jos lapsille tulisi ikäeroa 7v onko mitään järkeä edes yrittää tehdä toista...

["oili"]

siis sisaruusmielessä,toki muuten.

Esikoinen meillä 6v ja toista on yritetty jo pari vuotta aivan turhaan. Jos natsaa niin hyvä niin,jos ei vuoden kulutta aloitan pillerit ja yritys saa päättyä.

Olisiko tuolla ikäerolla lapsille odotettavissa juuri mitään yhteistä?

 

[Yh-isä]

Mulla ja vanhemmalla veljellä 10 vuotta ikäeroa, mutta hyvin tultiin toimeen

 

[Viikate]

Mulla ja siskollani on ikäeroa 7 vuotta. Yhteistä leikkilapsuutta meillä ei varsinaisesti ollut mutta nyt aikuisina olemme hyvin läheiset

 

["vieras"]

Täytyy sanoa niin oman kuin omien lapsien tuomalla kokemuksella, ettei sisarusmielessä ole paljoa yhteistä.

 

[Aleksandriel]

Itselläni on 12-, 9-, 6- ja 5 vuotta vanhemmat veljet (eli siis itse olen syntynyt -93 ja veljet -81, -84, -87 ja -88), ja hyvin tultiin kaikki toimeen ja mukavaa oli. Ei siis ole mielestäni mitään ongelmaa tuollaisessa ikäerossa.

 

["Mirella"]

Mulla on yksi 10v. lapsi enkä todellakaan ajatellut jättää ainoaksi lapseksi. :headwall:

 

["vieras"]

Mielestäni lapsia hankitaan koska vanhemmat haluaa. Ei todellakaan hankita sisaruksen kaveriksi, joten naurettavaa miettiä moista.

 

["Sari"]

Meillä pojilla melkein 7 vuotta ikäeroa. Esikoinen sai rauhassa kulkea kouluun ja kotiin kun äiti ja vauva kotona. Nyt pojat 6 ja 13. Yhdessä kuuntelevat musiikkia. Isompi rakentaa pienemmän kanssa legoja. Jalkapalloa potkitaan pihalla, pelaavat lautaelejä. Nahistelevat keskenään, mutta myös touhuilevat yhdessä. Meille tämä oli mitä parhain ikäero. Esikoisesta oli paljon apua vauva-aikana.

 

[neljä tyttöä]

14v ja 7v tytöt, isompi kurmottaa toista kokoajan ja tappelee. Pienin härnää tahallaan. Toisaalta meillä 13v nuorempi sisko tulee hyvin toimeen 8- ja 7-vuotiaiden siskojen kanssa, 8-vuotiaan kanssa heillä on yhteisiäkin juttuja.

 

[Mulla]

Siskot 15, 7 ja 5 vuoden ikäerolla. Lapsena kurmuttivat vain, toki olivat lapsenvahtinakin......mutta nyt aikuisena meillä on mahtavat meiningit yhdessä

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Sari";28747139]Meillä pojilla melkein 7 vuotta ikäeroa. Esikoinen sai rauhassa kulkea kouluun ja kotiin kun äiti ja vauva kotona. Nyt pojat 6 ja 13. Yhdessä kuuntelevat musiikkia. Isompi rakentaa pienemmän kanssa legoja. Jalkapalloa potkitaan pihalla, pelaavat lautaelejä. Nahistelevat keskenään, mutta myös touhuilevat yhdessä. Meille tämä oli mitä parhain ikäero. Esikoisesta oli paljon apua vauva-aikana.[/QUOTE]

kiva kuulla että teillä siis selvästikin kovastikin lapsista seuraa toisilleen! täytyy vaan toivoa että meillekin vielä toinen lapsi tulisi.

Kyllähän sekin mietityttää että mitenkä esikoinen kokisi tilanteen kun on ollut ainokainen näin pitkään.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Kai se riippuu osittain myös isommasta lapsesta, että millä tavalla hän kokee pienet lapset. Että tykkääkö yleensä pienistä vai kokeeko ne rasittavina rääpäleinä. Meillä kaikki isommat tykkää tosi paljon pienistä. Pian 13 vuotta täyttävä poika ja 6v. poika touhuilevat paljon yhdessä. Pienempi tietysti ottaa isommasta mallia ja isompi yrittää parhaansa mukaan toimia oikein ja olla esimerkillinen. Sitten taas meidän tytöt, 10 vuotta täyttävä ja 1v2kk ovat hirmuisen läheisiä. Isosisko on ihan pikkuvauvasta asti hoitanut siskoa äidin apuna ja nykyään joka päivä leikkivät yhdessä pienten leikkejä. Sitä touhua kyllä ilokseen katsoo. Uskon, että heillä läheisyys jatkuu läpi elämän. Toki toivon, että kaikilla lapsilla niin käy. Muutenkin meidän perheen yksi arvo on läheisistä huolehtiminen. Se voi olla osittain opittua ja osittain geeneistä saatua, että pitää ympärillä olevia ihmisiä erityisen tärkeinä ja osoittaa sen myös heille.

Tämä oli vain esimerkki meidän perheestä, ihanasta sellaisesta :heart:

 

["Vieras"]

Tuollaista on aivan mahdoton ennustaa etukäteen, paljonhan se riippuu myös lasten luonteista ja niiden sopimisesta yhteen. Itse olen perheen kuopus, isoilla ikäeroilla isompiin sisaruksiin. Pienenä tapeltiin kovasti, nyt aikuisena on oikein hyvät välit.

Omat lapset ovat myös isolla ikäerolla, 7v kaksoset ja 4kk vauva. Tulevaisuus sitten näyttää millaiset sisaruussuhteet muodostuvat. Itse olen tähän ikäeroon enemmän kuin tyytyväinen.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="vieras";28747104]Mielestäni lapsia hankitaan koska vanhemmat haluaa. Ei todellakaan hankita sisaruksen kaveriksi, joten naurettavaa miettiä moista.[/QUOTE]

Näin voi joissain tapauksissa ollakin. Jokainen tuntee itse parhaiten perheensä ja lapsensa. Meidän lapsista jokainen pitää sisaruksia rikkautena. Ei minusta sekään ole väärä peruste hankkia lapsia, että haluaa tarjota lapsilleen mahdollisuuden läpi elämän kestävään läheiseen ihmissuhteeseen oman sisaruksen kanssa. Jos näin ajattelee, niin yleensä siinä samassa "käsikädessä" kulkee myös vanhempien halu saada lapsia.

 

["Näkökulma"]

No minulla on ikäeroa kaksi vuotta veljeeni ja emme oe läheisiä. Ei olla juuri tekemisissä. Sisko on 18 vuotta nuorempi ja hänen kanssaan olen hyvin läheinen. Eli loppujen lopuksi ikäero ei merkitse oikeastaan mitään.

 

[LauhkeaLehmä]

Minun siskoni ovat minua 5v ja 16v nuorempia. Hyvin silti viihdytään yhdessä. Meillä vaan natsaa kemiat hyvin yhteen ja meillä ikäero on vain numeroita.

 

[Rosabella]

Ei mulla ole siskojen kanssa ollut yhteistä "leikitään tätä leikkiä" lapsuutta, pikemminkin olen ollut heidän lapsenvahti ja kyllä siskot (+veljetkin) ovat tärkeitä.

Kyllä sisaruudesta on paljon hyötyä vaikkei suht saman ikäisiä olisikaan. Ja tuskinpa meistä kukaan aina lapsi on, aikuisena sisarus on ihana asia plus tietty se että heidän lapsilla voi olla sitten serkkuja.

 

[Jätkä]

Meidän kahdella nuorimmalla on 7-vuotta välissä, ihan hyvin sujuu. Kuopuksen kohdalla osasin jopa nauttia siitä vauva-ajasta täysillä, kun isoveljet olivat jo niin isoja ja omatoimisia.