Jos on aivan varma, ettei alatiesynnytys tule kysymykseenkään, niin milloin pitää alkaa vaatia sektiota?

[pickwick]

Joko ekalla neuvolakäynnillä? Olen nyt toivotusti raskaana, mutta ikävä kyllä synnytyspelko ja ahdistus vaivaavat kovasti. TUskin pystyn nauttimaan elämästä, ennen kuin saan varmuuden sektiosta.

Olen aina ollut sitä mieltä, että suostun synnyttämään vain sektiolla ja se ajatus ei ole muuttunut mihinkään, vain vahvistuu koko ajan. Pelkopoli tuskin tulee kääntämään päätäni, koska olen aika herkkä propagandalle ja tunnen itseni parhaiten.

En myöskään ole tietämätön ja tyhmä, vaan tiedän varsin hyvin kaiken aiheeseen liittyvän, ihan lääketieteellisellä tasollakin, riskejä myöten. Mua ei manipuloida, se on ihan selvä. MOnet terveydenhuollon henkilöt tuntuvat pitävän tulevia äitejä hieman yksinkertaisina ja johdateltavissa olevina. Sukulaisissani on myös paljon lääkäreitä (samoin mieheni) ja heiltä olen saanut objektiivista tietoa synnytysasioista, hyvin toisenlaista kylläkin, mitä esim. ystäväni sai pelkopolilta

Missä vaiheessa olette ottaneet asian esille? Mua kehotettiin ottamaan puheeksi reippaasti ja napakasti jo heti ekalla neuvolakäynnillä. Kuulemma tiedossa paljon psykologilla ja pelkopolilla juoksemista, mutta kantani on selvä ja jos se sen vaatii, niin sitten käyn sen kaiken sektion eteen.

 

[just joo]

miks hankkiudut paksuks jos et kerta voi sitte synnyttää niinkuin on tarkotettu?

 

[pickwick]

miks hankkiudut paksuks jos et kerta voi sitte synnyttää niinkuin on tarkotettu?

Kiitos tästä, mutta kuulisin mieluiten vastauksia kysymykseeni.

 

["vieras"]

Mun mielestä sektiot ihan vaan oman halun takia pitäis kieltää.

 

[hmmmm]

Mitä sä pelkäät alatiesynnytyksessä?

 

["vieras"]

Voi jestas näitä.
Mun mielestä on naurettavuuden huippu kuvitella, että sektiolla säästyisi kivuilta, traumoilta, pelolta tai miltään muultakaan mitä ihan normaali synnytys voi eteen tuoda. Rohkeutta nainen, et sä ole ensimmäinen jota pelottaa. Fiksumpaa olisi, et työstät pelkosi pois ja synnytät alakautta ilman leikkausriskejä sinulle ja vauvalle.

 

[synnyttänyt]

Mikä alatiesynnytyksessä pelottaa? Itsellä takana alatiesynnytys ja sektio. Lapsiluku täynnä, sen verran rankka kokemus oli jälkimmäinen raskaus. Itselläni kahden erilaisen kokemuksen jälkeen jäänyt pelko sektiota kohtaan. Ensimmäinen synnytykseni (alatie) kesto oli 16 tuntia, enkä todella päässyt "helpolla". Toipuminen oli kuitenkin nopeaa ja alakerran tikit sulivat itsestään. Ei jäänyt mitään kammoa, vaikka ikävä kokemus olikin, mutta uutta lasta toivottiin heti.

Toinen synnytys oli sektio. Operaatio ohi minuuteissa, mutta nyt 6 kk jälkeen toipuminen jatkuu edelleen, kun vatsalihakset edelleen huomattavasti heikommat kuin juuri ennen leikkausta. Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen oli helvettiä, kätilö totesi ivallisesti kun tein 2 tuntia kivun sekaisin tuntein matkaa 1 metrin päähän lavuaarille, että ymmärrätkö ihmisiä jotka valitsevat vapaaehtoisesti sektion, ja täytyy sanoa että en ymmärrä. Kuukauteen en saanut nostaa mitään (myöskään esikoista), joten olin täysin rampa. Särkylääkkeitä kului kasoittain, ja jopa sängystä nouseminen oli tuskaa. Imetys oli paljon hankalampaa, ja haava ei umpeutunut kunnolla joten jouduin pikkuvauvan kanssa ravaamassa jatkuvasti sairaalassa bakteeriviljelyssä. Pari kertaa leikkauksen jälkeen olin kuumeessa (yli 39) jolloin pikkuvauvan hoitaminen rankkaa, ja selittivät sektiosta johtuvilla komplikaatioilla.

Tiedän, että on ohi aiheen, mutta kuka helvetissä toivoo itselleen iso leikkausta (jota sektio on) kipuineen, kuntoutuksineen yms. ja miksi? Normaali synnytyskipu on luonnollista, ja nopeasti ohimenevää.

 

["vieras"]

Mä varmaan ottaisin sen puheeksi jo aika alussa, niin saisit itse keskittyä raskauteen. Jos itse ikinä enää tulen raskaaksi niin aion saman vaatia.

Ei ketään voida pakottaa alakautta synnyttämään, joten rentoudu. Ja unohda nää ilkeät kommentit.

 

[pickwick]

[QUOTE="vieras";24367501]Voi jestas näitä.
Mun mielestä on naurettavuuden huippu kuvitella, että sektiolla säästyisi kivuilta, traumoilta, pelolta tai miltään muultakaan mitä ihan normaali synnytys voi eteen tuoda. Rohkeutta nainen, et sä ole ensimmäinen jota pelottaa. Fiksumpaa olisi, et työstät pelkosi pois ja synnytät alakautta ilman leikkausriskejä sinulle ja vauvalle.[/QUOTE]

Mulle on aika turha tuputtaa tuota naurttavan yksinkertaista propagandaa tai omia mielipiteitä, et ole minä. Tiedän, mitän haluan, tiedän myös mihin pystyn ja mihin en. Sinä et voi tietää mitään tilanteestani, tai pelonaiheistani, kun en niitä tässä eritellyt. Piste. Jos sulla ei mitään kommentoitavaa kysymykseeni, niin voit olla myös länkyttämättä

 

[pickwick]

[QUOTE="vieras";24367526]Mä varmaan ottaisin sen puheeksi jo aika alussa, niin saisit itse keskittyä raskauteen. Jos itse ikinä enää tulen raskaaksi niin aion saman vaatia.

Ei ketään voida pakottaa alakautta synnyttämään, joten rentoudu. Ja unohda nää ilkeät kommentit.[/QUOTE]

kiitos.

 

[---]

[QUOTE="vieras";24367526]Mä varmaan ottaisin sen puheeksi jo aika alussa, niin saisit itse keskittyä raskauteen. Jos itse ikinä enää tulen raskaaksi niin aion saman vaatia.

Ei ketään voida pakottaa alakautta synnyttämään, joten rentoudu. Ja unohda nää ilkeät kommentit.[/QUOTE]

mun ei nyt ole tarkoituskritisoida sektiota tai aloittajaa, mutta aloin miettimään että voidaanko kieltäytyä sektiosta ns. huvikseen? meinaan vaan että jos näin voidaan tehdä, niin kyllä kait se lapsi sitten vaan syntyy alakautta...

 

[kookosta]

Kyllähän sitä sektiota saa alkaa vaatimaan vaikka heti ekalla neuvola käynnillä, mutta ei se silti takaa sitä että sen saa (joissain tapauksissa valitettavasti). Ja taatusti kyllä joutuu ravaamaan pelkopolilla sun muualla ja sun päätä koetetaan kääntää ihan järkisyin.

 

["vieras"]

mun ei nyt ole tarkoituskritisoida sektiota tai aloittajaa, mutta aloin miettimään että voidaanko kieltäytyä sektiosta ns. huvikseen? meinaan vaan että jos näin voidaan tehdä, niin kyllä kait se lapsi sitten vaan syntyy alakautta...

Käsittääkseni se yhteistyötä äidiltä vaatii, että synnytys onnistuu. Tuskin mahdollista jos toinen on pelosta shokissa.

Ja kuka sitä nyt huvikseen sinne sektioon menis?

 

[evelina..]

Mun veljen vaimo otti muistaakseni asian puheeksi keskiraskaudessa ja sitä kautta että synnytys pelottaa. Hän kävi pelkopolilla ja lääkärien arvioitavana. Ja molemmissa raskauksissa hänelle on tehty sektio. Tämä on kyllä aivan pöyristyttävää että kuka tahansa voi vaatia noinkin ison leikkauksen itselleen sen vuoksi että pelkää.

Tää veljen vaimo peloitteli myös mua, että entä jos repeet niin mahasti et pissaat ja kakkaat allesi loppu elämäsi. Noh, mitäs siihen sanomaan. Väittelemäänkään en alkanut.

Tottakai jokaista pelottaa synnytys, itseänikin tietenkin, kuinka minun käy, vauvan? Mutta loppua kohti aloin pelkäämään vastaavasti sitä että jos joudunkin leikkaukseen. Pelko on vähän niinkuin pakko-oireinen häiriö, vaikka kuinka yrittää ensin järjellä ajatella niin aina luisuu siihen pelkoon. Itse otin lähestyvän synnytyksen kokemuksena, sanoin itselleni et otan vastaan kaiken mitä tulee, kätilöt ja lääkärit on ammattilaisia ja kyllä minä pärjään. Jälkeenpäin kun ajattelee se oli kuin seikkailu

Osastolla huomasi kyllä keille on tehty sektio, he kävelivät tuista kiinni pitäen ja askel kerrallaan, itse olisin voinut lähteä vaikka juoksemaan (tiedän että ei kaikki alatie synnyttäjätkään pääse niin vähillä "vaurioilla kuin minä) mutta esimerkkinä tämä.

Onnea valitsemallesi tielle. Pääasiahan on että vauva pääsee turvallisesti tähän maailmaan ja sinäkin voit hyvin.

 

[---]

[QUOTE="vieras";24367642]Käsittääkseni se yhteistyötä äidiltä vaatii, että synnytys onnistuu. Tuskin mahdollista jos toinen on pelosta shokissa.

Ja kuka sitä nyt huvikseen sinne sektioon menis?[/QUOTE]

ymmärrän tämän, mutta tarkoitin että voiko hoitohenkilökunta kieltäytyä leikkaamasta ilman lääketieteellistä syytä? Koska silloinhan periaatteessa äiti pakotetaan synnyttämään alakautta. Onko se terveellistä äidille tai lapselle jos äiti ei ole ns. yhteistyökykyinen vaan liian peloissaan, niin tuskin.

 

["vieras"]

Mie en edes tiennyt, että sektio voidaan tehdä pyynnöstä, olen aina luullut että se tehdään vain lääketieteellisistä syistä.

 

[saman kokenut]

Ymmärrän täysin ap:ta... Kannattaa vaan heti ottaa puheeksi, niin saat nauttia raskaudesta ja vauvasta. Mua ei esim.pelottanut kipu vaan pelko alatie synnytykseen, ihan sama vaikka olisi miten kovat kivut kun vauva on ulkona. Joillakin esim.raiskatuilla saattaa herätä alatiesynnytykseen liityten voimakkaita pelkoja ja synnytyksen aikana pelot saattavat saada liian ison osan. Näitä asioita on vaikea selittää sellaiselle joka itse ei pelkoa ole kokenut. Monia muitakin syitä toki pelkoihin on mutta mainitsin vain yhden...

 

[<<<]

[QUOTE="vieras";24367739]Mie en edes tiennyt, että sektio voidaan tehdä pyynnöstä, olen aina luullut että se tehdään vain lääketieteellisistä syistä.[/QUOTE]

hyvä jos näin olisi.

 

[""""]

Ymmärrän täysin ap:ta... Kannattaa vaan heti ottaa puheeksi, niin saat nauttia raskaudesta ja vauvasta. Mua ei esim.pelottanut kipu vaan pelko alatie synnytykseen, ihan sama vaikka olisi miten kovat kivut kun vauva on ulkona. Joillakin esim.raiskatuilla saattaa herätä alatiesynnytykseen liityten voimakkaita pelkoja ja synnytyksen aikana pelot saattavat saada liian ison osan. Näitä asioita on vaikea selittää sellaiselle joka itse ei pelkoa ole kokenut. Monia muitakin syitä toki pelkoihin on mutta mainitsin vain yhden...

ei kenenkään pelko ole niin iso ettei vois yrittää pinnistellä sitä kakaraa ulos alakautta, kun se on alakautta sinne alulle saatettukin.

lääketieteellinen syy on asia erikseen.

 

[Big Bang Theory]

sinun täytyy heti ottaa asia puheeksi ja luulen, että terveydenhoitaja ei välttämättä ota asiaa heti edes tosissaan ( valitettavasti ) Suomessa kun tämä ei ole naisen päätettävissä oleva asia. Jos miehesi on lääkäri niin hänhän voi kirjoittaa sinulle vaikka heti lähetteen pelkopolille jne jne. siellä ottavat varmasti tosissaan, toki yrittävät aina sitä alatiesynnytystä ehdottaa ja vakuutella.

 

[Big Bang Theory]

ja mitäs miehesi on lääkärinä mieltä tästä asiasta? kiinnostaa myös

 

[saman kokenut]

[QUOTE="""";24367771]ei kenenkään pelko ole niin iso ettei vois yrittää pinnistellä sitä kakaraa ulos alakautta, kun se on alakautta sinne alulle saatettukin.

lääketieteellinen syy on asia erikseen.[/QUOTE]

Kyllä synnytys on niin iso psyykkinenkin tapahtuma, että synnyttäjän ja lapsen turvallisuuden kannalta voi joskus olla parempi synnyttää sektiolla. Se miten lapsi on saatettu alulle, ei liity tähän asiaan. Hormonit vaikuttavat myös paljon, nainen on herkemmässä tilassa.

 

[saman kokenut]

[QUOTE="""";24367771]ei kenenkään pelko ole niin iso ettei vois yrittää pinnistellä sitä kakaraa ulos alakautta, kun se on alakautta sinne alulle saatettukin.

lääketieteellinen syy on asia erikseen.[/QUOTE]

Oho, kylläpäs on katkeran oloinen viesti kakaroineen päivineen. :O Vähän empatiakykyjä lähtisin kehittämään. Hienoa, että sinulla on mennyt hyvin alatiesynnytys.

 

[unensieppaaja]

Mä otin puheeksi ekalla neuvolakäynnillä. Pelkopolille vasta joskus lähempänä rv 30. Aika harva loppujen lopuks lähtee sitten siihen sektioon, mitään tilastoja ei kuulema meidän sairaalalla ollut mutta vuostitasolla alle 10 ihmistä valitsee loppujen lopuksi sektion, niistä jotka käy pelkopolilla. Ite en mennyt sektiota vaatimaan vaan puhumaan pelosta.

 

["vieras"]

Vastaus kysymykseesi. Odotin esikoista ja asian otin puheeksi noin viikolla 20. Siitä sitten piti käydä pelkopolilla ja sitten vielä lääkärin puheilla. Ja totisesti sektiopäätöstä ei myönnetty helposti. Sain vängätä asiasta noin kaksi tuntia ja kun en suostunut muuhun, lääkäri oli tosi tympeä ja vihainen mulle ja kirjoitti sektiolapun. Se siis pitää saada. Sit varaamaan sektioaikaa kätilölle toiseen huoneeseen. Toi lääkärikäynti oli about viikolla 38. Sektio tehtiin rv 39+5. Siitä tuli sit pysyvät hermovauriot mahaan (eli jatkuvaa osittaista tunnottomuutta suht laajalla alueella, välillä kohtua särkee ja kutittaa, iho ei tunne hyvin kun hivelee pinnalta, tuntuu puutuneelta). Eli tuli tuollainen pysyvä pintahermovaurio, mikä on yleistä kuulemma. Kivut olivat aivan järkyttävät, makasin 2 vuorokautta sängyssä enkä kyenny liikkumaan senttiäkään. Sit pakotettiin jalkeille. Tosi kovilla särkylääkkeillä olin noin 4 viikon ajan leikkauksesta. Eli siitä on nyt 5 vuotta ja nuo satunnaiset kivut ja pysyvä tunnottomuus seuranani.