Jos lastasi kiusataan, puututko siihen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sad"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28865195] Aikuisena sun kuuluu kasvattaa lapsesi ja opettaa mikä on oikein - ja mikä väärin.[/QUOTE]

Kysyin kyllä miten kasvatetaan sitä vierasta lasta joka kiusaa omaani.
 
[QUOTE="vieras";28865239]No siellä on ammattikasvattajat sitä varten. Jos he eivät puuttuisi ja lopettaisi kiusaamista, totta kai ilmoitat rehtorille.[/QUOTE]

Päiväkodin-kodin, koulun-kodin yhteistyötä en kyllä pidä minään puuttumisena erityisesti kiusaamiseen vaan ihan arkipäiväisenä asiana.
 
Yhden lapsen mielenterveys tuhottiin koulukiusaamisella puuttumisyrityksistä huolimatta. Jos muille lapsilleni vielä vastaavaa tulee eteen niin olen ottanut opikseni, hyvinkin nopeasti täytynee ottaa järeät aseet käyttöön eli rikosilmoitus. Kuraattorin höpinät ja neuvottelut ei paljoa paina jos vastassa on lauma idiootteja, joiden vanhemmat ei myöskään ymmärrä kasvattaa lapsiaan, lisämausteena opettajat jotka vähättelee tilannetta.
 
[QUOTE="vieras";28865153]Niin eli olet sitä mieltä että lapsen on reagoitava, yritettävä puolustautua ja tultava sanomaan aikuisille? Samaa mieltä. Tietenkin. Mutta kiusaamistilanne (myös työpaikkakiusaamisessa) on asetelma, että kiusattu on heikommassa ja sosiaalisesti huonommassa asemassa kun kiusaajat. Siksi jos kyse on aidosti kiusaamisesta, se on uhrille vaikeaa olla vahva ja puolustautua. Et voi siten ajatella että annetaan lapsille kunnon eväät ja vahva itsetunto ja he pärjää![/QUOTE]

Tottakai voin. Mun esikoinen on vitosella ja siellä onkoko ala-asteen ollut menossa juuri tätä parin tytön vallanhakua ja voimien koittelua. Jokaista vuorollaan koittavat luokassa tökkiä, myös minun tyttöäni. Yhdessä tytön kanssa ollaan pohdittu että miten näihin kiusaamisyrityksiin pitää (on hyvä) reagoida ja tyttö toimii sitten niiden mukaan.

Viime vuonna mun tyttöni oli häädetty parhaan kaverinsa kanssa pois tangolta koska muutama tyttö oli halunnut kokeilla onnistuuko se. Tyttöni oli antanut tilaa. Onneksi kertoi siitä kotona koska sanoin heti että sinun ei tarvitse antaa tilaa vaan jos olette olleet siinä ensin niin kellään ei ole oikeutta teitä häätää siitä pois. ja että kiusaaminen alkaa juuri noilla pienillä tökkäisyillä jotka vaan pahenevat pahenemistaan jos ei heti reagoida ja puolusteta itseään alkumetreistä lähtien. Tyttä siten totesi ettei voi antaa niin käydä ja marssi seuraavana päivänä sanomaan opettajalle. Asia selvitettiin (vähän myöhässä mutta selvitettiin kuitenkin) ja samat tytöt eivät ole enää yrittäneet mun tyttöäni kiusata kun tietävät että joutuvat heti teoistaan vastuuseen.

Ja jos lapseni ei olisi uskaltanut yksin marssia opettajalle selvittämään asiaa niin minä olisin tehnyt sen tyttöni kanssa, tosin niin että loppupeleistä kiusaajille olisi jäänyt se tunne että tyttöni oli päättänyt että hänelle ei ryppyillä.
 
[QUOTE="Jenis";28865165]No siltä se kuulosti, pahoittelen jos ymmärsin taas väärin. Mutta esim. tänä kesänä selvittelin tuollaista syrjimistapausta ihan omassa pihapiirissä, ja aika monen vanhemman vastaus oli että hehheh, semmosta se nyt lasten kans on. Ja vatut on, mutta jos vanhempien asenne on että kaikki käy kunhan se ei oo MUN kullannuppu jota kiusataan, niin kyllähän ne asenteet näkyy myös niissä lapsissa... hiljainen hyväksyntä.[/QUOTE]

Ei missään nimessä näin!!
 
Ehdottomasti.

Vai kuka edes tällästä kysyy? vai oliks tää joku vanhempien herättely yritys, siis niille jotka ei tahdo puuttua. Hyvä vaan niin!

... Jos musta edes nyt ikinä äidiksi on, koska voin suoraan nyt sanoa että jos saisin pennun tähän käsivarsille niin huonona päivänä kun se huutaa paskat vaipassa niin saattasin heittää päin seinää, koska kiusaaminen juuri tuhosi suurimmaksi osaksi minun mielenterveyteni.
 
Puutun. Lyön vaikka kiusaajan vanhempia turpaan jos on tarvis.

Kannattais koittaa ihan vaikka huvikseen. Itse olen 194cm ja 99kg urheilija thai-nyrkkeilyn raskaassa sarjassa. Nimikin voisi olla tuttu, jos sen kertoisin. Poikani oli koulukiusaaja, mutta se kierre onneksi katkaistiin. Näistä asioista pitää puhua avoimesti ja niihin pitää puuttua vakavasti. Vanhempaa en lähtisi silti syyttä lyömään, enkä varsinkaan tietämättä kuka on vastassa.
 
Tottakai voin. Mun esikoinen on vitosella ja siellä onkoko ala-asteen ollut menossa juuri tätä parin tytön vallanhakua ja voimien koittelua. Jokaista vuorollaan koittavat luokassa tökkiä, myös minun tyttöäni. Yhdessä tytön kanssa ollaan pohdittu että miten näihin kiusaamisyrityksiin pitää (on hyvä) reagoida ja tyttö toimii sitten niiden mukaan.

Viime vuonna mun tyttöni oli häädetty parhaan kaverinsa kanssa pois tangolta koska muutama tyttö oli halunnut kokeilla onnistuuko se. Tyttöni oli antanut tilaa. Onneksi kertoi siitä kotona koska sanoin heti että sinun ei tarvitse antaa tilaa vaan jos olette olleet siinä ensin niin kellään ei ole oikeutta teitä häätää siitä pois. ja että kiusaaminen alkaa juuri noilla pienillä tökkäisyillä jotka vaan pahenevat pahenemistaan jos ei heti reagoida ja puolusteta itseään alkumetreistä lähtien. Tyttä siten totesi ettei voi antaa niin käydä ja marssi seuraavana päivänä sanomaan opettajalle. Asia selvitettiin (vähän myöhässä mutta selvitettiin kuitenkin) ja samat tytöt eivät ole enää yrittäneet mun tyttöäni kiusata kun tietävät että joutuvat heti teoistaan vastuuseen.

Ja jos lapseni ei olisi uskaltanut yksin marssia opettajalle selvittämään asiaa niin minä olisin tehnyt sen tyttöni kanssa, tosin niin että loppupeleistä kiusaajille olisi jäänyt se tunne että tyttöni oli päättänyt että hänelle ei ryppyillä.

Kiusaaminen on järjestelmällistä, toistuvaa ja se kohdistuu samaan oppilaaseen.
Tuo tilanne mistä kerroit ei ollut tyypillinen kiusaamistilanne jossa uhria saatetaan kiusata pitkiä aikoja ja kaikki se kohdistuu vain häneen.

Olen itse ollut työpaikkakiusattu yhden työkaverin osalta ja lopulta se kaikki päättyi onnellisesti ja hyvin. Kiusattu irtisanoutui kun esimiehelle tuli tietoon hänen kiusaamisensa ja hän jäi kiinni. :) Silti se ennätti sekoittaa mun elämän silloin 19vuotiaana täysin ja olin sekoamispisteessä kun hän keksi valheita ja perättömiä ilmiantoja. En voi edes KUVITELLA tuskaa minkä lapsi kokee, kun aikuinenkin murtuu siitä.


Eli useimmiten tilanne on hieman epäreilumpi suhteessa kiusattuun, hän on jotenkin heikommassa asemassa eikä pysty puolustautumaan.
 
[QUOTE="vieras";28865324]Kiusaaminen on järjestelmällistä, toistuvaa ja se kohdistuu samaan oppilaaseen.
Tuo tilanne mistä kerroit ei ollut tyypillinen kiusaamistilanne jossa uhria saatetaan kiusata pitkiä aikoja ja kaikki se kohdistuu vain häneen.

Olen itse ollut työpaikkakiusattu yhden työkaverin osalta ja lopulta se kaikki päättyi onnellisesti ja hyvin. Kiusattu irtisanoutui kun esimiehelle tuli tietoon hänen kiusaamisensa ja hän jäi kiinni. :) Silti se ennätti sekoittaa mun elämän silloin 19vuotiaana täysin ja olin sekoamispisteessä kun hän keksi valheita ja perättömiä ilmiantoja. En voi edes KUVITELLA tuskaa minkä lapsi kokee, kun aikuinenkin murtuu siitä.


Eli useimmiten tilanne on hieman epäreilumpi suhteessa kiusattuun, hän on jotenkin heikommassa asemassa eikä pysty puolustautumaan.[/QUOTE]

Jos alusta asti lapsi opetetaan reagoimaan jo ensimmäiseen kiusausyritykseen niin toisia ei tule.

Kaikessa on aina eka kerta, mikään ei ole toistuvaa ja järjestelmällistä heti.
 
Jos alusta asti lapsi opetetaan reagoimaan jo ensimmäiseen kiusausyritykseen niin toisia ei tule.

Kaikessa on aina eka kerta, mikään ei ole toistuvaa ja järjestelmällistä heti.

Jaa, ei voi noin sanoa. Riippuu täysin lasten iästä, mitä enemmän lähempänä teini-ikää ollaan niin kiusaaminen muuttuu, se henkinen väkivalta, eristäminen, pilkkaaminen IRL ja netissä voi olla niin laajaa ja moniulotteista ettei lapsella mitään keinoja itse puolustautua sitä vastaan.
 
[QUOTE="vieras";28865389]Jaa, ei voi noin sanoa. Riippuu täysin lasten iästä, mitä enemmän lähempänä teini-ikää ollaan niin kiusaaminen muuttuu, se henkinen väkivalta, eristäminen, pilkkaaminen IRL ja netissä voi olla niin laajaa ja moniulotteista ettei lapsella mitään keinoja itse puolustautua sitä vastaan.[/QUOTE]

Tämä on kyllä totta mutta miten sitten aikuinen pakottaa kiusaajat lopettamaan tämän tyyppisen kiusaamisen?
 
Jos alusta asti lapsi opetetaan reagoimaan jo ensimmäiseen kiusausyritykseen niin toisia ei tule.

Kaikessa on aina eka kerta, mikään ei ole toistuvaa ja järjestelmällistä heti.

On mullakin hyvä itsetunto ja itseluottamus, mutta tuossa työyhteissä oli ihminen kuka oli häiriintynyt ja niitä ihmisiä on. Se ei ole millään tavalla lapsen heikkoutta (jos ei pysty puolustamaan itseään) sillä AINA on ihmisiä ketkä ovat sua vahvempia tai joilla ei ole elämää ja he tykkäävät hämmentää ja tekevät kaikkensa toisen mielipahan eteen. Tosi outoa että vierität syyn uhrille kun yllätys-yllätys lapsi ei aina pysty puolustautumaan. :D Vaikka kuinka hyvät eväät on saatuna!!
 
[QUOTE="vieras";28865417]On mullakin hyvä itsetunto ja itseluottamus, mutta tuossa työyhteissä oli ihminen kuka oli häiriintynyt ja niitä ihmisiä on. Se ei ole millään tavalla lapsen heikkoutta (jos ei pysty puolustamaan itseään) sillä AINA on ihmisiä ketkä ovat sua vahvempia tai joilla ei ole elämää ja he tykkäävät hämmentää ja tekevät kaikkensa toisen mielipahan eteen. Tosi outoa että vierität syyn uhrille kun yllätys-yllätys lapsi ei aina pysty puolustautumaan. :D Vaikka kuinka hyvät eväät on saatuna!![/QUOTE]

Voi apua, missä mä vieritin syyn uhrille... Koittakaa ajatella vähän laajemmin ja lukea kaikki lauseet ja kommentit eikä vain yksittäisiä lauseita asiayhteydestä irroitettuina.
 
[QUOTE="vieras";28865456]Tai siis vanhemmille. Sanoit että mikäli lapsi opetetaan puolustautumaan niin toista kiusaamiskertaa ei tule. : D Hmm?[/QUOTE]

Näitä tilanteita varten lapsen itsetunto on kasvatettava tarpeeksi lujaksi. Jos joku nälväisee, saa nälväistä takaisin. Itseään saa ja pitää puolustaa. Omista oikeuksista on pidettävä kiinni.

Lapsen omaa aktiivista "aseiden käyttöä" on myös se että jos tuntuu että ei pärjää niin hakee välittömästi aikuisen apuun selvittämään tilannetta eikä vain heittäydy uhriksi.

Lapsen ei siis TARVITSE selvitä yksin vaan kyse on siitä että lapselle opetetaan mitä hän tekee missäkin tilanteessa jos/kun häntä kiusataan (hakee vaikka sitten sen aikuisen paikalle). Siten hän näyttää kiusaajilleen että hän ei anna periksi eikä hän suostu uhriksi vaan aktiivisesti puolustaa itseään. Siten kiusaajat oppivat että tuota ei voi kiusata ilman seuraamuksia.
 
Näitä tilanteita varten lapsen itsetunto on kasvatettava tarpeeksi lujaksi. Jos joku nälväisee, saa nälväistä takaisin. Itseään saa ja pitää puolustaa. Omista oikeuksista on pidettävä kiinni.

Lapsen omaa aktiivista "aseiden käyttöä" on myös se että jos tuntuu että ei pärjää niin hakee välittömästi aikuisen apuun selvittämään tilannetta eikä vain heittäydy uhriksi.

Lapsen ei siis TARVITSE selvitä yksin vaan kyse on siitä että lapselle opetetaan mitä hän tekee missäkin tilanteessa jos/kun häntä kiusataan (hakee vaikka sitten sen aikuisen paikalle). Siten hän näyttää kiusaajilleen että hän ei anna periksi eikä hän suostu uhriksi vaan aktiivisesti puolustaa itseään. Siten kiusaajat oppivat että tuota ei voi kiusata ilman seuraamuksia.

No tottakai noi on hyviä oppeja! Kannattaa ehdottomasti lapsille opettaa että tämä on arvokas ja hyvä juuri sellaisenaan eikä kukaan saa kävellä yli! Toiv. jokainen lapsi saa vahvan itsetunnon ja neuvoja miten toimia konflikteissa jos tulee.

Mutta et voi opettaa lastasi loputtomiin ja varautua mielessä kaikkiin tilanteisiin ? Ruokajonossa voi olla vanhempi ja isompi poika. Kotimatkalla voi vieressä kulkea iso tyttöjengi tai yläasteelaiset. Opettajakin voi joskus kiusata. Työelämässäkin on kiusaajia.

Siksi ei pidä viljellä tuota käsitystä "näin pärjäät" vaan kohdistaa ongelma siihen kiusaajaan ja herättää empatia lapsessa. Mä haluisin omien lasten tulevaisuudessa kasvavan herkiksi, empaattisiksi muita kohtaan ja erityisesti opettaa, ettei ole heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua! Aikuiset on sitä varten<3
 
Joo, en tietenkään, mitä se minulle kuuluu jos lastani kiusataan?! Pärjätköön ihan vaan omillaan, ja jos ei pärjää niin voi voi.

Oikeasti, kuka edes kysyy tällaista? :O
 
[QUOTE="vieras";28865511]No tottakai noi on hyviä oppeja! Kannattaa ehdottomasti lapsille opettaa että tämä on arvokas ja hyvä juuri sellaisenaan eikä kukaan saa kävellä yli! Toiv. jokainen lapsi saa vahvan itsetunnon ja neuvoja miten toimia konflikteissa jos tulee.

Mutta et voi opettaa lastasi loputtomiin ja varautua mielessä kaikkiin tilanteisiin ? Ruokajonossa voi olla vanhempi ja isompi poika. Kotimatkalla voi vieressä kulkea iso tyttöjengi tai yläasteelaiset. Opettajakin voi joskus kiusata. Työelämässäkin on kiusaajia.

Siksi ei pidä viljellä tuota käsitystä "näin pärjäät" vaan kohdistaa ongelma siihen kiusaajaan ja herättää empatia lapsessa. Mä haluisin omien lasten tulevaisuudessa kasvavan herkiksi, empaattisiksi muita kohtaan ja erityisesti opettaa, ettei ole heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua! Aikuiset on sitä varten<3[/QUOTE]

Tä??? Eiköhän se riitä että lapselle opetetaan miten suhtautua jos joku yirttää kiusata, ei kaikkia mahdollisia skenaarioita tarvitse käydä löpi vaan voi luottaa vähän siihenkin että lapsi osaa soveltaa oppimaansa.

Miten empatia nyt tähän liittyy? Ei kiusaajaa kohtaan tarvitse tuntea empatiaa, muuten kyllä empatia ja herkkyys ovat hyviä asioita. Jokainen tarvitsee apua, en olekaan missään vaiheessa sanonut että yksin pitää tuulimyllyjä vastaan taistella tai että ei voi myöntää tarvitsevansa apua....

Edelleen kopioin jo sanomaani: Lapsen omaa aktiivista "aseiden käyttöä" on myös se että jos tuntuu että ei pärjää niin hakee välittömästi aikuisen apuun selvittämään tilannetta eikä vain heittäydy uhriksi.

Lapsen ei siis TARVITSE selvitä yksin vaan kyse on siitä että lapselle opetetaan mitä hän tekee missäkin tilanteessa jos/kun häntä kiusataan (hakee vaikka sitten sen aikuisen paikalle).
 
[QUOTE="vieras";28864581]Lasta pitää vain valmentaa henkisesti niin että pärjää omillaan.[/QUOTE]

Tarkoitatko että kiusaaminen on merkki siitä ettei lapsi "pärjää omillaan" (mitä ikinä tuo omillaan pärjääminen tarkoittaakaan)? Että kiusaaminen on itse asiassa kiusatun oma vika?
 
[QUOTE="vieras";28865315]Kannattais koittaa ihan vaikka huvikseen. Itse olen 194cm ja 99kg urheilija thai-nyrkkeilyn raskaassa sarjassa. Nimikin voisi olla tuttu, jos sen kertoisin. Poikani oli koulukiusaaja, mutta se kierre onneksi katkaistiin. Näistä asioista pitää puhua avoimesti ja niihin pitää puuttua vakavasti. Vanhempaa en lähtisi silti syyttä lyömään, enkä varsinkaan tietämättä kuka on vastassa.[/QUOTE]

Juu, me kaikkihan seurataan jotain thai-nyrkkeilyä ja tiedetään kuka sä oot.
 

Yhteistyössä