarvittaessa esim iltahoitoa ole mahdollista saada. Toki alkuun yritämme järjestää niin ettei lapsen tarvitsisi iltaisin hoidossa olla, mutta emme halua eri hoitopaikkaa aluksi vaan suoraan siihen missä on jatkossakin. Joskus on pakko sellaisia vuoroja tehdä, että molemmat ollaan ilta-aikaan töissä, vaikka alkuun saisimmekin järjestettyä vuoromme limittäin.

 

[kotiäiti nro 14]

Ei minusta kävelemättömyys ole mikään hoitoon viemisen este. Ja aloittajan ei tarvitse puolustella kenellekään hoitoon viemistään. Se on jokaisen vanhemman oma-asia.
P.s. Oma lapseni lähti kävelemään vajaan 2-vuoden iässä.

 

[Spin]

Tyttömme aloitti päiväkodin 11kk vanhana, ei kävellyt, konttasi ja nousi tukea vasten.
Meni 2 kk ennenkuin alkoi sitten kävellä.
Päiväkodissa sai osakseen erityishuomion kun oli pienin, kiitos siitä ihanille hoitajille :flower:
Oli talvi kun oppi kävelemään ja pihalla olo ei hirveästi neitiä kiinnostanut. Istuksi sitten rattaissaan, pulkassa tai hoitajan sylissä, näinhän se olisi mennyt kotonakin.
Hoitajien kanssa pikkuisesi treenaa kävelyä, katsoo muista mallia, pienet osaavat väistellä vielä pienempiään, hän oppii sosiaalisia taitoja ym. Heidän peräänsä katsotaan joten ole huoleti äläkä ainakaan syyllista itseäsi mistään!!!
Itse olen mennyt aikanaan 8kk ikäisenä päiväkotiin ja kas tällainen minusta on tullut =)

 

[syksyllä töihin]

Voi kiitos jälleen ihanasta vastauksesta :flower: =) Eiköhän se siitä ala sujumaan. Kyllä jo olen positiivisemmalla mielellä, vaikka noita lannistaviakin kommentteja on tullut ihan riittävästi. Toivottavasti joku muukin asian kanssa painiskeleva on osunut lukemaan tätä ketjua ja saanut "uskonvahvistusta" asiaan.

 

[Oinas74]

\

Ei minusta kävelemättömyys ole mikään hoitoon viemisen este. Ja aloittajan ei tarvitse puolustella kenellekään hoitoon viemistään. Se on jokaisen vanhemman oma-asia.
P.s. Oma lapseni lähti kävelemään vajaan 2-vuoden iässä.

On kulunut jo yli puoli vuotta töihinpaluustani ja olen miettinyt samoja asioita kuin moni muu täällä. Olen sitä mieltä, että oli koko perheen edun mukaista palata töihin. Olin kuitenkin kotona lähes 1,5 vuotta. Ensinnäkin: oli terveellistä päästä takaisin työelämään, ja kun on IT-alalla niin johan sitä putoaa kärryltä jos on liian pitkään kotona. Toiseksi: talous alkoi oikeasti natista liitoksissaan vaikken sitä itse huomannutkaan, mies kun hoitaa talousasiat. Viihdyin toki kotona mutta voin kyllä henkisesti paremmin kun saan olla töissä. Kolmanneksi: esikoispojalla (silloin lähes 3 v 9 kk) oli puheenkehitys pahasti jäljessä ja nyt on selvästi sekä päiväkoti että terapiat auttaneet. Neljänneksi: oletin, että nuorempi poika oppii kävelemään päiväkotiin mennessä mutta toisin kävi (nyt jo 1 v 10 kk). Hyvin hän on kuitenkin pärjännyt hoidossa konttaamallakin, ja tukea pitkin kävellen, ja on oppinut jo itsenäisesti syömäänkin. Satunnaisesti hän ottaa jo askeliakin ja seisoo ilman tukea, mutta tosi pitkään olisin saanut jäädä kotiin odottelemaan kävelemäänlähtöä. Puhettakaan ei vielä oikein tule, vaikka ymmärtää selvästi tosi paljon ja sanoo sanan ekan tai viimeisen tavun.

Eli väittäisin, että esikoispojallemme ei olisi tehnyt hyvää, jos olisin päättänyt olla pitempään kotona. Ihan selvästi alkoi puhetta tulla enemmän, jo ennen puheterapiaakin. Luulenpa, että poika kuuntelee muita pieniä lapsia ja oppii heiltä, ei niin paljon aikuisilta.

Mitä talouteen vielä tulee niin mies on maatalousyrittäjä eli tuloja ei tule tasaisena virtana vaan kausittain. Siksikin oli hyvä että palasin töihin tasapainottamaan talouttamme. Ja kuten jollakin kirjoittajalla, meilläkin on oltava kaksi autoa koska asumme tosi korvessa, ja sattumoisin vielä Hämeessä =) Autot eivät ole upouusia mutta luotettavia ja toimivia. Pitkää työmatkaa ei tehdä millä tahansa "ropposella"

 

[rouva metsikkö]

voi kauhia mitä te oikeesti aattelette sellasista ihmisistä jotka vievät lapsensa 10kk päivähoitoon

mula on edessä toukokuussa sama projekti ja junioro ei taatusti kävele kun vasta ryömii.

mutta pankki ei varmaan anna lainan maksuun joustoa niin kauaa että äiti oottelee kotona kuopuksen kävelynopettelua!

yksi ihminen ei palkallaan maksa asuntolainaa,ruokalaskuja ja muita menoja neljältä hengeltä!

joten kyllä tämän äitin on pakko lapset hoitoon laittaa ja ottaa kaikki kakka niskaan niiltä jotka katsovat kieroon tämän asian takia,mutta onneksi minä en välitä siitä pätkääkään.elintaso on pakko pitää sellasena että lapsillakin on hyvä olla

 

[mama]

\

Meillä on 1v8kk ikäinen tyttö, joka ei vielä kävele, ja kyllä täytyy sanoa että päiväkodissa ulkoilut olisivat aikamoista kärsimystä lapselle. Maassa kontaten tulee näin talvella pian kylmä, ja paksu haalari päällä on muutenkin konttaaminen tukalaa, ei sitä kauan jaksa. Rattaissa istuessakin tulee kylmä ja pieni tuskastuu kun tekisi mieli ottaa osaa leikkeihin.

Niin pienen paikka ei ole päiväkodissa, jos ei osaa vielä itse kävellä.

Ja pah! Kylläpä löytyy törkeätä kommenttia, aika omahyväistä naiiviutta...

Oma tyttäreni (nyt reilu 2v) oppi kävelemään 9 kk mutta oli hoidossa hoitajalla puolivuotiaasta n. 1v.3kk asti kunnes muutettiin Suomeen. Hienosti oppi asioita hoidossa, jopa paremmin kuin äidillä. Kukin tyylilään; itse huomasin aika alussa että toinen kun hoitaa omaa lasta niin se on ihmissuhde siinä kuin aikuisillakin eli lapsi voi tykätä tehdä sellaisia asioita joita ei tasan tekisi oman vanhemman kanssa. Eihän aikuisiakaan kiinnosta tehdä samoja asioita kaikkien kanssa. Antakaa lastenne/vauvojenne olla oikeita ihmisiä ja persoonia eikä vain itsenne jatkeita.
Nyt Suomeen tultua olen ollut kotona että tottuu kulttuuriin molemmat, ja lapsi kieleenkin, ja että saan itse levätä. Syksyllä lapsi menee päiväkotiin, ja tottakai mietityttää.. Mutta ei se että pelottaa lapsen hoitoonlaitto tarkoita sitä että pelko olisi pelkästään lapsenhyvän takia. Miettikää ite paljonko siinä on omaa prosessoimattomia tunteita joita projisoidaan lapseen ja kuvitellaan että lapsen ehdoton paras on olla pelkästään kotona. Eläkää aikuiset omaakin elämäänne, ihan samanlaista keskustelua jotkut käyvät siitä että voiko käyttää lapsenvahtia omiin menoihin! Hei haloo! Kunhan lapsesta pidetään huolta, ja VANHEMPI pitää omasta ja perheensä jaksamisesta/hyvinvoinnista (lapsenkin etu!) niin kyllä lapsikin kukoistaa
Kukin tallaa tyylillään, kaikkien elämät/tilanteet uniikkeja joten turha rueta toista moittimaan. Pitää olla aika kapee perspektiivi jos luulee että oma tyyli on ainoo oikee..

Kyllä se lapsi siellä hoidossa pärjää :hug: :hug:

Tsemppiä kaikille! :flower:

 

[Madicken04]

Hei!

Meillä on esikoisena down-poika joka aloitti tuossa helmikuun alussa päivähoidon juuri kuntoutuksellisista syistä eli oppiakseen sitä kävelemistä, puhumista sun muita arkielämän taitoja. =) Ikää pikkumiehellä oli tuolloin 1v10kk eikä siis osannut kävellä sen enempää kuin kontatakaan. Liikkui ryömien ja oli juuri alkanut nousta seisomaan tukea vasten, päiväkodin alkuviikoina alkoi pikkuhiljaa ottaa askeleita tuettuna. Puhu ei vieläkään, pari viittomaa osaa.

Elio monien mielestä varmaan köykäisin eväin matkaan lähdettiin... Kokemus on ollut todella positiivinen, muiden lasten seura on jo näin vajaan kahden kuukauden aikana saanut lapseen uutta puhtia ja kylllä se kävelykin iseltä tulee... aikanaan.

Mutta siis tuosta kävelytaidottoman pärjäämisestä päiväkotiryhmässä. Lapsemme on laitettu isompien ryhmään jossa on 15 lasta ikähaarukassa 3-5v sekä yksi down-tyttö 2,5v (on juuri oppimassa kävelemään, ei osannut hoitoon tullessaan) ja meidän tämä juuri 2v täyttävä. Henkilökuntaa tuolla on 4 sekä yksi ylimääräinen puolipäiväisenä niinä aikoina kuin meidän poju on hoidossa. Koska nuo isommat ovat jo monissa asioissa itsenäisiä niin näille pienille erityisille tuntuu kyllä löytyvän syliä ja apua aina tarvittaessa. =)

Ulkoilleet nämä ovat muun ryhmän mukana. Ovat siellä istuskelleet rattaissa ja pulkissa, keinuneet ja ihan vain touhunneet maassa. Siis samanlaisia juttuja mitä poju on tehnyt näin kotiäidin kanssa ulkoillessaan, en ymmärrä mikä näissä niin iso ongelma on. :/ Sisälläkin ovat kävelytaidottomat pyörineet muiden mukana. Koska muut lapset ovat isompia he osaavat varoa ja molemmilla pienillä on omat hoitajansa jotka seuraavat heitä kokoajan. En siinäkään mitään ongelmaa näe. Ennen päiväkodin alkamista kierreltiin avoimessa päiväkodissa ja kerhoissa sekä liikuttiin muiden lapsiperheiden seurassa. Siinähän tuo on isompien jaloissa pyörinyt ikänsä, vaikeaksi menisi jos täytyisi kokoajan olla suojelemassa.

Mutta tämä siis meidän kokemus, ollaan todella onnellisia tuosta ihanasta päiväkodista ja hyvillä mielin sinne tämän kuopuksemmekin laitamme kun hänellä tulee ikää 1,5v täyteen. Niin ja toivon että hän osaisi silloin jo kävellä! Nyt neiti samaa tyyliä kuin ap:n lapsi: ei konttaa, ei ryömi vaan pyörii ainoastaan napansa ympäri ja välillä pakittaa. Istuu lyhyitä hetkiä ilman tukea mutta ei nouse itse istumaan, saati sitten seisomaan. Mutta aika aikaansa kutakin, eiköhän nämä rauhallisemmatkin tapaukset aikaan liikkeelle lähde. Mutta siis kuopuksenkaan kohdalla en olisi turhaan huolissani jos joutuisimme hoitoon laittamaan ennen kävelemään lähtemistä, kyllä hän siellä pärjäisi. =)