Jos se ois niin

[läps]

että voisin tehdä niinkuin itse haluan, ajattelematta yhtään sitä mitä muut haluaa tai ajattelee, niin olisin eronnut miehestäni jo aikaa sitten.
Tämä kuullostaa varmasti aivan tyhmältä,mutta en voi erota miehestäni anopin takia.. Anoppi on meillä lainojen takaajana ja muutenkin paljon ollaan tekemisissä ja hän on sen tyyppinen ihminen joka ei hyväksy eroa. Mä en jaksa alkaa tappelemaan anopin kanssa, miehen kanssa, enkä kenenkään muunkaan. Siksi elän onnettomassa liitossa. Enkä halua että muut kärsii siitä että minusta tulisi onnellinen.

 

["mörö"]

voisitko sitten tehdä jotain, että liittonne olisi vähemmän onneton? kun lopultahan se yleensä on vuorovaikutusongelma, mikä ihmiset ajaa ahdinkoon. alun perin kuitenkin on laitettu kaksi tyyppiä, jotka ovat tykänneet toisistaan kovastikin. harvoin se toinen ihan oikeasti muuttuu prinssistä sammakoksi?

tavallaan taloudellisista syistä itsekin olen jämähtänyt liittooni melkein 20 vuotta sitten, ja nyt ollaan aika onnellisiakin jo, ja ylpeitä vanhempia. matka ei ole ollut valtavan nautinnollinen, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. on tehty kovasti töitä sen eteen, että nähtäisiin toinen ihmisenä eikä vihollisena.