Jos raskaus "suunniteltu" onko kaikilla ollut vakituset työpaikat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "retiisi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"retiisi"

Vieras
Itselläni ollut todella kova vauva kuume ainakin 4 vuotta. Noin 10 kk sitten myös miheni oli valmis siihen, että ehkäisy jätetään pois ja vauva saa tulla jos on tullakseen. Seurustelumme alusta asti kummallakin on ollut selvää, että lapsia haluamme kunhan puitteet on kunnossa. Minua ei niinkään taloudellinen tilanteemme huoleta, mutta mieheni ottaa asian puheeksi aina sillointällöin ja pohtii pitäisikö kuitenkin odottaa siihen asti kunnes hänelläkin on vakituinen työpaikka.

Tilanne siis se, että ikää meiltä löytyy kummaltakin 30 vuotta, yhdessä olemme olleet 8 vuotta. Minulla on vakituinen työpaikka ja mieheni on ollut sijaisena samassa työpaikassa edelliset 5 vuotta (ilman minkäänlaisia taukoja/työttömyyspäiviä). Muutenkin hänellä on töitä riittänyt kokoajan valmistumisen jälkeen. Työskentelee alalla missä vakituisia paikkoja on hankala saada, mutta sijaisuuksia kyllä riittää. Vuoden sopimuksen saa yleensä aina kerrallaan. Minun brutto palkkani on noin 3000 e/kk ja mies tienaa kuukaudessa noin 2500 e. Olemme uskaltaneet ottaa yhteisen asuntolainan ja omaa kotia missä myös lastenhuone sisustusta vaille valmiina ollaan maksettu 2 vuotta täysin omaksi. Säästötililtä löytyy "pahanpäivän varalle" reilu 4000 e eli vaikka mies jäisi työttömäksi pärjäisimme mainiosti minun tuloillamme ja säästöillä useamman kuukauden. Mies kuuluu myös liiton työttömyyskassaan joten eiköhän saisi jonkinlaista työttömyyskorvaustakin jos jostain kummansyystä työttömäksi jäisi. Taloudellinen tilanne siis on tällä hetkellä hyvin kunnossa.

Olisiko siis teidän mielestänne vastuutonta hankkia lapsi tällaiseen tilanteeseen? Ajattelenko vauvakuumeisen aivoilla ja olisi tosiaan viisasta lykätä yrittämistä siihen kunnes myös miehellä on vakituinen työpaikka (ja taloudellinen tilanne paremmin turvattu)? Nyt kuitenkin todistettu, etten niin kovin helposti tule raskaaksi ja ikää tulee vain kokoajan lisää, joten nämäkin seikat vaikuttavat siihen miksi asiaa en enää haluaisi lykätä kovin kauaa. Onko siis teillä kaikilla jotka olette suunnitellusti tulleet raskaaksi ollut kummallakin vakituiset työpaikat?
 
ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, joten liikaa ei kannata murehtia. Musta jos taloudellinen tilanne on kunnossa (kuten sanot) niin aikahan on mitä parhain (vaikkei olekaan ehkä mikään ykkösprioriteetti mielestäni kun lapsia suunnitellaan). Meillä vaan miehellä vakiduuni ja semmonen palkka että pärjätään - ite opiskelijana ja pätkäduuneja takana. Tietysti aina se riski että mies menettää työnsä tai erotaan tms. mutta tietonen riski. Lapsi tolkuttoman rakas ja toivottu <3 Raha ei ole tärkeintä.
 
meillä näin:;lapsi olisi ollut tervetullut milloin vain vaikka minulla oli määräaikainen sopimus mutta mies silti töissä niin en asiaa oikeastaan paljon miettinyt..No eihän lapsi sitten ihan sormia näpsäyttämällä tullutkaan kuten elokuvissa vaan meni pari vuotta ja ehdin saada vakituisentyöpaikan..mutta en tuota työ asiaa mieti,olen nyt kotona pojan kanssa ja nautin olostani:) ja rahat riittää ihan hyvin kunhan ei hirveästi turhia ostele kun on lainaakin jäljellä..
 
Minä opiskelin ja mies oli pätkätöissä, kun päätimme ensimmäisen vauvan haluta. Ikää tuolloin 23v. Nyt, 7v. myöhemmin lapsia on kaksi, minulla ei edelleenkään ole vakityötä. Itse en osaa ajatella, että talous olisi syy hankkia vauva/jättää hankkimatta. Minä pelkäsin enemmän sitä, että jäämme lapsettomiksi, jos lykkäämme liian kauan vauvan saantia. Ja toisaalta, halusin lapset mahdollisimman nuorina, jotta jaksan paremmin pikkuvauva-ajan.
 
Vakituinen työpaikka on kuitenkin aina varmempi kuin sijaisuudet. Sossun tuilla kituuttavia (ja valittavia) lapsiperheitä on jo ihan liikaa. Minusta siis kannattaa ehdottomasti odottaa, että miehesi saa vakituisen työpaikan tai ainakin on sitten ihan turha valittaa kun on lapsi elätettävänä ja mies ilman töitä!!
 
Miehelläni oli vakituinen työpaikka, kun raskauksia alettiin yrittämään. Itselleni riitti määräaikaiset työsuhteet kummallakin raskauskerralla. Harmi, että teillä on päinvastoin. Mutta mielestäni voisitte jo alkaa yrityksen. Vakipaikkakin saattaa löytyä miehelle helpommin, kun on perhettä elätettävänä :) Naisella se menee päinvastoin.

Liity sinäkin työttömyyskassaan kaiken varalta. Vielä on yrityksiä, jotka saattavat potkia äitiyslomalta palaavan pois ilman mitään syytä.
 
Ei tosiaan kannata suunnitella niin paljon sen mukaan, että "sitten kun on vakituinen työ". Kuten ollaan huomattu, suurissa, "turvatuissa" yrityksissäkin ollaan jouduttu vähentämään henkilökuntaa ihan reilusti, jotkut suuret yritykset ovat jopa lopettaneet kokonaan toimintansa Suomessa. Sen varaan en siis laskisi.

Mutta teidän tilanne näyttää nyt todella hyvältä, ja koska miehenkin sijaisuus on kestänyt noin pitkään, niin tuskin loppuu ihan heti. Jos olisin teidän asemassanne, antaisin mennä :). Mulla oli vakituinen työ kun lapsi syntyi, miehelläkin jonkinlainen työpaikka, mutta ei siis mikään "tässä ollaan eläkeikään saakka" -paikka. Nyt kuusi vuotta myöhemmin mulla on edelleen sama työ, mutta mies työttömänä. Jos me oltais mietitty lapsen hankintaa miehen työkuvioiden perusteella, meillä ei olisi vieläkään lasta :).
 
[QUOTE="minä";23396301]Vakituinen työpaikka on kuitenkin aina varmempi kuin sijaisuudet. Sossun tuilla kituuttavia (ja valittavia) lapsiperheitä on jo ihan liikaa. Minusta siis kannattaa ehdottomasti odottaa, että miehesi saa vakituisen työpaikan tai ainakin on sitten ihan turha valittaa kun on lapsi elätettävänä ja mies ilman töitä!![/QUOTE]

Valittaako sulle monikin naamatusten miten mies on työtön ja pitää sossun luukulla ravata? Vai luetko sä kenties liian usein tätä palstaa? Jos vastaus on tuo jälkimmäinen niin osta itselles elämä, luulisi olevan varaa. Ja koita samalla kasvaa sen verran että tajuat että työttömyyteenkin voi varautua ja kukaan koulutettu ja pätevä työntekijä ei ole kauaa työttömänä vaikka ei ennen keski-ikää vakituista työtä saisi. Mutta mustavalkoisuus kunniaan!
 
Mä olin opiskelija ja miehellä vakkaripaikka, oltiin 22v ja 24v
Turha sitä on loputtomiin jarrutella, ikäkin tulee vastaan, voi tulla yllättävän aikasin. Tai "aikasin", onhan luonnonmukaisesti paras ikä alle 25, sitä ei moni ota huomioon, en halua ilkeillä, vaan varottaa tuosta ikuisesti jarruttelemisesta, me emme olisi voineet saada lapsia enää 30vuotiaina. Ei tiedetty silloin.
 
En tuossa iässä enää kävisi työpaikan tähden lapsentekoa siirtämään, nuorempana kyllä. Oikeasti töiden kannalta hyvää tilaisuutta tehdä lapsi ei tule koskaan, sitä on ihan turha odotella. Ja vaikka olisi kuinka vakituinen työpaikka, niin eihän sekään loppuviimein yhtään mitään takaa, yhtälailla se voi yhtäkkiä lakata olemasta. Ja teidän elämänne vaikuttaa nyt kuitenkin suht vakaalta, joten uskaltaisin tuohon nyt lasta käydä yrittämään.
 
Yritysaikana oli vakituinen työpaikka välissä mutta lopulta esikoinen syntyi ennen opintojen päättymistä ja kuopus heti niiden jälkeen. Aina ei mene elämä kuten haluaa, tehtiin aika pirun pitkään varsinkin tuota ekaa lasta, miehelläkin kerkesi työpaikka (vakituisia kylläkin jos nyt jotain helpottaa) vaihtumaan pariin kertaan esikoista tehdessä.
 
kun ekaa alettiin yrittämään, niin opiskeltiin vielä kumpikin. Tulin melko pian raskaaks ja ehdittiin kumpikin kyllä valmistua ennen synnytystä. Mä jäin suoraan äitiyslomalle ja miehellä oli kyllä koko ajan tiedossa työpaikka (tosin siis pätkätöinä). Kesällä on esikoinen 2v ja toisen laskettu aika on myös kesällä ja ihan suunniteltiin tämäkin. Tilannekin on käytännössä sama. Mä olen edelleen hoitovapaalla ja mies pätkätöissä.

Minimi tuilla ja miehen duunaripalkalla mennään, enkä ole kyllä yhtään katunut... Toki tulis tiukkaa jos mies ei nyt töitä saiskaan, mutta kyllä tuolla alalla töitä riittää vaikka joutuisi sitten vaihtamaan paikkaa, eli ei huolta.

Minä en siis pidä teitä mitenkään vastuuttomina jos nyt saisitte lapsen. Ihan on hyvä tilanne teillä.
 
Mulla oli ja on edelleen vakipaikka, tosin lapsi olisi saanut tulla siitäkin huolimatta. Se vaan sattu hyvin kohdalle ja tietty toi turvaa että oli työpaikka mihin palata, eikä tarvinut jäädä työttömäksi työnhakijaksi äitiysloman jälkeen. Miehellä ei ole varmaa työpaikkaa, vaikka ns. vakituinen onkin. Ja meilläkin oli yhteinen asuntolaina ennen lapsen syntymää.

Musta teidän tilanne kuulostaa hyvälle. Jos miehellä ei jostain syystä töitä jossain vaiheessa lapsen synnyttyä ole, niin ainahan voi tehdä niin päin että sä palaat töihin ja mies jää esim hoitovapaalle. Niin meillä on nyt, kun itse tienaan paremmin.
 
Ei meillä kummallakaan ollut vakiduunia. Tai mä olisin saanut, mutten halunnut siitä työpaikasta. Otin loparit siis. Miehellä vakiduuni, muttei vakisopparia. Eikä tulekaan moneen vuoteen ainakaan. Olis alettu kummasti vanhenemaan tällaisilla aloilla jos olis jotakin sopparia alettu odottelemaan. Tyypillisesti kun niitä jaellaan vasta nelikymppisille. Talous on kuitenkin riittävän turvattu.
 
Minulla tai miehelläni ei todennäköisesti koskaan tule olemaan vakituista työpaikkaa. Ainakin jos aiomme koulutustamme vastaavissa hommissa itsemme työllistää. Lapsia kyllä haluamme.
 
Minulla oli vakipaikka, miehellä pitkä määräaikaisuus. Asuntolainan olimme ottaneet juuri, ikää oli kummallakin 33 vuotta ja säästöjä/sijoituksia aika isonkin katastrofin varalle. Mutta tärkeimpänä tekijänä taisi olla, että tunsimme kumpainenkin olevamme valmiita vanhemmuuteen.

Mielestäni lasten suunnittelun kannalta naisen vakityö on tärkeämpi juttu kuin miehen; naisellahan syrjäytymisriski perhevapaiden aikana on suurempi kuin miehellä.
 
Ei vakituista työpaikkaa. Raskaana ollessani sanouduin vielä vakkaripaikasta pois ja muutettiin toiselle paikkakunnalle missä ei viihdytty. Siellä olin määräaikasessa duunissa äitiyslomaan saakka. Äitiysloman jälkeen hain duunia ja nyt toimin ylempänä toimihenkilönä. Lapsi siis 1,5.v.

Mies on yrittäjä, joten rahaa tulee silloin kun tulee ovista ja ikkunoista ja sitten taas kärvistellään vuosi :D Toki voisi olla hyvin viisasta laittaa ns. pahanpäivän varalle, mutta ei olla sellaisia ihmisiä. Lapselle kylläkin säästössä.
 

Yhteistyössä