Y
yksin ajatustensa kanssa
Vieras
Mahdollisimman lyhyesti:
Vajaa kymmenen vuotta sitten velkaannuin edellisessä suhteessani. Otin siis omiin nimiini lainan (meille yhteiseksi) ja sitten kun ero tuli ei mies sitä suostunut ollenkaan lyhentämään ja lopulta velka meni ulosottoon. Olin tyhmä ja rakastunut väärään renttuun...
Nykyään olen avoliitossa ja meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa. Nykyinen mieheni on alusta asti tiennyt tästä velastani eikä se ole ikinä häntä häirinnyt. Olen itse alusta asti vaatinut että lyhennän velkaani itse ja lisäksi maksan osani talouskuluista yms. Hoitovapailla järjestely on ollut lepsumpaa, koska mun tulot on tietenkin olleet naurettavat miehen tuloihin verrattuna.
Nyt saatiin alkuvuodesta tietää että on yllätyskolmonen tulossa. Ehkäisy petti. Itse ajattelin ensimmäiseki aborttia koska kuopus täytti vasta vuoden ja mun piti mennä töihin ensi syksynä. Yllättäen mies sanoikin, että hän haluaa pitää tämän sinnikkään sissin. Olin tietysti hirveän iloinen että hän otti vahinkomme niin positiivisesti.
Nyt on odotusta takana muutama kuukausi ja elämä on mennyt ihan kauheaksi... Mies sai heti alkuraskaudesta päähänsä, että nyt pitää uusia auto ja nyt pitäisi miettiä sitä omaa asuntoa ja ostaa tuplarattaat jne.jne. Ei tarvitse olla matikkanero tietääkseen ettei meillä ole näihin asioihin varaa kun mulla ei ole lainoihin mitään asiaa.
Yht äkkiä mies on alkanut syyllistämään mua veloistani. Viimeksi sanoin, että tarvitsisin muutamia vaatteita kun alkavat nämä nykyiset kiristää niin mies sanoi että "kyllä noilla veloilla luulisi olevan kiitollinen kun saa edes ruokaa"... Olen ihan järkyttynyt siitä millaiseksi hän on muuttunut. En voi pyytää mitään edes lapsille, kun sama saarna alkaa... Ja itse olen siis nyt hoitovapaalla ja todella pienet tulot.
Mietin jo, että jos tässä nyt ero tulee kaikesta huolimatta niin kuinka hitossa mä pärjään kolmen pienen kanssa ja lyhennän velkaani yms. Tulee ihan itku... Kun päätimme pitää tämän vauvan, en osannut kuvitella että menisi tällaiseksi. Ja meilläkin kuitenkin yhteistä taivalta takana melkein 8vuotta eikä mies ole koskaan käyttäytynyt näin...
Juu ja yritin kertoa lyhyesti...
Vajaa kymmenen vuotta sitten velkaannuin edellisessä suhteessani. Otin siis omiin nimiini lainan (meille yhteiseksi) ja sitten kun ero tuli ei mies sitä suostunut ollenkaan lyhentämään ja lopulta velka meni ulosottoon. Olin tyhmä ja rakastunut väärään renttuun...
Nykyään olen avoliitossa ja meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa. Nykyinen mieheni on alusta asti tiennyt tästä velastani eikä se ole ikinä häntä häirinnyt. Olen itse alusta asti vaatinut että lyhennän velkaani itse ja lisäksi maksan osani talouskuluista yms. Hoitovapailla järjestely on ollut lepsumpaa, koska mun tulot on tietenkin olleet naurettavat miehen tuloihin verrattuna.
Nyt saatiin alkuvuodesta tietää että on yllätyskolmonen tulossa. Ehkäisy petti. Itse ajattelin ensimmäiseki aborttia koska kuopus täytti vasta vuoden ja mun piti mennä töihin ensi syksynä. Yllättäen mies sanoikin, että hän haluaa pitää tämän sinnikkään sissin. Olin tietysti hirveän iloinen että hän otti vahinkomme niin positiivisesti.
Nyt on odotusta takana muutama kuukausi ja elämä on mennyt ihan kauheaksi... Mies sai heti alkuraskaudesta päähänsä, että nyt pitää uusia auto ja nyt pitäisi miettiä sitä omaa asuntoa ja ostaa tuplarattaat jne.jne. Ei tarvitse olla matikkanero tietääkseen ettei meillä ole näihin asioihin varaa kun mulla ei ole lainoihin mitään asiaa.
Yht äkkiä mies on alkanut syyllistämään mua veloistani. Viimeksi sanoin, että tarvitsisin muutamia vaatteita kun alkavat nämä nykyiset kiristää niin mies sanoi että "kyllä noilla veloilla luulisi olevan kiitollinen kun saa edes ruokaa"... Olen ihan järkyttynyt siitä millaiseksi hän on muuttunut. En voi pyytää mitään edes lapsille, kun sama saarna alkaa... Ja itse olen siis nyt hoitovapaalla ja todella pienet tulot.
Mietin jo, että jos tässä nyt ero tulee kaikesta huolimatta niin kuinka hitossa mä pärjään kolmen pienen kanssa ja lyhennän velkaani yms. Tulee ihan itku... Kun päätimme pitää tämän vauvan, en osannut kuvitella että menisi tällaiseksi. Ja meilläkin kuitenkin yhteistä taivalta takana melkein 8vuotta eikä mies ole koskaan käyttäytynyt näin...
Juu ja yritin kertoa lyhyesti...