Jos sinulla ei päivä ole mennyt ihan putkeen (hyvin), miten

[ov]

saat olotilasi taas kohenemaan paremmaksi ja millä konsteilla?

Miten jaksat lähteä töihin seuraavana päivänä, jos mielialasi on vain alhaalla - mikään ei huvita eikä kiinnosta ja kaikki mahdollinen / mahdoton tympii + ottaa pattiin?

Tänään ei itsellä siis näyttöarviointikeskustelu mennyt ihan putkeen ja numerokin oli onneton, niin vaikka yritin ottaa asenteen, että ei tässä mitään - kaikki hyvin - tästä opitaan ja kehitytään eteenpäin.

Niin jo kumminkin, kun pääsin takaisin koululle, niin alkoi kumminkin ottamaan pattiin ja pahasti. Tympimään suoraan sanottuna.

Ja nyt on olotila vain entistä huonommaksi mennyt, ei jaksaisi huomenna kouluunkaan mennä. Ei vain huvita. Mutta pakko sinne on kuitenkin raahautua.

Stressaa myös älyttömästi tämä pieni lyhyt tynkäopiskelujakso. Koen, että sama kuin nämä asiat itse kirjoista lukisin. Koen, että en saa koulusta mitään irti ja opettajat eivät riittävästi opeta asioita. Tuntuu myös, että liian heppoisin eväin lähdetään reilun 2 viikon päästä alkavalle työssäoppimisjaksolle.

 

[näin meillä]

Pakko on aika hyvä motivoija!!!

 

[-]

miksi se keskustelu meni pieleen? kysyivätkö ne vaikeita? kerro esimerkkejä

 

[---]

Jos on ollut huono (työ)päivä, yritän illalla rentoutua ja olla ajattelematta seuraavaa päivää tai yhtään mitään ylipäätään Seuraavana päivänä aloitan sitten "alusta".

 

[ap jatkaa]

Keskustelu meni ihan ok, ei siinä mitään. Mutta numeroksi sain näytöstä vain T1:sen. Kyllä silti näytönarvioija kehui ja kannusti, että kyllä sinä tästä vielä kehityt, kyllä sinusta vielä hyvä hoitaja tulee. Mutta silti vielä mietin, että haukkaanko liian ison palan kakusta, jos otan suuntauviksi opinnoiksi "sairaanhoidon ja huolenpidon"?

 

[Kaks]

Keskustelu meni ihan ok, ei siinä mitään. Mutta numeroksi sain näytöstä vain T1:sen. Kyllä silti näytönarvioija kehui ja kannusti, että kyllä sinä tästä vielä kehityt, kyllä sinusta vielä hyvä hoitaja tulee. Mutta silti vielä mietin, että haukkaanko liian ison palan kakusta, jos otan suuntauviksi opinnoiksi "sairaanhoidon ja huolenpidon"?

Miksi tuollainen arvosana? Perusteltiinko sitä miten?

 

[Nalletar]

Mä olen itsekin hoitoalalla (sairaanhoitaja). Noita huonoja päiviä on kyllä matkan varrella kertynyt. Mä jään herkästi työpäivän jälkeen vatvomaan työjuttuja. Onneksi on nykysin lapset ja ne vie ajatukset herkästi muualle. Koittais vaan pitää työasiat vaan työpaikalla. Kannattaa pitää mielessä, että hoitoalan paikoissa tulee välillä paskaa niskaan ilmaa omaa syytäänkin. Kaikkea ei kannata ottaa henk.koht, joskus se syy voi olla ihan muualla. Tietysti kannattaa nähdä ne huonotkin puolensa (jota meillä kaikilla on) ja miettiä mitä voisi asialle tehdä. Se että myöntää oman riittämättömyytensä on ihan hyvä merkki.