Toggle sidebar

Jos meille tulee ero, niin mies toivoisi, että jakaisimme lapset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keskusteltu on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

keskusteltu on

Vieras
Eli meillä on 2 lasta, tyttö ja poika.
Mies toivoisi erossa saavansa esikoispoikamme itselleen vakituisesti asumaan. Tyttö jäisi minun kanssani asumaan.

Itse toivoisin jotain viikko/viikko -vanhemmuutta. Eli että molemmat lapset kulkevat viikottain yhtä aikaa toisen vanhemman luona. Näin toinen vanhempi saisi aina omaa aikaa kokonaiseksi viikoksi ihan itselleen.

Jos me jaettaisi lapset miehen ehdottamalla tavalla, sisarukset eivät varmaan kohta enää olisi missään tekemisissä keskenään, eivätkä näkisi isää/äitiä kovinkaan usein.

Toisaalta haluaisin muuttaa tältä seudulta kauas pois, jos ero tulisi eteen. Niin sitten aiheutuisi omat järjestelynsä asian suhteen. : /

Nämä ovat hankalia asioita, miten te eronneet olette selvinneet erimielisyyksistänne?
 
Ei tollainen jakaminen olisi oikein lapsia kohtaan. Sisarukset eivät varttuisi yhdessä ja saattaisivat kokea, että isä ja/tai äiti on valinnut sen, ketä rakastaa enemmän :'(. En lähtisi tohon ikinä. Tosin, en ole eroa kokenut, joten tää on nyt ihan hypoteettinen ajatus.
 
Minusta olisi todellakin väärin erottaa sisarukset erossa toisistaan, jos ainoa perustelu olisi, että isä haluaa pojan itselleen. Jos kyse on esim. teini-ikäisistä, jotka itse valitsevat, missä haluavat asua, niin ymmärrän tilanteen. Kyllä erossa tulee ensisijaisesti ajatella lasten etua. sisrusten erottaminen harvoin on lasten etu.
 
  • Tykkää
Reactions: Bonaire
[QUOTE="tii-";25966754]Oletteko siis eroamassa vai keskusteletteko asiasta vain hypoteettisesti? Eihän nuo ole ikinä helppoja päätöksiä, mutta jospa käyttäisitte aikanne johonkin mukavaan ettekä tuollaisen pohtimiseen, niin ei ehkä koskaan tartte erota.[/QUOTE]
En usko, että ollaan eroamassa, ainakaan vielä.
Meidän parisuhde on jonkinlaisessa kriisivaiheessa, kun yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän. Seksiä on äärimmäisen harvoin ja sekin minun aloitteestani.

Meillä on aivan täysin eriävät näkemykset asioista, joten JOS ero tulee, niin kaikesta täytyy tapella.
 
mun isä halusi aikanaan erotilanteessa ottaa yhden meistä kolmesta luokseen..meidän äiti antoi kaks vaihtoehtoa,joko kaikki tai ei ketään..no,niinhän siinä kävi että äidille me jäätiin kaikki kolme..mun mielestä tuo lasten jakaminen on väärin lapsia kohtaan ts. ei ajatella lapsen parasta ollenkaan eikä sitä,miten lapsi kokee tuon että toinen on "halutumpi" toisen vanhemman silmissä..
 
Mä tiedän monia jotka on jakaneet tolla tavalla. Viikonloput lapset on sitten yhdessä, joka toinen isällä ja joka toinen äidillä. Mun siskoistakin toinen asui meillä ja toinen isänsä luona.
 
Ei sisaruksia saisi kyllä noin erottaa. Mutta mulle tulee kyllä väkisin mieleen, että olisiko tuo peliveto mieheltä, joka toivoo, ettei ap uskalla ottaa eroa siinä pelossa, että joutuu eroon toisesta lapsestaan.
 
En tiedä minkä ikäisistä lapsista on kysymys, mutta ainakaan mitään alle 12 vuotiaita lapsia (eikä mielellään vanhempiakaan) saisi laittaa vlaintatilanteen eteen vaan vanhempien pitäisi setviä asiat keskenään. Kyllähän lapsille pääasiassa yhteishuolto määrätään ja käsittääkseni tuomioistuimissa sekä lastenvalvojilla on periaate että sisaruksia ei mielellään eroteta toisistaan.

Lähiäitiys ei enää nykyään ole myöskään mikään normi vaan esim huoltoriidoissa jo joka kuudes keissi päätyy isän lähihuoltajuuteen. Mielestäni pitäisi huomioida lasten etu eli

1. sisaruksia ei eroteta
2. jos lapsilla on tarpeeksi ikää, mielipidettä kysytään, mutta korostetaan että lapsi EI tee valintaa vaan aikuiset
3. pyritään rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidetään asia poissa tuomioistuimesta
4. mikäli lapsilla on koulut, kaverit ja harrastukset sekä tuttu koti nykyisellä paikkakunnalla, tulisi lähihuolto mennä sille vanhemmalle, joka sitoutuu nämä lasten olosuhteet pitämään ennallaan. Kaikista kurjinta monille erolapsille ei ole vanhempien ero, vaan se, että vanhemmat ratkovat asioita vain omista usein katkerista lähtökohdistaan ja lapsella menee perheen lisäksi tuttu koti, ehkä jopa paikkakunta, sukulaiset, kaverit (ja tämä ON kova paikka), tutut koulut ja päiväkodit. Lapselta siis riistetään erossa KAIKKI.

Eli siis jos itse haluat muuttaa kauas pois, tulisi lasten edun nimissä harkita että molemmat jäisivät isän luokse asumaan tuttuun taloon tai ainakin tutulle paikkakunnalle, saisivat pitää ystävänsä, harrastuksensa ja tutut ympyränsä. Viikonloppuäitiys ei tee kenestäkään huonoa äitiä, paitsi jos jonkun mielestä kohdassa 4 mainittu tilanne on jotenkin lapsen kannalta edullinen :P

Ja tärkein kohta vielä, kun se ero tulee, niin sitten on turha olla katkera siitä että ex löytää uuden puolison tai perustaa uusperheen. Kun on erottu, on erottu ja lastenkin takia pitäisi pyrkiä tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja osoittamaan että lapsi on arvokas ja häntä rakastavat kaikki.

Tsemppiä. Ero on kamalaa, siinä on vaikeaa yrittää olla aikuinen. Mutta jos siihen pystyy, lapset pääsevät paljon paljon helpommalla.
 
En lähtisi jakamaan sisaruksia, eiväthän he eroa toisistaan vaan vanhemmat. Toisekseen tuo viikko-viikko systeemi ei myöskään olisi hyvä, viimeistään kouluiässä se ei toimi ellei vanhemmat sitten asu todella lähekkäin ja koulu siinä lähellä. Joten lähtisin kyllä ihan toisenlaista ratkaisua hakemaan..
 
Sanottakoon vielä jatkoksi että tutkimusten mukaan riitaisassa tai tunneköyhässä ympäristössä eläminen on vaarallista lapsen mielenterveydelle, vaarallisempaa kuin eroaminen. Joten jos yhteiselo on niin riitaisaa tai tunneköyhää että lasten kehitys ja hyvinvointi vaarantuu, silloin tulisi ajankohtaiseksi myös miettiä eroa ja sitä mikä merkitys lapsille olisi että olisi edes yksi rauhallinen, turvallinen, ennalta arvattava koti, jossa lapsilla olisi hyvä olla. vaikka exän kanssa silloin tällöin sitten otettaisiinkin yhteen, niin annos on huomattavasti pienempi kuin se aiempi 24/7. Lisäksi jos parisuhde ja perhe-elämä on täysin toimimatonta, sellaisessa kärvistely ei anna lapsille eväitä elämään, vana he jäävät myös pysyvästi ilman mallia siitä miten perheessä eletään ja miten toisia kohdellaan. Se malli on kuitenkin yksi parhaista lahjoista mitä lapsilleen voi antaa, se että he osaavat olla hyviä puolisoita, isiä ja äitejä.
 
No omassa perheessäni aikoinaan "jaettiin" lapset eron myötä. En kokenut tätä minkäänlaisena ongelmana, päin vastoin. Joka toinen viikonloppu -tapaamiset hoidettiin niin, että me sisarukset olimme joka viikonloppu yhdessä.
Julmempana näkisin sen, että toiselta vanhemmalta viedään oikeudet lapsiin, näkee vain joka toinen viikonloppu väkinäisesti...

Kukin tyylillään.

Näin aikuisiällä minulla on aivan "normaalit" lämpimät suhteet molempiin vanhempiini ja sisaruksiini.
 
Meidät " jaettiin" kun vanhempamme erosivat. Veli meni isälle ja me siskot jäätiin äidille. Ei meiltä itseltä asiasta kauheasti kyselty. Me tytöt kävimme säännöllisesti myös isällämme ja näimme näin myös veljeämme. (mikäli veli oli kotona) Vanhempamme ei erotessaan muuttaneet kauas toisistaan, vaan me lapset päästiin vaikka kävellen isälle/äidille. Ihan hyvin tämä järjestely meillä toimi, mutta eihän se ero itsessään tuo mitään mukavia muistoja mieleen. Vaikka vanhempani eivät setvineet asioitaan meidän lasten nähden, vaan yrittivät pitää meidät ongelmiensa ulkopuolella. Mielummin tietenkin toivoisin vanhempieni pysyneen silloin yhdessä..
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa