Jos olisit masentunut ja joku kysyisi sitä ihan suoraan

[vieras]

Kaverillani on vaativa vauva. Tai vaativa ainakin hänen omasta mielestään. Kuulen jatkuvasti tilitystä siitä miten rankkaa ja on miten hän ei jaksaisi enää millään. Ei nyt sentään ole suoraan sanonut, että olisi lasta kohtaan vain negatiivisia tunteita, mut välillä kuulostaa ulkopuolisesta siltä, kun niitä juttuja kuuntelee. Olen yrittänyt kannustaa ja lohduttaa, mut eihän toisen sanat siinä paljon paina, jos kokee, ettei jaksaisi vauva-arkea millään.

Mitä jos kysyisin suoraan, että tuntuuko hänestä, että hän voisi olla masentunut? Miten sellaiseen reagoi, jos joku suoraan tulee kysymään ja kysyjä onkin ihan väärässä? En halua mitenkään loukata, vain auttaa. Itse koin suurta uupumusta lapseni ollessa n puoli vuotias. Luulin silloin, että se johtuu univelasta, mut jossain vaiheessa tajusin, taisin olla lievästi masentunut ja olen varmaan vieläkin. Jos joku olisi silloin tullut tarjoamaan olkapäätä ja kysynyt ihan suoraan, olisi helpottanut suunnattomasti kun olisi saanut sanoa sen asian ääneen. En ole saanut puhuttua tästä kenellekään ja se painaa minua vieläkin. Suren nyt sitä, et jos kaverillani on samanlaisia tuntemuksia, eikä hänkään saa puhuttua kenellekään, eikä saa apua. Se on niin kamala tunne, etten haluaisi kenenkään muun kokevan sitä.

 

[:)]

Voithan kertoa omista tuntemuksistasi, omasta masennuksestasi. Ehkä ystäväsi on helpompi puhua, kun ei koe olevansa ainoa. Ku yhdelle saa puhuttua, on helpompi puhua asiasta myös mm.neuvolassa.

 

[ap]

Voithan kertoa omista tuntemuksistasi, omasta masennuksestasi. Ehkä ystäväsi on helpompi puhua, kun ei koe olevansa ainoa. Ku yhdelle saa puhuttua, on helpompi puhua asiasta myös mm.neuvolassa.

Mut kun asia on mulle aika vaikea. En ole pystynyt ja kehdannut puhua siitä kenellekään. Jos olenkin ihan väärässä kaverin suhteen, niin mähän nolaan itseni kertomalla jo muutenkin uupuneelle äidille, et olen masentunut. Sen jälkeen hän ei takuulla kerro mulle enää mitään asioitaan a) koska pitää mua hulluna ja b) ei halua rasittaa mua enempää.

 

[amalia]

no komppaan edellistä. Eli tee niin.
Tosin neuvolan täti ei varmaan osaa auttaa mitenkään. Ennemmin psykologi. Mutta onhan hänellä sinut, vieras, ystävänä. Sinä osaat olla olkapäänä. Sekin voi riittää.

 

[amalia]

siis onko masentuneisuus teidän mielestä hulluutta??? Höh... Mä käsitän sen ennemmin alakuloisuutena, väsymyksenä. Ja minulla oli2kk synnytyksen jälkeen tälläista synnytyksen jälkeistä masennusta. Se kesti pari kuukautta.

 

[kekkeri]

No ainakin vois selvittää että tarviiko hän apua ja miettiä voisko suvusta/lähipiiristä/ammattiavusta olla apua....

 

[ap]

No ainakin vois selvittää että tarviiko hän apua ja miettiä voisko suvusta/lähipiiristä/ammattiavusta olla apua....

Miten sen voi selvittää kysymättä suoraan ja jos onkin väärässä, niin toinen vielä loukkaantuu?

 

[amalia]

kysy vaikka että " oletko sä oikeesti noin väsynyt, vai tuntuuko susta vaan tällä hetkellä siltä?" Jos toinen vastaa olevansa oikeasti jo usean päivän/kk ajan olleensa poikki, niin sano:

"auttaiskohan sua vaikka ottaa tämä asia esille neuvolassa,, kun moni äiti kärsii nykyään babybluesista. Siellä ne sitten tietää jos ne vois auttaa sua jotenkin. Hommaamalla vaikka kotiin hoitajan lapselle kaupungilta ilmaiseksi tai jotain keskusteluapua tai jotain mitä sinä haluisit. "

Meidän kaupungissa nimittäin saa lähes ilmaista (2Eur/4t) hoitoapua pikkuvauvaperheeseen jos oikeesti tarvii uupumuksen vuoksi.

 

[mä]

Kysy ihmeessä suoraan. Multa sisko kysyi, kun olin oikeasti masentunut. En ollut itse tajunnut tilanneta ollenkaan. Helpotti itteä tosi paljon, kun joku sanoi, että sä taidat nyt olla masentunut.

 

[hmm]

Sano suoraan,että haluaisit olla tukena jos hän tarvitsee apua väsymykseensä.Neuvolasta en minä ainakaan saanut mitään apua ja toisaalta sukulaisilta joilta odotin jopa, edes pientä osanottoa/tukea/ymmärrystä EN todellakaan saanut vaan kehoituksen,että "yritäppäs nyt, niin kaikki äidit on väsyneitä". Eli kovasti olen yrittänytkin ja hymyhuulilla teskennellyt vaikka itkua oikeesti oisin vääntänyt.ja olen kyllä yksin yöllä paljon itkenytkin!!!

 

[vieras]

kysy vaikka että " oletko sä oikeesti noin väsynyt, vai tuntuuko susta vaan tällä hetkellä siltä?" Jos toinen vastaa olevansa oikeasti jo usean päivän/kk ajan olleensa poikki, niin sano:

"auttaiskohan sua vaikka ottaa tämä asia esille neuvolassa,, kun moni äiti kärsii nykyään babybluesista. Siellä ne sitten tietää jos ne vois auttaa sua jotenkin. Hommaamalla vaikka kotiin hoitajan lapselle kaupungilta ilmaiseksi tai jotain keskusteluapua tai jotain mitä sinä haluisit. "

Meidän kaupungissa nimittäin saa lähes ilmaista (2Eur/4t) hoitoapua pikkuvauvaperheeseen jos oikeesti tarvii uupumuksen vuoksi.

Uskomatonta, että jossain vielä saa apua ja suurin piirtein ilmaiseksi. Teillä on hyvä kunta! Meille sairaalaan sosiaalityöntekijä selvitteli lastenhoitoapua. Olisimme saaneet apua 29 euroa tunti. Eiköhän tässä selvitä ilmankin