Jos lapsiluku täynnä (ei siis enää oikeasti tule lapsia) ja silti haikailee lisää. Miten olette päässeet asian yli?

[Lynx]

Meillä lapsiluku on tosiaankin täynnä. Oma kroppa on sitä mieltä, mutta suurin syy on se, että mies on täysin ehdoton. Kolme lasta jo on ja näillä mennään. Tämä luku sopii hyvin meille ja itsestäkin tosi hyvä näin.
Silti, kun tiedän että niitä ei enää tule niin miksi haikailen koko ajan? Mä en taida päästä tästä vauvakuumeesta ollenkaan ylitse.
Te, joilla sama tilanne. Helpottaako tämä ollenkaan ja miten asian voi hyväksyä?
Mua kauhistuttaa ajatella, että lapseni vaan kasvavat ja kasvavat ja ikinä ei kohta enää ole pikkuista meillä :'( Niin ja itse tietysti vanhenen... sitäköhän tämä onkin jonkin sortin ikäkriisiä?

 

[Mrs Shillelagh]

Lisää lapsia vaan, miksei?

 

[Kääkkänä]

Mulla aaltoilee fiilikset, välillä olisin samantien valmis vauvaan,välillä tuntuu että onneksi ei ole enää ihan pieniä meillä. Mies ollut myös ehdoton (meillä neljä tenavaa),mutta toisaalta on todennu ettei sitä tiiä jos parin vuoden päästä vielä. Se olis kuitenkin ehdottoman viimeinen muksu.. mutta kyllä sitä joutuu jonkinlaista "surutyötä" tekemään tän asian kanssa, jos luku on täynnä.

 

[Lynx]

No, en viitsisi avioeroa sen asian vuoksi ottaa hyvästä miehestä ja lapsieni isästä :/

 

[samperi]

Ei siitä vauvakuumeesta vissiin pääse eroon
Joka kerta, kun nään vauvan, niin inisen miehelle, et mäkin haluun tuollasen

Mulla ei kestä kroppa eikä pää toista raskautta

 

[kyllä se siitä]

Niinhän se tahtoo olla, että melkein jokaiselle naiselle jää se yksi syntymätön lapsi mitä haikailla, vaikka olisi omakin pää sitä mieltä, että ei enää!

Nyt vaan mummoutumista odottelemaan! Vauvat on ihania, mutta kun ne kasvaa...

 

[vieras]

Meilläkin lukumäärä täysi, mutta välillä on silti haikea olo. Luulin pari kuukautta sitten, että ehkaisy on pettänyt ja olen raskaana. Näin ei kuitenkaan ollut ja kyllä päällimmäinen fiilis oli helpotus, kun asia selvisi. Kertonee sen, etä oikeasti luku vaan on täysi Haikeudesta huolimatta.

 

[täällä]

Mulla kans kausittaista tuo tunne, olen huomannut sen ajoittuvan usein juuri niihin aikoihin, kun lasten syntymät ovat lähestyneet, siis edelliset kaksi..
Oon jo niin tottunu noihin haikeisiin tunteisiin et osaan ehkä hiukan niitä järkeillä pois, vaikka sitte taas joskus tekis mieli vaan laittaa töpinäksi..
Näitä siis tullut tasaisin välein sen jälkeen kun sain esikoisen jonka syntymästä jo yli 10vuotta..
Enkä ymmärrä yhtään miksi haikailen niitä vauva-aikoja, molemmista sain lievän synnytyksenjälkeisen masennuksen, eli ei mitään helppoja aikoja olleet.

 

[HuliHumppanpuli]

Eipä oo vauvakuumetta tullu enää ei tarvi ku 24/7 olla erotuomarina nuille neljälle; tehokas lääke Vaikka tytöt meillä toivoo vauvaa joululahjaksi

 

[TriStessse]

Mulla on uskomaton vauvakuume! Onneksi on tehty sterilisaatio, muuten yrittäisin puhua mieheni ympäri. Eikä me missään nimessä enää jaksettais! Silti se kuume jyllää ja raastaa.. :'(

 

[härdelli]

Meillä lapsiluku on tosiaankin täynnä. Oma kroppa on sitä mieltä, mutta suurin syy on se, että mies on täysin ehdoton. Kolme lasta jo on ja näillä mennään. Tämä luku sopii hyvin meille ja itsestäkin tosi hyvä näin.
Silti, kun tiedän että niitä ei enää tule niin miksi haikailen koko ajan? Mä en taida päästä tästä vauvakuumeesta ollenkaan ylitse.
Te, joilla sama tilanne. Helpottaako tämä ollenkaan ja miten asian voi hyväksyä?
Mua kauhistuttaa ajatella, että lapseni vaan kasvavat ja kasvavat ja ikinä ei kohta enää ole pikkuista meillä :'( Niin ja itse tietysti vanhenen... sitäköhän tämä onkin jonkin sortin ikäkriisiä?

Tiiätkö, meillä ihan sama juttu ja mies halusi vielä vasektomiankin. Mä sanoin, että se on ihan ok, sillä en mä voinut miestä isäksi enää pakottaa vasten tahtoaan ja mies todella oli/on ehdoton asian suhteen.

Musta tuntu alkuun tosi pahalta, ihan fyysisestikin. Mä oikeesti mietin jopa päässäni, että jos haluan lisää lapsia, mun pitää vaihtaa miestä. Se ehkä oli mulle se käännepiste, sillä enhän mä miestäni tuollaisen asian takia kehenkään muuhun vaihtaisi. Kyllä mä vieläkin haikailen neljättä, mutta kyllä se on tässä ajan myötä se halu "haalistunut" ja olen hankkinut elämääni muuta sisältöä ja ollut tyytyväinen perheeseeni tässä nykyisessä koossa. Ja mä olen ajatellut ruveta odottelemaan sitä, että mun sisrukseni alkaisivat "hankkia" niitä lapsia, heillä kun niitä ei vielä ole. Siinä saa sitten taas sylitellä ihania vauvoja, vaikkeivät varsinaisesti omia olekaan.

Tämä on yhden elämänvaiheen loppu. Olen nyt 31-vuotias ja lapseni tehnyt.

 

[v]

Niin, miten siitä pääsee yli? JÄrki sanoo että nyt riittä (kolme meillä) mutta silti tuntuu haikealta ettei tulis enää koskaan vauvaa.. Onneksi nyt on niin puhki näiden kolmen kans kotona että ihan oikeasti pysyy järjen ääni päässä.

 

[Timangi-]

Mä luotan siihen, että kaverit tekee vauvoja. Mä voin niitä sitten aina nuuhkia ja hoivata, eli vauvan kaipuu on, en vaan halua olla raskaana enkä omaa. Ja meilläkin kolme ja enempää ei omia tule.piste.